1Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan!
1Tänage Issandat, kuulutage tema nime, tehke teatavaks rahvaste seas tema teod!
2Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä, kertokaa hänen ihmetöistään.
2Laulge temale, mängige temale, kõnelge kõigist tema imedest!
3Ylistäkää hänen pyhää nimeään. Iloitkoot kaikki, jotka etsivät Herraa!
3Kiidelge tema pühast nimest, rõõmutsegu nende süda, kes otsivad Issandat!
4Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa, etsikää aina hänen kasvojaan.
4Nõudke Issandat ja tema võimsust, otsige alati tema palet!
5Muistakaa aina hänen ihmetyönsä, hänen tunnustekonsa ja hänen tuomionsa,
5Meenutage tema tehtud imetegusid, tema imetähti ja tema huulte kohtuotsuseid,
6te Abrahamin, hänen palvelijansa, jälkeläiset, te Jaakobin pojat, jotka hän on valinnut.
6te Aabrahami, tema sulase sugu, te Jaakobi, tema valitu lapsed!
7Hän on Herra, meidän Jumalamme, hänen valtansa ulottuu yli koko maanpiirin.
7Tema, Issand, on meie Jumal, tema kohtuotsused on igal pool maailmas.
8Hän muistaa aina liittonsa, tuhansille sukupolville antamansa lupauksen,
8Ta peab igavesti meeles oma lepingut, sõna, mille ta on andnud tuhandele põlvele,
9liiton, jonka hän teki Abrahamin kanssa, valan, jonka hän vannoi Iisakille.
9lepingut, mille ta on sõlminud Aabrahamiga, ja oma vannet Iisakile.
10Hän vahvisti sen ohjeeksi Jaakobille, teki Israelin kanssa ikuisen liiton.
10Ta seadis selle Jaakobile määruseks, Iisraelile igaveseks lepinguks.
11Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaaninmaan, perintöosaksi minä määrään sen teille."
11Ta ütles: 'Sinule ma annan Kaananimaa, see on teie pärisosa!',
12Heitä oli vain pieni määrä, he olivat vain vähäinen joukko muukalaisia,
12kui neid oli väike hulgake ja nad olid seal ainult pisut aega ning võõrastena elanud.
13joka vaelsi kansan luota toisen luo, valtakunnasta toiseen.
13Ja nad rändasid rahva juurest rahva juurde, ühest riigist teise rahva juurde.
14Mutta hän ei antanut kenenkään sortaa heitä. Heidän tähtensä hän varoitti kuninkaita:
14Tema ei lasknud ühtegi inimest neile liiga teha ja ta nuhtles nende pärast kuningaid:
15"Älkää koskeko niihin, jotka olen voidellut, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni."
15'Minu võituid ärge puudutage ja ärge tehke kurja minu prohvetitele!'
16Kun Herra antoi nälänhädän kohdata maata ja ehdytti leivän saannin,
16Ja ta kutsus nälja maa peale, lõpetas kõik leivajätku.
17hän lähetti heidän edellään miehen, Joosefin, joka myytiin orjaksi.
17Ta läkitas nende eele mehe: Joosep müüdi orjaks.
18Joosefin jalkoihin pantiin kahleet, hän kantoi rautarengasta kaulassaan,
18Tema jalgu vaevati pakus, ta kaelgi pandi raudu,
19kunnes hänen sanansa kävivät toteen. Silloin Herra osoitti hänet viattomaksi.
19kuni Issanda sõna läks täide, tema kõne tegi ta puhtaks.
20Kuningas vapautti hänet, kansojen hallitsija käski avata kahleet.
20Siis kuningas läkitas ja päästis ta lahti, rahvaste valitseja laskis ta valla.
21Hän antoi valtakuntansa Joosefin hallintaan, kaiken omaisuutensa hänen hoidettavakseen,
21Ta pani tema isandaks oma koja üle ja kogu oma omandi valitsejaks,
22pani hänet käskemään ruhtinaita ja opettamaan viisautta vanhimmille.
22nõnda et ta oma tahtmist mööda võis sundida tema vürste ja õpetada tarkust tema vanemaile.
23Niin Israel tuli Egyptiin, Jaakob muukalaisena Haamin maahan.
23Nõnda tuli Iisrael Egiptusesse ja Jaakob elas võõrana Haami maal.
24Herra teki kansansa hedelmälliseksi ja paljon vahvemmaksi kuin sen viholliset.
24Ja Issand suurendas väga oma rahvast ning tegi ta tugevamaks tema rõhujaist.
25Näin hän muutti egyptiläisten mielen, ja he alkoivat vihata hänen kansaansa, vehkeillä hänen palvelijoitaan vastaan.
25Ta pani ahistajate südame vihkama oma rahvast, ja salakavalust pidama tema sulaste vastu.
26Silloin Herra lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, valitsemansa miehen,
26Ta läkitas Moosese, oma sulase, ja Aaroni, kelle ta oli valinud.
27ja nämä tekivät hänen tunnustekojaan, tekivät hänen ihmeitään Haamin maassa.
27Nemad tegid tema tunnustähti ja imetegusid Haami maal.
28Herra pimensi maan, tuli synkeä pimeys, mutta egyptiläiset eivät taipuneet.
28Ta läkitas pimeduse, tegi maa pimedaks, ja nad ei tõrkunud vastu tema sõnale.
29Hän muutti heidän virtansa vereksi ja tappoi heidän kalansa.
29Ta muutis nende veed vereks, ta suretas nende kalad.
30Heidän maansa vilisi sammakoita, niitä oli jo kuninkaan palatsissakin.
30Nende maa kubises konnadest, nende kuningate kambriteski oli neid.
31Herra käski, ja paarmat tulivat, syöpäläiset levisivät yli maan.
31Ta käskis, ja siis tuli parme ja sääski kogu nende maadele.
32Hän lähetti sateen sijasta raekuuroja ja löi tulen lieskoilla heidän maataan.
32Ta andis neile rahet vihma asemel ja saatis tuleleeke nende maale.
33Hän tuhosi viiniköynnökset ja viikunatarhat ja silpoi kaikki heidän puunsa.
33Ta lõi maha nende viinapuud ja viigipuud ning murdis kõik puud nende maal.
34Hän käski, ja heinäsirkat tulivat, tuli niiden toukkien luvuton joukko,
34Ta käskis, ja tuli lugematul arvul rohutirtse ja söödikuid,
35ja ne söivät kaiken vihreän heidän maastaan, ahmivat sadon vainioilta.
35ja need sõid kõik rohu nende maal ja neelasid nende põllu vilja.
36Hän surmasi kaikki heidän esikoisensa, heidän miehuutensa ensi hedelmät.
36Tema lõi maha ka kõik esmasündinud nende maal, kõik nende mehejõu esmikud.
37Niin hän vei israelilaiset pois Egyptistä: he lähtivät kantaen hopeaa ja kultaa, kaikki heimot epäröimättä, horjumatta.
37Siis ta viis nad välja koos hõbeda ja kullaga, ega olnud ühtegi, kes oleks komistanud nende suguharude seas.
38Koko Egypti iloitsi heidän lähdöstään, sillä kansa pelkäsi heitä.
38Egiptus rõõmustas nende ära minnes, sest hirm nende pärast oli teda vallanud.
39Herra levitti pilven heidän verhokseen ja pani tulen valaisemaan yötä.
39Tema laotas pilve nende katteks ja tule valgustama ööd.
40He pyysivät ruokaa, ja hän lähetti viiriäisiä ja ravitsi heidät taivaan leivällä.
40Nad palusid, ja ta tõi vutte ning söötis nende kõhud täis taeva leivaga.
41Hän avasi kallion, ja siitä kumpusi vettä, vesi juoksi virtanaan pitkin kuivaa maata.
41Ta avas kalju ja vesi jooksis; see jooksis jõena põuasel maal.
42Herra muisti pyhän lupauksensa, jonka hän oli antanut palvelijalleen Abrahamille.
42Sest tema pidas meeles oma püha sõna ja oma sulast Aabrahami.
43Hän vei kansansa pois, ja kansa iloitsi, riemu raikui, kun hän vei valittunsa.
43Nõnda ta viis välja oma rahva rõõmutsemisega ja oma valitud hõiskamisega.
44Hän antoi heille toisten kansojen maat, he saivat korjata näiden työn hedelmät,
44Ja ta andis neile paganarahvaste maad ning nad pärisid rahvahõimude töövaeva,
45ja heidän tuli noudattaa Herran käskyjä, pitää kunniassa hänen lakinsa. Halleluja!
45et nad peaksid tema määrusi ja hoiaksid tema Seadust. Halleluuja!