¹Nyt naamalainen Sofar alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

¹Tsophar de Naama prit la parole et dit:

²-- Sinun puheesi ärsyttää minut vastaamaan, se kiihdyttää mieltäni.

²Mes pensées me forcent à répondre, Et mon agitation ne peut se contenir.

³Se, miten opetat ja ojennat, loukkaa minua, mutta ymmärrykseni löytää kyllä sinulle vastauksen.

³J'ai entendu des reproches qui m'outragent; Le souffle de mon intelligence donnera la réplique.

⁴Niin kuin tiedät, niin kuin on tiedetty muinaisista ajoista asti, siitä asti, kun ihmisiä on ollut maan päällä:

⁴Ne sais-tu pas que, de tout temps, Depuis que l'homme a été placé sur la terre,

⁵jumalattoman ilo kestää vain hetken, rienaajan onni on pian ohi.

⁵Le triomphe des méchants a été court, Et la joie de l'impie momentanée?

⁶Vaikka hän ulottuisi taivaaseen saakka, vaikka hänen päänsä koskettaisi pilviä,

⁶Quand il s'élèverait jusqu'aux cieux, Et que sa tête toucherait aux nues,

⁷hän häviää jäljettömiin niin kuin sonta. Ne, jotka hänet tunsivat, kysyvät: "Missä hän on?"

⁷Il périra pour toujours comme son ordure, Et ceux qui le voyaient diront: Où est-il?

⁸Kuin uni hän lentää pois, katoaa, kuin öinen näky hän haihtuu tyhjiin.

⁸Il s'envolera comme un songe, et on ne le trouvera plus; Il disparaîtra comme une vision nocturne;

⁹Ne, jotka hänet näkivät, eivät enää häntä näe, hänen asuinsijansa ei enää häntä tunne.

⁹L'oeil qui le regardait ne le regardera plus, Le lieu qu'il habitait ne l'apercevra plus.

¹⁰Hänen kätensä joutuvat antamaan takaisin kaiken riistämänsä, hänen lapsensa pyytävät armopaloja köyhiltä.

¹⁰Ses fils seront assaillis par les pauvres, Et ses mains restitueront ce qu'il a pris par violence.

¹¹Nuoruus ja voima, joka täytti hänen ruumiinsa, vaipuu hänen kanssaan maan tomuun.

¹¹La vigueur de la jeunesse, qui remplissait ses membres, Aura sa couche avec lui dans la poussière.

¹²Paha maistuu niin makealle hänen suussaan, että hän viivytellen tunnustelee sitä kielellään,

¹²Le mal était doux à sa bouche, Il le cachait sous sa langue,

¹³nautiskelee, ei malta luopua siitä vaan pidättelee sitä kitalakeaan vasten.

¹³Il le savourait sans l'abandonner, Il le retenait au milieu de son palais;

¹⁴Mutta herkku muuttuu hänen sisuksissaan, se on hänen vatsassaan kuin sarvikyyn myrkky.

¹⁴Mais sa nourriture se transformera dans ses entrailles, Elle deviendra dans son corps un venin d'aspic.

¹⁵Sen hyvän, jonka hän on ahminut, hän oksentaa ulos, Jumala ajaa sen pois hänen vatsastaan.

¹⁵Il a englouti des richesses, il les vomira; Dieu les chassera de son ventre.

¹⁶Sarvikyyn myrkkyä hän on itseensä imenyt, käärmeen kieli hänet surmaa.

¹⁶Il a sucé du venin d'aspic, La langue de la vipère le tuera.

¹⁷Ei hän enää näe solisevia puroja, ei kerman ja hunajan virtoja.

¹⁷Il ne reposera plus ses regards sur les ruisseaux, Sur les torrents, sur les fleuves de miel et de lait.

¹⁸Hän joutuu luopumaan työnsä hedelmistä, ei saa niistä nauttia, omaisuudesta, jonka hän hankki, hän ei saa iloita,

¹⁸Il rendra ce qu'il a gagné, et n'en profitera plus; Il restituera tout ce qu'il a pris, et n'en jouira plus.

¹⁹koska hän murskasi köyhät, jätti heidät oman onnensa varaan, otti itselleen taloja, joita ei ollut rakentanut.

¹⁹Car il a opprimé, délaissé les pauvres, Il a ruiné des maisons et ne les a pas rétablies.

²⁰Koskaan hän ei saanut kyllikseen, mutta hänen aarteensa eivät häntä pelasta.

²⁰Son avidité n'a point connu de bornes; Mais il ne sauvera pas ce qu'il avait de plus cher.

²¹Kaikkea hän ahnehti kyltymättä, siksi hänen onnensa ei kestä.

²¹Rien n'échappait à sa voracité; Mais son bien-être ne durera pas.

²²Kun hänellä on yllin kyllin kaikkea, juuri silloin ahdinko hänet yllättää ja onnettomuuden painava käsi laskeutuu hänen päälleen.

²²Au milieu de l'abondance il sera dans la détresse; La main de tous les misérables se lèvera sur lui.

²³Yllin kyllin hän tulee saamaan: Jumala suuntaa häneen vihansa hehkun ja antaa tuhon sataa hänen päälleen.

²³Et voici, pour lui remplir le ventre, Dieu enverra sur lui le feu de sa colère, Et le rassasiera par une pluie de traits.

²⁴Jos hän pääsee pakoon rautaisia aseita, pronssinuoli hänet surmaa:

²⁴S'il échappe aux armes de fer, L'arc d'airain le transpercera.

²⁵se tulee selästä ulos hänen sappinesteestään kiiltävänä, ja kauhu valtaa hänet.

²⁵Il arrache de son corps le trait, Qui étincelle au sortir de ses entrailles, Et il est en proie aux terreurs de la mort.

²⁶Pimeys odottaa, väijyksissä se odottaa. Tuli, joka palaa lietsomatta, syö hänet. Voi sitä, joka on etsinyt suojaa hänen kattonsa alta!

²⁶Toutes les calamités sont réservées à ses trésors; Il sera consumé par un feu que n'allumera point l'homme, Et ce qui restera dans sa tente en deviendra la pâture.

²⁷Taivas paljastaa hänen syntinsä, maa nousee häntä vastaan.

²⁷Les cieux dévoileront son iniquité, Et la terre s'élèvera contre lui.

²⁸Hänen talonsa vauraus häipyy tyhjiin, kun vesi syöksyy kaiken yli vihan päivänä.

²⁸Les revenus de sa maison seront emportés, Ils disparaîtront au jour de la colère de Dieu.

²⁹Tämä on kohtalo, jonka Jumala antaa pahalle, tällaisen perintöosan Jumala on hänelle varannut.

²⁹Telle est la part que Dieu réserve au méchant, Tel est l'héritage que Dieu lui destine.