¹Olen tehnyt silmieni kanssa sopimuksen: koskaan en katsele naisten puoleen.

¹J'avais fait un pacte avec mes yeux, Et je n'aurais pas arrêté mes regards sur une vierge.

²Minkä osan on Jumala taivaassaan minulle määrännyt? Mitä on Kaikkivaltias korkeuksissaan minua varten säätänyt?

²Quelle part Dieu m'eût-il réservée d'en haut? Quel héritage le Tout-Puissant m'eût-il envoyé des cieux?

³Eikö onnettomuus ole sen osa, joka tekee väärin, eikö tuho kohtaa sitä, joka tekee pahaa?

³La ruine n'est-elle pas pour le méchant, Et le malheur pour ceux qui commettent l'iniquité?

⁴Näkeehän Jumala kaikki tieni ja laskee jokaisen askeleni.

⁴Dieu n'a-t-il pas connu mes voies? N'a-t-il pas compté tous mes pas?

⁵Olenko kulkenut vääryyden teitä, ovatko jalkani kiiruhtaneet vilpin poluille?

⁵Si j'ai marché dans le mensonge, Si mon pied a couru vers la fraude,

⁶Punnitkoon Jumala minut lahjomattomalla vaa'alla, niin hän näkee, että olen viaton.

⁶Que Dieu me pèse dans des balances justes, Et il reconnaîtra mon intégrité!

⁷Jos minun jalkani on poikennut tieltä, jos minun sydämeni on taipunut silmieni viettelyyn, jos käteni ovat vääryyden tahraamat,

⁷Si mon pas s'est détourné du droit chemin, Si mon coeur a suivi mes yeux, Si quelque souillure s'est attachée à mes mains,

⁸syököön vieras sen, minkä minä olen kylvänyt, ja revittäköön maasta minun peltoni oras!

⁸Que je sème et qu'un autre moissonne, Et que mes rejetons soient déracinés!

⁹Jos sydämeni on syttynyt toisen miehen vaimoon, jos olen vaaniskellut hänen ovellaan,

⁹Si mon coeur a été séduit par une femme, Si j'ai fait le guet à la porte de mon prochain,

¹⁰jauhakoon oma vaimoni vieraan miehen jyviä ja käyköön kuka tahansa hänen vuoteeseensa.

¹⁰Que ma femme tourne la meule pour un autre, Et que d'autres la déshonorent!

¹¹Se tekoni vaatisi rangaistusta, se olisi loukkaus lakia ja kunniaa vastaan.

¹¹Car c'est un crime, Un forfait que punissent les juges;

¹²Se olisi tuli, joka syö ja tuhoaa, se repisi juurineen maasta koko minun satoni.

¹²C'est un feu qui dévore jusqu'à la ruine, Et qui aurait détruit toute ma richesse.

¹³Olenko loukannut palvelijani oikeuksia, kun hänellä on ollut riita-asia minua vastaan?

¹³Si j'ai méprisé le droit de mon serviteur ou de ma servante Lorsqu'ils étaient en contestation avec moi,

¹⁴Jos niin olen tehnyt, miten voisin puolustautua, kun Jumala nousee tuomitsemaan, mitä vastaisin, kun hän panee minut tilille?

¹⁴Qu'ai-je à faire, quand Dieu se lève? Qu'ai-je à répondre, quand il châtie?

¹⁵Luoja, joka äitini kohdussa antoi minulle muodon, muovasi myös minun palvelijani. Me olemme saman käden tekoa.

¹⁵Celui qui m'a créé dans le ventre de ma mère ne l'a-t-il pas créé? Le même Dieu ne nous a-t-il pas formés dans le sein maternel?

¹⁶Olenko kieltänyt avuttomalta avun, sammuttanut lesken silmistä toivon?

¹⁶Si j'ai refusé aux pauvres ce qu'ils demandaient, Si j'ai fait languir les yeux de la veuve,

¹⁷Olenko syönyt leipäni yksin ja jättänyt orvon vaille osaansa?

¹⁷Si j'ai mangé seul mon pain, Sans que l'orphelin en ait eu sa part,

¹⁸Ei, nuoresta pitäen olen ruokkinut orpoja kuin isä, koko elinaikani olen pitänyt leskistä huolta.

¹⁸Moi qui l'ai dès ma jeunesse élevé comme un père, Moi qui dès ma naissance ai soutenu la veuve;

¹⁹Olenko piittaamatta katsellut köyhää, jolla ei ole ollut vaatetta ylleen, tai kurjaa, jolla ei ole ollut millä itsensä peittää?

¹⁹Si j'ai vu le malheureux manquer de vêtements, L'indigent n'avoir point de couverture,

²⁰Eivätkö hänen jäsenensä saa kiittää minua, eivätkö minun lampaitteni villat anna hänelle lämpöä?

²⁰Sans que ses reins m'aient béni, Sans qu'il ait été réchauffé par la toison de mes agneaux;

²¹Olenko uhkaillut orpoa tietäen, että tuomioistuin on minun puolellani?

²¹Si j'ai levé la main contre l'orphelin, Parce que je me sentais un appui dans les juges;

²²Jos niin olen tehnyt, vääntykööt olkapääni hartioista irti ja katketkoon käsivarteni!

²²Que mon épaule se détache de sa jointure, Que mon bras tombe et qu'il se brise!

²³Minä pelkään Jumalan rangaistusta. Kuinka voisin kestää, kun hän nousee tuomitsemaan?

²³Car les châtiments de Dieu m'épouvantent, Et je ne puis rien devant sa majesté.

²⁴Olenko pannut turvani kultaan, olenko sanonut sille: "Sinuun minä luotan"?

²⁴Si j'ai mis dans l'or ma confiance, Si j'ai dit à l'or: Tu es mon espoir;

²⁵Olenko ylvästellyt suuresta omaisuudestani ja kaikesta, mitä käteni on saanut aikaan?

²⁵Si je me suis réjoui de la grandeur de mes biens, De la quantité des richesses que j'avais acquises;

²⁶Olenko katsellut aurinkoa, kun se loistaa, tai kuuta, kun se mahtavana kulkee tietään,

²⁶Si j'ai regardé le soleil quand il brillait, La lune quand elle s'avançait majestueuse,

²⁷niin että sydämeni on langennut salaa niitä palvomaan ja käteni on lähettänyt niille suudelmia?

²⁷Et si mon coeur s'est laissé séduire en secret, Si ma main s'est portée sur ma bouche;

²⁸Jos niin olen tehnyt, olen ansainnut tuomion. Olenhan silloin kieltänyt Jumalan, joka on taivaassa.

²⁸C'est encore un crime que doivent punir les juges, Et j'aurais renié le Dieu d'en haut!

²⁹Minä en ole iloinnut vihamieheni onnettomuudesta, en ole riemastunut hänen vastoinkäymisestään.

²⁹Si j'ai été joyeux du malheur de mon ennemi, Si j'ai sauté d'allégresse quand les revers l'ont atteint,

³⁰En ole antanut kieleni tehdä syntiä, vihamiehellenikään en ole toivottanut kuolemaa.

³⁰Moi qui n'ai pas permis à ma langue de pécher, De demander sa mort avec imprécation;

³¹Minun oma väkeni sanoi kiittäen: "Ei kukaan ole jäänyt nälkäiseksi hänen patojensa äärellä!"

³¹Si les gens de ma tente ne disaient pas: Où est celui qui n'a pas été rassasié de sa viande?

³²Vieras ei joutunut yöpymään taivasalla, minä avasin oveni matkalaiselle.

³²Si l'étranger passait la nuit dehors, Si je n'ouvrais pas ma porte au voyageur;

³³En ole peittänyt syntejäni, niin kuin monet tekevät, en ole kätkenyt niitä viittani salataskuun.

³³Si, comme les hommes, j'ai caché mes transgressions, Et renfermé mes iniquités dans mon sein,

³⁴Siksi en pelkää ihmisiä, en kauhistu kansanjoukon pilkkaa, en piileksi mykkänä taloni suojassa.

³⁴Parce que j'avais peur de la multitude, Parce que je craignais le mépris des familles, Me tenant à l'écart et n'osant franchir ma porte...

³⁵Kunpa joku kuuntelisi minua! Omalla nimelläni minä vahvistan puheeni. Vastaa nyt minulle, kaikkivaltias Jumala! Missä on syytekirja? Näytä se!

³⁵Oh! qui me fera trouver quelqu'un qui m'écoute? Voilà ma défense toute signée: Que le Tout-Puissant me réponde! Qui me donnera la plainte écrite par mon adversaire?

³⁶Minä levitän sen viitaksi harteilleni, kierrän sen seppeleeksi päähäni!

³⁶Je porterai son écrit sur mon épaule, Je l'attacherai sur mon front comme une couronne;

³⁷Voin kertoa sinulle jokaisen askeleni ja lähestyä sinua kuin ruhtinas.

³⁷Je lui rendrai compte de tous mes pas, Je m'approcherai de lui comme un prince.

³⁸Jos oma peltoni minua syyttää, jos kaikki sen vaot yhdessä itkevät,

³⁸Si ma terre crie contre moi, Et que ses sillons versent des larmes;

³⁹jos olen syönyt sen voiman antamatta mitään tilalle ja suututtanut sen,

³⁹Si j'en ai mangé le produit sans l'avoir payée, Et que j'aie attristé l'âme de ses anciens maîtres;

⁴⁰kasvakoon se ohdaketta, ei enää vehnää, tuottakoon se ohran sijasta rikkaruohoa! Tähän päättyivät Jobin puheet.

⁴⁰Qu'il y croisse des épines au lieu de froment, Et de l'ivraie au lieu d'orge! Fin des paroles de Job.