¹Nyt suahilainen Bildad alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

¹Bildad de Schuach prit la parole et dit:

²-- Kuinka kauan aiotte kierrellä asiaa? Miettikää ensin ja puhukaa sitten!

²Quand mettrez-vous un terme à ces discours? Ayez de l'intelligence, puis nous parlerons.

³Olemmeko me sinun silmissäsi pelkkää karjaa, pelkkiä typeryksiä?

³Pourquoi sommes-nous regardés comme des bêtes? Pourquoi ne sommes-nous à vos yeux que des brutes?

⁴Raivon vallassa sinä raatelet itseäsi. Pitäisikö maan autioitua ja kallioiden siirtyä paikoiltaan, jotta sinä saisit olla oikeassa?

⁴O toi qui te déchires dans ta fureur, Faut-il, à cause de toi, que la terre devienne déserte? Faut-il que les rochers disparaissent de leur place?

⁵Sinäkin tiedät, että jumalattoman valo sammuu, hänen liekkinsä ei loista.

⁵La lumière du méchant s'éteindra, Et la flamme qui en jaillit cessera de briller.

⁶Hänen majansa valo pimenee, hänen lamppunsa sammuu.

⁶La lumière s'obscurcira sous sa tente, Et sa lampe au-dessus de lui s'éteindra.

⁷Hänen askelensa, ennen lujat, hidastuvat. Hänen omat suunnitelmansa kaatavat hänet,

⁷Ses pas assurés seront à l'étroit; Malgré ses efforts, il tombera.

⁸hänen jalkansa jäävät kiinni verkkoon, hän astuu suoraan pyyntihaudan katteelle.

⁸Car il met les pieds sur un filet, Il marche dans les mailles,

⁹Hänen nilkkansa tarttuu paulaan, silmukka kiristyy.

⁹Il est saisi au piège par le talon, Et le filet s'empare de lui;

¹⁰Maassa on häntä varten piilossa pyydys, hänen polullaan odottaa ansa.

¹⁰Le cordeau est caché dans la terre, Et la trappe est sur son sentier.

¹¹Joka puolelta kauhunäyt ahdistavat häntä, ne seuraavat hänen kintereillään.

¹¹Des terreurs l'assiègent, l'entourent, Le poursuivent par derrière.

¹²Ahnas tuho vaanii häntä, turmio on valmiina kaatamaan hänet,

¹²La faim consume ses forces, La misère est à ses côtés.

¹³tauti syö hänen ihonsa, kalma ahmii hänen jäsenensä.

¹³Les parties de sa peau sont l'une après l'autre dévorées, Ses membres sont dévorés par le premier-né de la mort.

¹⁴Hänet temmataan pois turvallisesta majastaan ja viedään kauhujen kuninkaan eteen.

¹⁴Il est arraché de sa tente où il se croyait en sûreté, Il se traîne vers le roi des épouvantements.

¹⁵Hänen majansa jää vieraille, hänen asuinpaikalleen sirotellaan rikkiä.

¹⁵Nul des siens n'habite sa tente, Le soufre est répandu sur sa demeure.

¹⁶Hänen juurensa kuivuvat, hänen lehvänsä lakastuvat.

¹⁶En bas, ses racines se dessèchent; En haut, ses branches sont coupées.

¹⁷Maan päällä ei kukaan enää häntä muista, hänen nimeään ei kuulla kaduilla.

¹⁷Sa mémoire disparaît de la terre, Son nom n'est plus sur la face des champs.

¹⁸Hänet syöstään valosta pimeyteen, hänet ajetaan pois maan päältä.

¹⁸Il est poussé de la lumière dans les ténèbres, Il est chassé du monde.

¹⁹Ei jää häneltä kansansa keskelle sukua, ei jälkeläistä, ei ketään sinne, missä hän asui.

¹⁹Il ne laisse ni descendants ni postérité parmi son peuple, Ni survivant dans les lieux qu'il habitait.

²⁰Lännen asukkaat järkyttyvät hänen kohtalostaan, idän miehet vapisevat kauhusta.

²⁰Les générations à venir seront étonnées de sa ruine, Et la génération présente sera saisie d'effroi.

²¹Näin käy väärintekijän asuinsijan, näin sen miehen kodin, joka ei tunne Jumalaa.

²¹Point d'autre destinée pour le méchant, Point d'autre sort pour qui ne connaît pas Dieu!