¹Ihminen, naisesta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta.

¹L'homme né de la femme! Sa vie est courte, sans cesse agitée.

²Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu, on kohta poissa, kuin varjo.

²Il naît, il est coupé comme une fleur; Il fuit et disparaît comme une ombre.

³Ja tällaista olentoa sinun silmäsi vartioi, hänet sinä vaadit eteesi tuomiolle!

³Et c'est sur lui que tu as l'oeil ouvert! Et tu me fais aller en justice avec toi!

⁴Voiko saastaisesta tulla puhdas? Ei koskaan!

⁴Comment d'un être souillé sortira-t-il un homme pur? Il n'en peut sortir aucun.

⁵Ihmisen elämä on laskettu tarkoin, lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät. Sinä olet pannut hänelle rajan, jota hän ei voi ylittää.

⁵Si ses jours sont fixés, si tu as compté ses mois, Si tu en as marqué le terme qu'il ne saurait franchir,

⁶Käännä siis katseesi hänestä pois, jätä hänet rauhaan, että hän saisi iloita kuin palkkalainen työpäivän päätyttyä.

⁶Détourne de lui les regards, et donne-lui du relâche, Pour qu'il ait au moins la joie du mercenaire à la fin de sa journée.

⁷Vaikka puu kaadetaan, sillä on yhä toivoa: sen kanto työntää versoja, niiden kasvu ei lopu.

⁷Un arbre a de l'espérance: Quand on le coupe, il repousse, Il produit encore des rejetons;

⁸Vaikka sen juuri vanhenee maassa, vaikka sen tyvi kuolee,

⁸Quand sa racine a vieilli dans la terre, Quand son tronc meurt dans la poussière,

⁹jo kostea henkäys saa sen taas työntämään vesaa ja versomaan kuin nuori taimi.

⁹Il reverdit à l'approche de l'eau, Il pousse des branches comme une jeune plante.

¹⁰Toisin ihminen: hän riutuu ja kuolee. Kun hän on mennyt pois, missä hän on?

¹⁰Mais l'homme meurt, et il perd sa force; L'homme expire, et où est-il?

¹¹Meren vesi haihtuu, virta kuivuu, sen vedet häviävät.

¹¹Les eaux des lacs s'évanouissent, Les fleuves tarissent et se dessèchent;

¹²Kun ihminen vaipuu lepoon, hän ei enää nouse, ei vaikka taivaat revähtäisivät auki. Ihminen ei herää unestaan.

¹²Ainsi l'homme se couche et ne se relèvera plus, Il ne se réveillera pas tant que les cieux subsisteront, Il ne sortira pas de son sommeil.

¹³Kunpa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit sinne, kunnes vihasi on asettunut, panisit määräajan ja muistaisit sitten minut!

¹³Oh! si tu voulais me cacher dans le séjour des morts, M'y tenir à couvert jusqu'à ce que ta colère fût passée, Et me fixer un terme auquel tu te souviendras de moi!

¹⁴Mutta voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut? Niin kauan kuin työvuoroni jatkuu, minä kuitenkin odotan, että raadanta päättyy.

¹⁴Si l'homme une fois mort pouvait revivre, J'aurais de l'espoir tout le temps de mes souffrances, Jusqu'à ce que mon état vînt à changer.

¹⁵Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin, sinä kaipaisit jälleen sitä, minkä oma kätesi on luonut.

¹⁵Tu appellerais alors, et je te répondrais, Tu languirais après l'ouvrage de tes mains.

¹⁶Sinä tarkkaisit kyllä askeleitani mutta et pitäisi kirjaa synneistäni.

¹⁶Mais aujourd'hui tu comptes mes pas, Tu as l'oeil sur mes péchés;

¹⁷Pahat tekoni olisivat kukkarossasi sinetillä suljettuina, sinä peittäisit ne näkymättömiin.

¹⁷Mes transgressions sont scellées en un faisceau, Et tu imagines des iniquités à ma charge.

¹⁸Mutta niin kuin vuori vyöryy laaksoon kallioiden murtuessa,

¹⁸La montagne s'écroule et périt, Le rocher disparaît de sa place,

¹⁹niin kuin vesi jauhaa ja kuluttaa kivet ja rankkasade huuhtoo mukaansa maan, niin sinä murrat ihmisen toivon.

¹⁹La pierre est broyée par les eaux, Et la terre emportée par leur courant; Ainsi tu détruis l'espérance de l'homme.

²⁰Sinä lannistat hänet ikiajoiksi. Hän lähtee täältä, hänen kasvonsa vääristyvät, kun sinä ajat hänet pois.

²⁰Tu es sans cesse à l'assaillir, et il s'en va; Tu le défigures, puis tu le renvoies.

²¹Ehkä hänen lapsensa saavat osakseen kunniaa -- hän ei siitä tiedä, ehkä he epäonnistuvat ja heidän käy huonosti -- hän ei siitäkään mitään tiedä.

²¹Que ses fils soient honorés, il n'en sait rien; Qu'ils soient dans l'abaissement, il l'ignore.

²²Hänen ruumiinsa tuntee vain oman tuskansa. Hän tajuaa vain oman murheensa.

²²C'est pour lui seul qu'il éprouve de la douleur en son corps, C'est pour lui seul qu'il ressent de la tristesse en son âme.