¹Nuo kolme miestä eivät nyt enää puhuneet Jobille mitään, koska Job piti itseään syyttömänä.

¹Ces trois hommes cessèrent de répondre à Job, parce qu'il se regardait comme juste.

²Mutta silloin suuttui Elihu. Elihu, Barakelin poika, kuului Ramin sukuun ja oli kotoisin Busista. Hän suuttui Jobille, koska Job katsoi, että hän, Job, oli oikeassa ja Jumala väärässä,

²Alors s'enflamma de colère Elihu, fils de Barakeel de Buz, de la famille de Ram. Sa colère s'enflamma contre Job, parce qu'il se disait juste devant Dieu.

³ja hän suuttui Jobin ystäviin, koska nämä eivät pystyneet vastaamaan Jobille, vaikka katsoivat, että Job oli väärässä.

³Et sa colère s'enflamma contre ses trois amis, parce qu'ils ne trouvaient rien à répondre et que néanmoins ils condamnaient Job.

⁴Elihu oli odottanut ennen kuin ryhtyi puhumaan, koska toiset olivat häntä vanhempia.

⁴Comme ils étaient plus âgés que lui, Elihu avait attendu jusqu'à ce moment pour parler à Job.

⁵Mutta kun hän näki, ettei kukaan noista kolmesta enää kyennyt vastaamaan Jobille mitään, hän suuttui.

⁵Mais, voyant qu'il n'y avait plus de réponse dans la bouche de ces trois hommes, Elihu s'enflamma de colère.

⁶Nyt busilainen Elihu, Barakelin poika, alkoi puhua ja sanoi: -- Vähät ovat minun elämäni päivät, kun vertaan teihin, vanhuksiin. Siksi minä arastelin ja pelkäsin lähteä kertomaan, mitä minä tiedän.

⁶Et Elihu, fils de Barakeel de Buz, prit la parole et dit: Je suis jeune, et vous êtes des vieillards; C'est pourquoi j'ai craint, j'ai redouté De vous faire connaître mon sentiment.

⁷Ajattelin: "Puhukoot nuo vanhat, puhukoot viisauden sanoja ne, joilla on takanaan paljon vuosia."

⁷Je disais en moi-même: Les jours parleront, Le grand nombre des années enseignera la sagesse.

⁸Mutta henki ihmisen tekee viisaaksi, Kaikkivaltiaan henkäys.

⁸Mais en réalité, dans l'homme, c'est l'esprit, Le souffle du Tout-Puissant, qui donne l'intelligence;

⁹Ei ikä yksin tuo viisautta, eivät vanhatkaan aina tiedä, mikä on oikein.

⁹Ce n'est pas l'âge qui procure la sagesse, Ce n'est pas la vieillesse qui rend capable de juger.

¹⁰Niinpä nyt sanon: kuulkaa minua, nyt on minun vuoroni kertoa, mitä minä tiedän.

¹⁰Voilà pourquoi je dis: Ecoute! Moi aussi, j'exposerai ma pensée.

¹¹Minä odotin, mitä te sanoisitte, ja kuuntelin tarkoin teidän viisaita puheitanne, kun te etsitte oikeita sanoja.

¹¹J'ai attendu la fin de vos discours, J'ai suivi vos raisonnements, Votre examen des paroles de Job.

¹²Tarkoin minä kuuntelin, mutta kukaan teistä ei pystynyt vastaamaan Jobille, kukaan ei osannut ojentaa häntä.

¹²Je vous ai donné toute mon attention; Et voici, aucun de vous ne l'a convaincu, Aucun n'a réfuté ses paroles.

¹³Älkää nyt sanoko: "Olemme nähneet, että vain Jumala voi hänet vaientaa, ei ihminen."

¹³Ne dites pas cependant: En lui nous avons trouvé la sagesse; C'est Dieu qui peut le confondre, ce n'est pas un homme!

¹⁴Minulle hän ei ole osoittanut sanojaan, enkä minä puolestani aio vastata hänelle sillä tavoin kuin te.

¹⁴Il ne s'est pas adressé directement à moi: Aussi lui répondrai-je tout autrement que vous.

¹⁵Nuo miehet ovat jääneet sanattomiksi, enää he eivät vastaa, sanat ovat kaikonneet heidän suustaan.

¹⁵Ils ont peur, ils ne répondent plus! Ils ont la parole coupée!

¹⁶Pitäisikö minun vielä odottaa, että he puhuisivat, kun he vain seisovat tuossa sanomatta sanaakaan vastaan?

¹⁶J'ai attendu qu'ils eussent fini leurs discours, Qu'ils s'arrêtassent et ne sussent que répliquer.

¹⁷Ehkäpä nyt on minun vuoroni puhua ja sanoa suoraan, mitä minä tiedän.

¹⁷A mon tour, je veux répondre aussi, Je veux dire aussi ce que je pense.

¹⁸Minä olen täynnä sanoja, henkeni kuohuu, olen pakahtua,

¹⁸Car je suis plein de paroles, L'esprit me presse au dedans de moi;

¹⁹olen kuin ruukku, joka on täynnä nuorta viiniä, sisukseni ovat repeämäisillään kuin täpötäysi leili.

¹⁹Mon intérieur est comme un vin qui n'a pas d'issue, Comme des outres neuves qui vont éclater.

²⁰Minun on pakko puhua, että oloni kevenisi. Siispä avaan suuni ja sanon sanottavani.

²⁰Je parlerai pour respirer à l'aise, J'ouvrirai mes lèvres et je répondrai.

²¹En puhu kenenkään mieliksi, ketään en liehakoi,

²¹Je n'aurai point égard à l'apparence, Et je ne flatterai personne;

²²en osaa niitä puheita. Jos sellaisiin ryhtyisin, Luojani kohta ottaisi minut pois.

²²Car je ne sais pas flatter: Mon créateur m'enlèverait bien vite.