¹Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet! Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,

¹Kiida, mu hing, Issandat! Issand, mu Jumal, sina oled väga suur, austuse ja iluga oled sa ennast riietanud.

²valo ympäröi sinut kuin viitta. Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan

²Sa riietad ennast valgusega nagu rüüga, sa tõmbad taevad laiali nagu telgivaiba.

³ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle. Sinä otat pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulten siivillä.

³Sa võlvid oma ülemad toad vete peale, sa teed paksud pilved oma tõllaks, sa sammud tuule tiibadel.

⁴Sinä teet tuulista sanasi viejät ja panet liekit palvelijoiksesi.

⁴Sa teed oma käskjalgadeks tuuled, oma teenijaiks tuleleegid.

⁵Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, horjumatta se pysyy ajasta aikaan.

⁵Sa rajasid maa tema alustele, nõnda et see ei kõigu mitte iialgi ega igavesti.

⁶Alkumeri peitti maan kokonaan, ja vedet lepäsivät vuorten yllä,

⁶Ulgumerega kui rõivaga sa katsid tema, mägede peal seisid veed.

⁷mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.

⁷Sinu sõitluse eest nad põgenevad, sinu äikese hääle eest nad pagevad.

⁸Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat kukin kohdalleen, niin kuin säädit.

⁸Mäed tõusevad, orud vajuvad alla sinna paika, mille sina neile oled rajanud.

⁹Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, eivätkä ne enää palaa peittämään maata.

⁹Sa oled seadnud piiri vetele, millest nad üle ei lähe ega tule tagasi katma maad.

¹⁰Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.

¹⁰Sina saadad allikaist ojad jooksma; need voolavad mägede vahel.

¹¹Ne juottavat kaikki maan eläimet, villiaasikin saa sammuttaa janonsa.

¹¹Nad joodavad kõiki metsloomi; metseeslid kustutavad seal oma janu.

¹²Niiden äärellä asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvissä vesien partailla.

¹²Taeva linnud asuvad elama nende äärde, okste vahel nad teevad häält.

¹³Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.

¹³Sa joodad mägesid oma ülemistest tubadest; sinu tööde viljast toidab ennast maa.

¹⁴Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, että hän saisi leipänsä maasta.

¹⁴Sa lased tärgata rohu loomadele ja orased inimeste tarbeks, et tuua leiba välja maa seest

¹⁵Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.

¹⁵ja veini, mis rõõmustab inimese südant; õli, et panna tema pale läikima; ja leiba, et kinnitada inimese südant.

¹⁶Ravituiksi tulevat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän istutti,

¹⁶Issanda puud saavad toidust küllalt, Liibanoni seedrid, mis ta on istutanud,

¹⁷joiden oksille linnut tekevät pesänsä, joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.

¹⁷kus linnud pesitsevad; toonekurgedel on majad küpresside otsas.

¹⁸Vuorten rinteillä asuvat kauriit, ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.

¹⁸Kõrged mäed on kaljukitsedele, kaljud mäkradele varjupaigaks.

¹⁹Sinä panit kuun jakamaan aikaa, ja aurinko tietää laskemisensa hetken.

¹⁹Ta on teinud kuu aegade näitajaks, päike teab oma loojakut.

²⁰Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö, ja metsän eläimet hiipivät esiin.

²⁰Kui sa teed pimeduse, siis tuleb öö ja kõik metsloomad roomavad välja.

²¹Nuoret leijonat karjuvat saalistaan, pyytävät ruokaansa Jumalalta.

²¹Noored lõvid möirgavad saaki ning nõuavad Jumalalt oma toidust.

²²Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat ja palaavat luoliinsa levolle.

²²Päike tõuseb, nemad koristavad end ja heidavad maha oma asemeile.

²³Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen ja tekee työtään, kunnes on ilta.

²³Siis väljub inimene oma tööle ja oma tegemistele õhtuni.

²⁴Lukemattomat ovat tekosi, Herra. Miten viisaasti olet ne tehnyt! Koko maa on täynnä sinun luotujasi.

²⁴Kui palju on sinu töid, Issand! Sa oled nad kõik teinud targasti. Maa on täis sinu looduid.

²⁵Niin merikin, tuo suuri ja aava -- miten luvuton lauma siinä vilisee, parvittain eläimiä, pieniä ja suuria!

²⁵Siin on meri, suur ja lai; seal kubiseb lugemata palju loomi, pisikesi ja suuri;

²⁶Siellä kulkevat laivat, siellä on Leviatan, merihirviö, jonka loit telmimään siellä.

²⁶seal ujuvad laevad; seal on Leviatan, kelle sa oled valmistanud endale mängima.

²⁷Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, ja odottavat ruokaansa ajallaan.

²⁷Kõik nad ootavad sind, et sa neile annaksid nende toidu omal ajal.

²⁸Sinä annat, ja jokainen saa osansa, avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.

²⁸Sa annad neile, ja nad korjavad kokku; sina avad oma käe, ja nende kõhud saavad täis head.

²⁹Kun käännyt pois, ne hätääntyvät, kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat ja palaavat maan tomuun.

²⁹Sa peidad oma palge, ja nad ehmuvad; sa võtad ära nende hingeõhu, nad heidavad hinge ning pöörduvad tagasi põrmu.

³⁰Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot.

³⁰Sa läkitad välja oma vaimu, ja nad luuakse, ja sina uuendad maa näo.

³¹Olkoon Herran kunnia ikuinen! Saakoon hän iloita kaikista teoistaan,

³¹Kestku Issanda au igavesti! Issand rõõmustagu oma tegudest,

³²hän, jonka katseesta maa järisee, jonka kosketuksesta vuoret savuavat!

³²tema, kes vaatab ilmamaad, nõnda et see vabiseb, kes puudutab mägesid, ja need suitsevad.

³³Herraa minä ylistän koko elämäni ajan, laulan Jumalalle niin kauan kuin elän.

³³Ma tahan laulda Issandale oma eluaja ja mängida oma Jumalale, niikaua kui ma olen elus.

³⁴Olkoot mietteeni hänelle mieleen, että saan iloita Herrasta.

³⁴Olgu mu mõlgutus armas tema meelest; mina rõõmutsen Issandas.

³⁵Hävitkööt synnintekijät maasta, tulkoon loppu jumalattomista! Ylistä Herraa, minun sieluni! Halleluja!

³⁵Kadugu patused maa pealt ja õelaid ärgu olgu enam! Kiida, mu hing, Issandat! Halleluuja!