¹Nyt Job sanoi:

¹Job prit la parole et dit:

²-- Kuinka kauan te aiotte ahdistaa minua, ruhjoa minua puheillanne?

²Jusques à quand affligerez-vous mon âme, Et m'écraserez-vous de vos discours?

³Kerran toisensa jälkeen olette minua pilkanneet, te ette häpeä piinata minua.

³Voilà dix fois que vous m'outragez; N'avez-vous pas honte de m'étourdir ainsi?

⁴Jos olisinkin rikkonut, minuahan se vain koskee.

⁴Si réellement j'ai péché, Seul j'en suis responsable.

⁵Jos luulette, että voitte asettua yläpuolelleni, osoittakaa, että olen ansainnut tämän häpeän!

⁵Pensez-vous me traiter avec hauteur? Pensez-vous démontrer que je suis coupable?

⁶Ettekö te näe, että Jumala on tehnyt väärin minua kohtaan? Hän viritti minulle verkkonsa.

⁶Sachez alors que c'est Dieu qui me poursuit, Et qui m'enveloppe de son filet.

⁷Jos huudan: "Tämä on väärin!", kukaan ei minua kuule, jos pyydän oikeutta, kukaan ei vastaa.

⁷Voici, je crie à la violence, et nul ne répond; J'implore justice, et point de justice!

⁸Jumala on pystyttänyt tielleni kivivallin, en pääse siitä yli, kaikki polkuni hän on peittänyt pimeään.

⁸Il m'a fermé toute issue, et je ne puis passer; Il a répandu des ténèbres sur mes sentiers.

⁹Hän on riistänyt minulta kunnian ja arvon, hän on temmannut päästäni seppeleen.

⁹Il m'a dépouillé de ma gloire, Il a enlevé la couronne de ma tête.

¹⁰Joka puolelta hän minua raastaa, minä olen mennyttä, hän repäisee pois minun toivoni kuin puun maasta.

¹⁰Il m'a brisé de toutes parts, et je m'en vais; Il a arraché mon espérance comme un arbre.

¹¹Hänen vihansa on syttynyt, hän pitää minua vihollisenaan.

¹¹Il s'est enflammé de colère contre moi, Il m'a traité comme l'un de ses ennemis.

¹²Hänen joukkonsa tulevat yhtenä rintamana, joka puolelle ne rakentavat valleja, ne piirittävät minun majani.

¹²Ses troupes se sont de concert mises en marche, Elles se sont frayé leur chemin jusqu'à moi, Elles ont campées autour de ma tente.

¹³Omat veljeni ovat jättäneet minut yksin, ystäväni ovat minusta vieraantuneet.

¹³Il a éloigné de moi mes frères, Et mes amis se sont détournés de moi;

¹⁴Läheiseni ja tuttavani pysyvät poissa, muukalaiset, jotka otin kattoni alle, ovat unohtaneet minut.

¹⁴Je suis abandonné de mes proches, Je suis oublié de mes intimes.

¹⁵Orjattareni vieroksuvat minua, olen heille outo.

¹⁵Je suis un étranger pour mes serviteurs et mes servantes, Je ne suis plus à leurs yeux qu'un inconnu.

¹⁶Kutsun palvelijaani, mutta häntä ei kuulu, ei vaikka minä pyytämällä pyydän.

¹⁶J'appelle mon serviteur, et il ne répond pas; Je le supplie de ma bouche, et c'est en vain.

¹⁷Minun henkeni haisee -- vaimoni inhoaa sitä, omat veljeni sanovat: "Hän löyhkää."

¹⁷Mon humeur est à charge à ma femme, Et ma plainte aux fils de mes entrailles.

¹⁸Pahaiset kakaratkin minua halveksivat. Kun nousen seisomaan, he ovat heti ilkkumassa.

¹⁸Je suis méprisé même par des enfants; Si je me lève, je reçois leurs insultes.

¹⁹Oma ystäväpiirini inhoaa minua, nekin, joita minä rakastin, torjuvat minut.

¹⁹Ceux que j'avais pour confidents m'ont en horreur, Ceux que j'aimais se sont tournés contre moi.

²⁰Minä olen pelkkää luuta ja nahkaa, hampaani paljastuvat ikenien alta.

²⁰Mes os sont attachés à ma peau et à ma chair; Il ne me reste que la peau des dents.

²¹Säälikää minua, säälikää, te, jotka olette ystäviäni! Jumalan käsi on koskenut minuun.

²¹Ayez pitié, ayez pitié de moi, vous, mes amis! Car la main de Dieu m'a frappé.

²²Miksi tekin vainoatte minua, yhdessä Jumalan kanssa? Ettekö ole jo kylliksi minua kalvaneet?

²²Pourquoi me poursuivre comme Dieu me poursuit? Pourquoi vous montrer insatiables de ma chair?

²³Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, kunpa ne talletettaisiin kirjaan,

²³Oh! je voudrais que mes paroles fussent écrites, Qu'elles fussent écrites dans un livre;

²⁴uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen!

²⁴Je voudrais qu'avec un burin de fer et avec du plomb Elles fussent pour toujours gravées dans le roc...

²⁵Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.

²⁵Mais je sais que mon rédempteur est vivant, Et qu'il se lèvera le dernier sur la terre.

²⁶Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan,

²⁶Quand ma peau sera détruite, il se lèvera; Quand je n'aurai plus de chair, je verrai Dieu.

²⁷saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.

²⁷Je le verrai, et il me sera favorable; Mes yeux le verront, et non ceux d'un autre; Mon âme languit d'attente au dedans de moi.

²⁸Mutta te sanotte: "Kuinka puristamme hänestä totuuden esiin? Syyllinen hän joka tapauksessa on."

²⁸Vous direz alors: Pourquoi le poursuivions-nous? Car la justice de ma cause sera reconnue.

²⁹Pelätkää toki miekkaa! Tuollainen kovuus on synti, joka ansaitsee kuoleman. Muistakaa: on olemassa tuomari.

²⁹Craignez pour vous le glaive: Les châtiments par le glaive sont terribles! Et sachez qu'il y a un jugement.