¹Henkeäni ahdistaa, päiväni pimenevät, hauta odottaa.

¹Mon souffle se perd, Mes jours s'éteignent, Le sépulcre m'attend.

²Joka puolelta kuulen pilkkaa, pahat puheet vievät silmistäni unen.

²Je suis environné de moqueurs, Et mon oeil doit contempler leurs insultes.

³Aseta sinä itse pantti, takaa minut! Kuka muuten minut takaisi, kättä päälle lyöden?

³Sois auprès de toi-même ma caution; Autrement, qui répondrait pour moi?

⁴Sinä olet varjellut pilkkaajiani liialta älyltä - - et anna heille aihetta voitonjuhliin.

⁴Car tu as fermé leur coeur à l'intelligence; Aussi ne les laisseras-tu pas triompher.

⁵Ystäville kyllä löytyy kestitystä, omien lasten silmät sumentaa nälkä.

⁵On invite ses amis au partage du butin, Et l'on a des enfants dont les yeux se consument.

⁶Minusta on tullut kaikkien pilkkalaulu, ihmiset sylkevät minua silmille.

⁶Il m'a rendu la fable des peuples, Et ma personne est un objet de mépris.

⁷Minun silmäni ovat surusta hämärtyneet, minun ruumiini on kuihtunut, se on pelkkä varjo.

⁷Mon oeil est obscurci par la douleur; Tous mes membres sont comme une ombre.

⁸Kunnon ihmiset kauhistelevat kaikkea tätä: "Jumalaton saa vilpittömät järkyttymään."

⁸Les hommes droits en sont stupéfaits, Et l'innocent se soulève contre l'impie.

⁹Ja silti, vanhurskas pitää suuntansa vakaana, se, jolla on puhtaat kädet, saa lisää voimaa.

⁹Le juste néanmoins demeure ferme dans sa voie, Celui qui a les mains pures se fortifie de plus en plus.

¹⁰Vaikka tulisitte minun luokseni kaikki, teidän joukostanne en löydä yhtäkään viisasta miestä.

¹⁰Mais vous tous, revenez à vos mêmes discours, Et je ne trouverai pas un sage parmi vous.

¹¹Päiväni haipuvat pois, tyhjiin valuvat kaikki minun aikeeni, kaikki sydämeni toiveet.

¹¹Quoi! mes jours sont passés, mes projets sont anéantis, Les projets qui remplissaient mon coeur...

¹²Te väitätte yötä päiväksi, sanotte, että valo on lähellä, vaikka on aivan pimeää.

¹²Et ils prétendent que la nuit c'est le jour, Que la lumière est proche quand les ténèbres sont là!

¹³Minullako toivoa? Kotini on tuonela, pimeyteen minä sijaan vuoteeni.

¹³C'est le séjour des morts que j'attends pour demeure, C'est dans les ténèbres que je dresserai ma couche;

¹⁴Hautaani minä tervehdin: "Sinä olet isäni!" Madoille sanon: "Äitini, sisareni!"

¹⁴Je crie à la fosse: Tu es mon père! Et aux vers: Vous êtes ma mère et ma soeur!

¹⁵Miten siis voisin vielä toivoa? Missä minua odottaisi onni?

¹⁵Mon espérance, où donc est-elle? Mon espérance, qui peut la voir?

¹⁶Se vaipuu minun kanssani tuonelaan. Yhdessä katoamme maan tomuun.

¹⁶Elle descendra vers les portes du séjour des morts, Quand nous irons ensemble reposer dans la poussière.