¹Job jatkoi vielä puhettaan ja sanoi:

¹Job prit de nouveau la parole sous forme sentencieuse et dit:

²-- Kunpa kaikki taas olisi niin kuin ennen, kun Jumala vielä piti minusta huolen!

²Oh! que ne puis-je être comme aux mois du passé, Comme aux jours où Dieu me gardait,

³Silloin hän antoi lamppunsa loistaa minulle ja minä sain kulkea pimeyden lävitse hänen valossaan.

³Quand sa lampe brillait sur ma tête, Et que sa lumière me guidait dans les ténèbres!

⁴Kunpa palaisi kukoistukseni aika, jolloin Jumala suojeli majaani

⁴Que ne suis-je comme aux jours de ma vigueur, Où Dieu veillait en ami sur ma tente,

⁵ja Kaikkivaltias viipyi minun luonani, aika, jolloin oma väkeni vielä oli ympärilläni!

⁵Quand le Tout-Puissant était encore avec moi, Et que mes enfants m'entouraient;

⁶Noina päivinä minä kahlasin kermassa ja kallio tihkui minulle noroina oliivien öljyä.

⁶Quand mes pieds se baignaient dans la crème Et que le rocher répandait près de moi des ruisseaux d'huile!

⁷Kun menin kaupunginportille kokoukseen ja asetuin paikalleni aukion äärelle,

⁷Si je sortais pour aller à la porte de la ville, Et si je me faisais préparer un siège dans la place,

⁸nuoret miehet väistyivät syrjään ja vanhukset nousivat seisomaan.

⁸Les jeunes gens se retiraient à mon approche, Les vieillards se levaient et se tenaient debout.

⁹Kaupungin johtomiehet vaikenivat kesken puheen ja panivat käden suunsa eteen.

⁹Les princes arrêtaient leurs discours, Et mettaient la main sur leur bouche;

¹⁰Ruhtinaatkin hiljenivät, kuin kieli olisi jäänyt kitalakeen kiinni.

¹⁰La voix des chefs se taisait, Et leur langue s'attachait à leur palais.

¹¹Ken sanani kuuli, ylisti onneani, ken minut näki, vahvisti todeksi kaiken tämän:

¹¹L'oreille qui m'entendait me disait heureux, L'oeil qui me voyait me rendait témoignage;

¹²Minä pelastin köyhän, joka pyysi apua, ja orvon, jota kukaan ei auttanut.

¹²Car je sauvais le pauvre qui implorait du secours, Et l'orphelin qui manquait d'appui.

¹³Epätoivoon vaipuneet siunasivat minua, lesken sydämessä minä herätin ilon.

¹³La bénédiction du malheureux venait sur moi; Je remplissais de joie le coeur de la veuve.

¹⁴Minä pukeuduin vanhurskauteen, oikeudentunto oli viittani ja päähineeni.

¹⁴Je me revêtais de la justice et je lui servais de vêtement, J'avais ma droiture pour manteau et pour turban.

¹⁵Olin sokealle silmä, rammalle sauva.

¹⁵J'étais l'oeil de l'aveugle Et le pied du boiteux.

¹⁶Köyhille minä olin isä ja tuntematonta autoin saamaan oikeutta.

¹⁶J'étais le père des misérables, J'examinais la cause de l'inconnu;

¹⁷Minä murskasin pahantekijän leuan ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.

¹⁷Je brisais la mâchoire de l'injuste, Et j'arrachais de ses dents la proie.

¹⁸Minä ajattelin: "Olen kuin tarun lintu. Vaikka se tuhoutuu pesänsä kanssa, sen päivät vain lisääntyvät.

¹⁸Alors je disais: Je mourrai dans mon nid, Mes jours seront abondants comme le sable;

¹⁹Minun juureni ovat vedelle avoimet, yön kaste viipyy minun oksillani.

¹⁹L'eau pénétrera dans mes racines, La rosée passera la nuit sur mes branches;

²⁰Minun kunniani säilyy alati kirkkaana, jousi ei kädestäni herpoa, nuoli seuraa toista taukoamatta."

²⁰Ma gloire reverdira sans cesse, Et mon arc rajeunira dans ma main.

²¹Minun sanaani odotettiin, sitä kuunneltiin. Kun annoin neuvoja, muut olivat hiljaa.

²¹On m'écoutait et l'on restait dans l'attente, On gardait le silence devant mes conseils.

²²Kun minä olin puhunut, kukaan ei enää sanonut mitään, minun sanani pisaroivat heidän ylleen.

²²Après mes discours, nul ne répliquait, Et ma parole était pour tous une bienfaisante rosée;

²³He odottivat niitä kuin sadetta, ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa.

²³Ils comptaient sur moi comme sur la pluie, Ils ouvraient la bouche comme pour une pluie du printemps.

²⁴Kun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille, ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä.

²⁴Je leur souriais quand ils perdaient courage, Et l'on ne pouvait chasser la sérénité de mon front.

²⁵Minä valitsin heille tien, olin heidän johtajansa, minä olin heidän keskellään kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä. Niin kuin hän lohduttaa surevia, niin minä lohdutin heitä.

²⁵J'aimais à aller vers eux, et je m'asseyais à leur tête; J'étais comme un roi au milieu d'une troupe, Comme un consolateur auprès des affligés.