¹Kaiken tämän olen nähnyt omin silmin, omin korvin kuullut ja ymmärtänyt.

¹Voici, mon oeil a vu tout cela, Mon oreille l'a entendu et y a pris garde.

²Minä tiedän sen minkä tekin, en häviä teille yhtään.

²Ce que vous savez, je le sais aussi, Je ne vous suis point inférieur.

³Kaikkivaltiaalle minä tahdon puhua, tahdon selvittää asiat Jumalan kanssa.

³Mais je veux parler au Tout-Puissant, Je veux plaider ma cause devant Dieu;

⁴Te, te kaunistelette kaiken valheillanne, pelkkiä puoskareita olette kaikki tyynni!

⁴Car vous, vous n'imaginez que des faussetés, Vous êtes tous des médecins de néant.

⁵Kunpa jo lopulta vaikenisitte! Silloin voisitte hyvinkin käydä viisaasta.

⁵Que n'avez-vous gardé le silence? Vous auriez passé pour avoir de la sagesse.

⁶Kuunnelkaa nyt, mitä minulla on sanottavana, kuulkaa vastaväitteet, jotka nousevat huulilleni.

⁶Ecoutez, je vous prie, ma défense, Et soyez attentifs à la réplique de mes lèvres.

⁷Yritättekö te valheella puolustaa Jumalaa, ajaa vilpillä hänen asiaansa?

⁷Direz-vous en faveur de Dieu ce qui est injuste, Et pour le soutenir alléguerez-vous des faussetés?

⁸Yritättekö te kaunistella hänen tekojaan, toimia hänen asianajajinaan?

⁸Voulez-vous avoir égard à sa personne? Voulez-vous plaider pour Dieu?

⁹Miten sitten käy, kun hän alkaa tutkia teitä? Voitteko pettää häntä niin kuin ihmistä petetään?

⁹S'il vous sonde, vous approuvera-t-il? Ou le tromperez-vous comme on trompe un homme?

¹⁰Kovalla kädellä hän teitä ojentaa, jos te olette vääristelleet totuutta.

¹⁰Certainement il vous condamnera, Si vous n'agissez en secret que par égard pour sa personne.

¹¹Ettekö pelkää, kun hän nousee tuomitsemaan, eikö kauhu silloin täytä mielenne?

¹¹Sa majesté ne vous épouvantera-t-elle pas? Sa terreur ne tombera-t-elle pas sur vous?

¹²Teidän kehotuksenne ovat pelkkää tuhkaa, murenevaa savea teidän vastauksenne.

¹²Vos sentences sont des sentences de cendre, Vos retranchements sont des retranchements de boue.

¹³Olkaa te vihdoin hiljaa, nyt minä puhun, käyköön minulle sitten miten käyneekin.

¹³Taisez-vous, laissez-moi, je veux parler! Il m'en arrivera ce qu'il pourra.

¹⁴Minä panen alttiiksi oman ruumiini, puhun, vaikka henki menisi.

¹⁴Pourquoi saisirais-je ma chair entre les dents? J'exposerai plutôt ma vie.

¹⁵Olen valmis, vaikka hän surmaisi minut, mutta ensin tahdon näyttää hänelle, millainen minun vaellukseni on ollut.

¹⁵Voici, il me tuera; je n'ai rien à espérer; Mais devant lui je défendrai ma conduite.

¹⁶Jo se merkitsisi minulle voittoa, että saisin astua hänen eteensä. Teeskentelijät eivät hänen eteensä pääse.

¹⁶Cela même peut servir à mon salut, Car un impie n'ose paraître en sa présence.

¹⁷Kuulkaa, kuulkaa minun sanani, tarkatkaa, mitä minä puhun!

¹⁷Ecoutez, écoutez mes paroles, Prêtez l'oreille à ce que je vais dire.

¹⁸Minä vien asiani oikeuden eteen, minä tiedän, että olen syytön.

¹⁸Me voici prêt à plaider ma cause; Je sais que j'ai raison.

¹⁹Kuka voi syyttää minua? Jos joku voi, minä vaikenen ja kuolen.

¹⁹Quelqu'un disputera-t-il contre moi? Alors je me tais, et je veux mourir.

²⁰Vain kahta asiaa sinulta pyydän -- jos ne täytät, en enää pakene sinun katsettasi.

²⁰Seulement, accorde-moi deux choses Et je ne me cacherai pas loin de ta face:

²¹Ota kätesi pois minun päältäni, ota pois tämä kauhu, jonka ylleni laskit.

²¹Retire ta main de dessus moi, Et que tes terreurs ne me troublent plus.

²²Kutsu sitten minua, niin minä vastaan, ja anna sinä minulle vastaus, kun puhun sinulle.

²²Puis appelle, et je répondrai, Ou si je parle, réponds-moi!

²³Kuinka paljon tililläni on rikkomuksia ja syntejä? Sano minulle, mitkä ne ovat!

²³Quel est le nombre de mes iniquités et de mes péchés? Fais-moi connaître mes transgressions et mes péchés.

²⁴Miksi peität minulta kasvosi, miksi kohtelet minua kuin vihollista?

²⁴Pourquoi caches-tu ton visage, Et me prends-tu pour ton ennemi?

²⁵Pelotteletko vielä tuulen ajelemaa lehteäkin, vainoatko kuivaa oljenkortta?

²⁵Veux-tu frapper une feuille agitée? Veux-tu poursuivre une paille desséchée?

²⁶Sinä määräsit minulle nämä katkerat päivät, panit taakakseni nuoruuteni synnit.

²⁶Pourquoi m'infliger d'amères souffrances, Me punir pour des fautes de jeunesse?

²⁷Sinä kiinnität minun jalkoihini kahleet, tarkkailet minne menen, mistä tulen ja merkitset muistiin jokaisen askeleni,

²⁷Pourquoi mettre mes pieds dans les ceps, Surveiller tous mes mouvements, Tracer une limite à mes pas,

²⁸vaikka ihminen on vain laho leili, vain koinsyömä vaate.

²⁸Quand mon corps tombe en pourriture, Comme un vêtement que dévore la teigne?