1Kuin kesällä lumi, kuin korjuuaikaan sade ovat tyhmälle osoitetut kiitoksen sanat.
1Nagu lumi suvel ja vihm lõikusajal, nõnda ei sobi albile au.
2Kuin lentävä lintu, kuin liitävä pääsky on aiheeton kirous: se ei yllesi jää.
2Nagu koduta lind, nagu lendav pääsuke, nõnda on teenimata needus: see ei lähe täide.
3Hevoselle piiskaa, aasille ohjat, tyhmyrin selässä soikoon keppi!
3Hobusele piits, eeslile valjad ja alpide seljale vits.
4Älä vastaa tyhmälle hänen tyhmyytensä mukaan, ettet itsekin saisi tyhmän nimeä.
4Ära vasta albile ta rumalust eeskujuks võttes, et sinagi ei saaks tema sarnaseks!
5Vastaa tyhmälle hänen tyhmyytensä mukaan, ettei hän kuvittelisi olevansa viisas.
5Vasta albile ta rumaluse peale, et ta ei hakkaks ennast targaks pidama!
6Jalkansa murtaa, harmeja hankkii, joka lähettää tyhmyrin asialle.
6Kes albiga sõna saadab, raiub eneselt jalad ja peab jooma vägivalda.
7Hervoton kuin halvaantunut jalka on sananlasku tyhmän suussa.
7Nagu lonkuri jalgade kõikumine on õpetussõna alpide suus.
8Kuin kelvoton kivi lingossa on tyhmälle annettu kunnia.
8Otsekui asetaks kivi lingule, nõnda on albile au andmine.
9Kuin piikki juopuneen kädessä on sananlasku tyhmyrin suussa.
9Otsekui joobnu kätte sattunud orjavits on õpetussõna alpide suus.
10Kuin jousimies, joka ampuu tähtäämättä, on se, joka oitis tyhmänkin pestaa.
10Nagu kütt, kes haavab kõiki, on see, kes palkab albi või palkab möödujaid.
11Kuin koira, joka palaa oksennukselleen, on tyhmä, joka toistaa tyhmyyksiään.
11Nagu oma okse juurde tagasi pöörduv koer on oma rumalust kordav alp.
12Moni luulottelee olevansa viisas -- tyhmyristäkin on enemmän toivoa.
12Kui näed meest, kes iseenese silmis on tark, siis on albil enam lootust kui temal.
13Laiska sanoo: "Tiellä on leijona, keskellä katua kulkee peto."
13Laisk ütleb: Noor lõvi on tee peal! Kiskja keset turgu!
14Saranoillaan ovi kääntyy, vuoteellaan laiska.
14Uks pöörleb hingedel, laisk oma asemel.
15Laiska pistää kätensä ruokavatiin, mutta suuhun saakka käsi ei nouse.
15Laisk pistab käe kaussi, aga ei viitsi seda suu juurde viia.
16Laiska on mielestään viisaampi kuin seitsemän neuvokasta miestä.
16Laisk on iseenese meelest targem kui seitse arukalt vastajat.
17Rakkikoiraa korvista tarttuu, joka toisten riitoihin puuttuu.
17Otsekui koera kõrvust haarab kinni see, kes mööda minnes vihastab riiu pärast, millega temal ei ole tegemist.
18Kuin järkensä menettänyt jousimies, joka tulisilla nuolilla tuhoa kylvää,
18Nagu meeletu, kes ammub tuliseid surmanooli,
19on se, joka pettää ystävänsä ja sanoo: "Leikkiähän se vain oli."
19on mees, kes petab oma ligimest ja ütleb: Ma teen ju ainult nalja.
20Kun polttopuu loppuu, tuli sammuu, kun panettelija poistuu, riita laantuu.
20Puude puudusel kustub tuli, ja kui ei ole keelepeksjat, vaibub tüli.
21Hiilistä hehku, haloista roihu, riitapukari sytyttää riidan.
21Mida söed hõõgusele ja puud tulele, seda on riiakas mees tüli õhutamisel.
22Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään.
22Keelepeksja sõnad on nagu maiuspalad ja need lähevad otse sisikonna soppidesse.
23Kuin hopeasilaus saviastian pinnassa on mairea puhe häijyn ihmisen suussa.
23Põlevad huuled ja kuri süda on nagu hõbevaabaga kaetud potitükk.
24Vihamiehesi voi puhua mielin kielin, mutta sisimmässään hän hautoo pahaa.
24Vihkaja teeskleb huultega, aga südames ta haub pettust:
25Älä usko hänen lipeviä sanojaan, hänen sydämessään on seitsemän petosta.
25kui ta teeb oma hääle mahedaks, siis ära usu teda, sest tal on seitse jäledust südames.
26Hän kätkee vihansa kavalasti, mutta hänen pahuutensa tulee kaikkien tietoon.
26Vihkamine katab ennast kavalasti, aga koguduses tuleb ta kurjus ilmsiks.
27Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa, joka kiveä vierittää, jää itse sen alle.
27Kes kaevab augu, langeb ise sinna sisse, ja kes paneb kivi veerema, selle peale see veereb tagasi.
28Lyötyjäkin lyö petturin kieli, turmiota levittää lipevä suu.
28Valelik keel vihkab oma ohvreid, ja meelitaja suu valmistab hukatuse.