¹Nyt Job sanoi:

¹Job prit la parole et dit:

²-- Kuunnelkaa minua, kuulkaa mitä sanon, sillä tavoin te minua parhaiten lohdutatte.

²Ecoutez, écoutez mes paroles, Donnez-moi seulement cette consolation.

³Olkaa kärsivällisiä, antakaa minun puhua. Kun olen sanonut sanottavani, sitten voitte pilkata minua.

³Laissez-moi parler, je vous prie; Et, quand j'aurai parlé, tu pourras te moquer.

⁴En kai minä ihmisille valitustani osoita? Miksi minun pitäisi malttaa mieleni?

⁴Est-ce contre un homme que se dirige ma plainte? Et pourquoi mon âme ne serait-elle pas impatiente?

⁵Katsokaa nyt minua, katsokaa ja kauhistukaa! Käsi suun eteen, pysykää hiljaa!

⁵Regardez-moi, soyez étonnés, Et mettez la main sur la bouche.

⁶Kun ajattelen tätä kaikkea, minä järkytyn, vavistus kulkee jäsenteni lävitse.

⁶Quand j'y pense, cela m'épouvante, Et un tremblement saisit mon corps.

⁷Miksi jumalattomat saavat elää? Miksi he elävät korkeaan ikään? Miksi heidän on valta ja voima?

⁷Pourquoi les méchants vivent-ils? Pourquoi les voit-on vieillir et accroître leur force?

⁸He näkevät lastensa varttuvan aikuisiksi, heidän silmiensä ilona ovat lastenlapset.

⁸Leur postérité s'affermit avec eux et en leur présence, Leurs rejetons prospèrent sous leurs yeux.

⁹Jumalattoman talo menestyy, mikään ei sitä uhkaa, Jumalan vitsa ei siihen koske.

⁹Dans leurs maisons règne la paix, sans mélange de crainte; La verge de Dieu ne vient pas les frapper.

¹⁰Kun hänen sonninsa astuu, aina se siittää vasikan, hänen lehmänsä poikivat aina ajallaan.

¹⁰Leurs taureaux sont vigoureux et féconds, Leurs génisses conçoivent et n'avortent point.

¹¹Hänen lapsensa juoksevat vapaina kuin karitsat, nuoret hyppivät ja tanssivat riemuissaan,

¹¹Ils laissent courir leurs enfants comme des brebis, Et les enfants prennent leurs ébats.

¹²he virittävät laulun, lyövät rumpua, soittavat lyyraa, he karkeloivat huilun tahdissa.

¹²Ils chantent au son du tambourin et de la harpe, Ils se réjouissent au son du chalumeau.

¹³Heidänkin päivänsä ovat onnen päiviä, rauhassa he saavat laskeutua tuonelaan.

¹³Ils passent leurs jours dans le bonheur, Et ils descendent en un instant au séjour des morts.

¹⁴Jumalalle jumalattomat sanovat: "Pysy loitolla meistä! Emme me piittaa sinun teistäsi."

¹⁴Ils disaient pourtant à Dieu: Retire-toi de nous; Nous ne voulons pas connaître tes voies.

¹⁵He ajattelevat: "Mikä on Kaikkivaltias? Miksi me häntä palvelisimme? Mitä hyödyttää pyytää häneltä apua?"

¹⁵Qu'est-ce que le Tout-Puissant, pour que nous le servions? Que gagnerons-nous à lui adresser nos prières?

¹⁶He uskovat, että menestys on heidän omissa käsissään. Heidän ajatuksensa ovat kaukana Jumalasta.

¹⁶Quoi donc! ne sont-ils pas en possession du bonheur? -Loin de moi le conseil des méchants!

¹⁷Milloin jumalattoman lamppu sammuisi? Milloin onnettomuus hänet tavoittaisi, milloin Jumala niin häneen vihastuisi, että tuhoaisi hänet?

¹⁷Mais arrive-t-il souvent que leur lampe s'éteigne, Que la misère fonde sur eux, Que Dieu leur distribue leur part dans sa colère,

¹⁸Milloin hän kieppuisi kuin olkisilppu tuulessa, kuin ruumenet, jotka pyörre tempaa mukaansa?

¹⁸Qu'ils soient comme la paille emportée par le vent, Comme la balle enlevée par le tourbillon?

¹⁹Te väitätte, että Jumala säästää rangaistuksensa hänen lapsilleen. Ei! Rangaistus kuuluu sille, joka on rikkonut. Saakoon hän itse kärsiä!

¹⁹Est-ce pour les fils que Dieu réserve le châtiment du père? Mais c'est lui que Dieu devrait punir, pour qu'il le sente;

²⁰Nähköön hän omin silmin tuhon tulevan, juokoon hän Jumalan vihan maljan!

²⁰C'est lui qui devrait contempler sa propre ruine, C'est lui qui devrait boire la colère du Tout-Puissant.

²¹Mitä hän lapsistaan sitten enää tietää, kun hänen kuukausiensa määrä on kulunut loppuun?

²¹Car, que lui importe sa maison après lui, Quand le nombre de ses mois est achevé?

²²Pitäisikö nyt meidän opettaa tätä viisautta Jumalalle hänelle, joka taivaan enkelitkin tuomitsee?

²²Est-ce à Dieu qu'on donnera de la science, A lui qui gouverne les esprits célestes?

²³Joku kuolee keskellä elämän täyteyttä, keskellä rauhaa ja vaurautta,

²³L'un meurt au sein du bien-être, De la paix et du bonheur,

²⁴lanteet vahvoina ja ravittuina, luut ydintä myöten voimaa täynnä.

²⁴Les flancs chargés de graisse Et la moelle des os remplie de sève;

²⁵Toinen taas kuolee mieli katkerana, saamatta osakseen pisaraakaan onnea.

²⁵L'autre meurt, l'amertume dans l'âme, Sans avoir joui d'aucun bien.

²⁶Rinta rinnan he lepäävät maassa, ja heidän ruumiinsa kihisevät matoja.

²⁶Et tous deux se couchent dans la poussière, Tous deux deviennent la pâture des vers.

²⁷Kyllä minä tiedän, mitä te nyt ajattelette ja mitä juonia punotte minua vastaan!

²⁷Je sais bien quelles sont vos pensées, Quels jugements iniques vous portez sur moi.

²⁸Te tietysti sanotte: "Missä nyt on mahtimiehen talo, missä tuo syntisten asumus?"

²⁸Vous dites: Où est la maison de l'homme puissant? Où est la tente qu'habitaient les impies?

²⁹Ettekö tosiaan ole koskaan kyselleet asioita niiltä, jotka ovat maailmaa nähneet? Ettekö ole ottaneet oppia siitä mitä he ovat kokeneet?

²⁹Mais quoi! n'avez-vous point interrogé les voyageurs, Et voulez-vous méconnaître ce qu'ils prouvent?

³⁰Pahat säästyvät tuhon päivänä, jumalaton viedään turvaan, kun vihan päivä tulee.

³⁰Au jour du malheur, le méchant est épargné; Au jour de la colère, il échappe.

³¹Kuka tuomitsee hänen tekonsa vasten kasvoja, kuka rankaisee häntä hänen synneistään?

³¹Qui lui reproche en face sa conduite? Qui lui rend ce qu'il a fait?

³²Kun hänet viedään hautaan, hänen hautakumpunsa ääressä valvotaan.

³²Il est porté dans un sépulcre, Et il veille encore sur sa tombe.

³³Lempeä on hänen päällään laakson multa. Hänen jäljessään kulkee saattojoukko, ja monet ovat tulleet jo edeltä haudan luo.

³³Les mottes de la vallée lui sont légères; Et tous après lui suivront la même voie, Comme une multitude l'a déjà suivie.

³⁴Miten tyhjää on lohtu, jota te tarjoatte! Valhe piilee teidän jokaisessa sanassanne.

³⁴Pourquoi donc m'offrir de vaines consolations? Ce qui reste de vos réponses n'est que perfidie.