1Laulunjohtajalle. Korahilaisten psalmi. (H49:2)Kuulkaa tämä, kaikki kansat, kuunnelkaa, maan asukkaat,
1Laulujuhatajale: Korahi laste laul.
2(H49:3)niin alhaiset kuin ylhäiset, rikas ja köyhä yhtä lailla!
2Kuulge seda, kõik rahvad! Pange tähele, kõik maailma elanikud,
3(H49:4)Suuni puhuu tiedon sanoja, sydämeni pohtii viisautta.
3nii alamad kui ülemad, üheskoos rikas ja vaene!
4(H49:5)Minä tahdon tutkistella mietelauseita, ratkoa arvoituksia lyyraa soittaen.
4Mu suu räägib tarkusesõnu ja mu südame mõte sügavat tunnetust.
5(H49:6)Miksi pelkäisin pahana päivänä, kun petturien kavaluus saartaa minut?
5Ma pööran oma kõrva tähendamissõna poole ja teen kandlega avalikuks oma mõistatuse.
6(H49:7)He luottavat rikkauteensa, kerskailevat suurella omaisuudellaan.
6Miks ma peaksin kartma kurjal ajal, kui mind ümbritsevad mu tagakiusajate pahateod,
7(H49:8)Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.
7kes loodavad oma varanduse peale ja kiitlevad oma suurest rikkusest?
8(H49:9)Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta.
8Ükski ei või venna eest anda luna ega tema eest maksta Jumalale lunastushinda,
9(H49:10)Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa.
9sest nende hinge luna on liiga kallis ja peab jääma igavesti tasumata selleks,
10(H49:11)Viisaatkin kuolevat, se on nähty, yhtä lailla kuin tyhmät ja typerät. Heidän omaisuutensa jää muille.
10et keegi ei jääks elama lõppemata ega näekski hauda.
11(H49:12)Hauta on ikuisesti heidän kotinsa, heidän asuntonsa ajasta aikaan, vaikka he eläessään omistivat maat ja mannut.
11Sest nähakse ju, et targad surevad, albid ja sõgedad saavad üheskoos otsa ning jätavad oma varanduse teistele.
12(H49:13)Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
12Nad arvavad, et nende kojad jäävad igaveseks, nende asulad põlvest põlve; nad on oma nimede järgi nimetanud maakohti.
13(H49:14)Tämä on heidän tiensä, mielettömien tie, ja yhä uudet ihmiset mieltyvät heidän puheisiinsa. (sela)
13Ent inimene toreduses ei jää püsima, ta on loomade sarnane, kellele tehakse ots.
14(H49:15)Kuin lammaslauma he vaipuvat tuonelaan, kuolema paimentaa heitä siellä. Jo seuraavana päivänä oikeamieliset kulkevat heidän ylitseen. Tuonela on heidän asuinsijansa, se kuihduttaa heidät.
14See on nende tee, kes loodavad iseendi peale, ja nende järglaste tee, kellele meeldivad nende kõned.
15(H49:16)Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta. (sela)
15Nagu lambakari pannakse nad kinni surmavalda, surm on neile karjaseks, ja õiglased saavad hommikul nende valitsejaks; surmavald kulutab ära nende kuju, neile ei jää eluaset.
16(H49:17)Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.
16Kuid Jumal lunastab mu hinge surmavalla käest, sest ta võtab mu vastu. Sela.
17(H49:18)Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.
17Ära karda, kui keegi rikastub, kui tema koja au saab suureks!
18(H49:19)Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään,
18Sest oma surma ei võta ta midagi kaasa, tema au ei järgne talle.
19(H49:20)hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä.
19Kui tema ka kiidab oma hinge õnnelikuks oma elus ja teised kiidavad sind, et sa teed enesele hea elu,
20(H49:21)Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
20lähed sa siiski oma esiisade sugupõlve juurde, kes iialgi ei saa näha valgust.
21Inimene toreduses, kui tal pole arusaamist, on loomade sarnane, kellele tehakse ots.