¹Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

¹Eliphaz de Théman prit la parole et dit:

²-- Onko tuulenpieksäntä viisaan puhetta? Onko suuntäysi ilmaa viisaan vastaus?

²Le sage répond-il par un vain savoir? Se gonfle-t-il la poitrine du vent d'orient?

³Puolustaisiko hän asiaansa turhin sanoin, puheilla, jotka eivät ketään hyödytä?

³Est-ce par d'inutiles propos qu'il se défend? Est-ce par des discours qui ne servent à rien?

⁴Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon, estät hiljentymästä Jumalan edessä.

⁴Toi, tu détruis même la crainte de Dieu, Tu anéantis tout mouvement de piété devant Dieu.

⁵Oma syntisi sanelee sen minkä sanot, sinä otat omaksesi viekkaiden kielen.

⁵Ton iniquité dirige ta bouche, Et tu prends le langage des hommes rusés.

⁶Oma suusi sinut tuomitsee, en minä, omat huulesi todistavat sinua vastaan.

⁶Ce n'est pas moi, c'est ta bouche qui te condamne. Ce sont tes lèvres qui déposent contre toi.

⁷Oletko sinä syntynyt ihmisistä ensimmäisenä? Onko sinut synnytetty ennen kuin vuoret luotiin?

⁷Es-tu né le premier des hommes? As-tu été enfanté avant les collines?

⁸Olitko mukana kuulemassa Jumalan neuvonpitoa, sieltäkö olet siepannut viisauden?

⁸As-tu reçu les confidences de Dieu? As-tu dérobé la sagesse à ton profit?

⁹Mitä sinä muka tiedät, mitä me emme tiedä, ymmärtäisitkö jotakin, mitä me emme ymmärrä?

⁹Que sais-tu que nous ne sachions pas? Quelle connaissance as-tu que nous n'ayons pas?

¹⁰Tässä on viisaita harmaapäitä, vanhempia kuin sinun isäsi.

¹⁰Il y a parmi nous des cheveux blancs, des vieillards, Plus riches de jours que ton père.

¹¹Eikö Jumalan lohdutus sinulle riitä, sana, joka hiljaisena tuli luoksesi?

¹¹Tiens-tu pour peu de chose les consolations de Dieu, Et les paroles qui doucement se font entendre à toi?...

¹²Mikä saa sydämesi noin kiihdyksiin, miksi silmät noin pyörivät päässäsi?

¹²Où ton coeur t'entraîne-t-il, Et que signifie ce roulement de tes yeux?

¹³Miksi mielesi kääntyy Jumalaa vastaan, miksi annat sanojen ryöpytä suustasi?

¹³Quoi! c'est contre Dieu que tu tournes ta colère Et que ta bouche exhale de pareils discours!

¹⁴Kuinka ihminen voisi olla puhdas, naisesta syntynyt nuhteeton?

¹⁴Qu'est-ce que l'homme, pour qu'il soit pur? Celui qui est né de la femme peut-il être juste?

¹⁵Eihän Jumala luota edes enkeleihinsä, taivaskaan ei ole hänen silmissään puhdas!

¹⁵Si Dieu n'a pas confiance en ses saints, Si les cieux ne sont pas purs devant lui,

¹⁶Kuinka sitten kelvoton ja turmeltunut ihminen, joka juo pahuutta kuin vettä?

¹⁶Combien moins l'être abominable et pervers, L'homme qui boit l'iniquité comme l'eau!

¹⁷Minä puhun sinulle, kuuntele nyt! Kerron sinulle, mitä itse olen nähnyt,

¹⁷Je vais te parler, écoute-moi! Je raconterai ce que j'ai vu,

¹⁸kerron, mitä olen oppinut viisailta miehiltä. He eivät salanneet isiensä tietoa.

¹⁸Ce que les sages ont fait connaître, Ce qu'ils ont révélé, l'ayant appris de leurs pères.

¹⁹Näille yksin oli maa annettu, muukalaista ei heidän keskellään nähty.

¹⁹A eux seuls appartenait le pays, Et parmi eux nul étranger n'était encore venu.

²⁰Jumalaton viettää kaikki päivänsä ahdistuksen alla, sortajan vuodet jäävät vähiin.

²⁰Le méchant passe dans l'angoisse tous les jours de sa vie, Toutes les années qui sont le partage de l'impie.

²¹Hänen korvissaan kaikuvat uhkaavat äänet, keskelle rauhaa iskee tuho.

²¹La voix de la terreur retentit à ses oreilles; Au sein de la paix, le dévastateur va fondre sur lui;

²²Enää hän ei kuvittele, että voisi paeta pimeyttä, hän tietää, että miekka jo odottaa.

²²Il n'espère pas échapper aux ténèbres, Il voit l'épée qui le menace;

²³Hän harhailee ruokaa etsien mutta ei löydä, hän tietää, että pimeyden päivä saapuu.

²³Il court çà et là pour chercher du pain, Il sait que le jour des ténèbres l'attend.

²⁴Hätä ja ahdinko valtaavat hänen mielensä, ne hyökkäävät kuin sotaan valmiit kuninkaat.

²⁴La détresse et l'angoisse l'épouvantent, Elles l'assaillent comme un roi prêt à combattre;

²⁵Hän kohotti kätensä Jumalaa vastaan! Uhmaten hän kävi itseään Kaikkivaltiasta vastaan,

²⁵Car il a levé la main contre Dieu, Il a bravé le Tout-Puissant,

²⁶hyökkäsi niska köyryssä paksu kilvenkupu suojanaan.

²⁶Il a eu l'audace de courir à lui Sous le dos épais de ses boucliers.

²⁷Jyhkeät olivat hänen kasvonsa, muhkeat hänen reitensä!

²⁷Il avait le visage couvert de graisse, Les flancs chargés d'embonpoint;

²⁸Hän asettui autioiksi tuomittuihin kaupunkeihin, taloihin, joissa kukaan ei saa asua, jotka on määrätty pysymään raunioina.

²⁸Et il habite des villes détruites, Des maisons abandonnées, Sur le point de tomber en ruines.

²⁹Enää hän ei rikastu, hänen mahtinsa ei kestä, hänen menestyksensä ei ole pysyvää.

²⁹Il ne s'enrichira plus, sa fortune ne se relèvera pas, Sa prospérité ne s'étendra plus sur la terre.

³⁰Ei hän vältä pimeyttä. Tuli korventaa hänen versonsa, Jumalan henkäys pyyhkäisee hänet pois.

³⁰Il ne pourra se dérober aux ténèbres, La flamme consumera ses rejetons, Et Dieu le fera périr par le souffle de sa bouche.

³¹Ei hänen kannata luottaa olemattomiin, hän vain pettyy. Pelkkää tyhjää hän voittaa kaupoissaan.

³¹S'il a confiance dans le mal, il se trompe, Car le mal sera sa récompense.

³²Se mies kuihtuu ennen aikaansa, hänen lehvänsä eivät koskaan puhkea kukoistukseen.

³²Elle arrivera avant le terme de ses jours, Et son rameau ne verdira plus.

³³Hän on kuin viiniköynnös, joka varistaa raakileina rypäleensä, kuin oliivipuu, joka karistaa äsken auenneet kukkansa.

³³Il sera comme une vigne dépouillée de ses fruits encore verts, Comme un olivier dont on a fait tomber les fleurs.

³⁴Hedelmätön on jumalattomien joukko, lahjuksilla rakennetut talot syö liekki.

³⁴La maison de l'impie deviendra stérile, Et le feu dévorera la tente de l'homme corrompu.

³⁵Jumalattomat kantavat sisällään pahoja aikeita, he synnyttävät tuhoa, heistä sikiää pelkkää petosta.

³⁵Il conçoit le mal et il enfante le mal, Il mûrit dans son sein des fruits qui le trompent.