¹Ja nyt, Job, kuuntele minun sanojani, kuuntele tarkoin, mitä minä puhun.

¹Maintenant donc, Job, écoute mes discours, Prête l'oreille à toutes mes paroles!

²Nyt minä avaan suuni, kieleni liikkuu ja muovaa sanoja.

²Voici, j'ouvre la bouche, Ma langue se remue dans mon palais.

³Minun sanani tulevat rehellisestä sydämestä, minun huuleni puhuvat kirkasta tietoa.

³C'est avec droiture de coeur que je vais parler, C'est la vérité pure qu'exprimeront mes lèvres:

⁴Jumalan henki on minut tehnyt, Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän.

⁴L'esprit de Dieu m'a créé, Et le souffle du Tout-Puissant m'anime.

⁵Vastaa minulle, jos voit, esitä perustelusi, asetu sanojesi taakse.

⁵Si tu le peux, réponds-moi, Défends ta cause, tiens-toi prêt!

⁶Minä olen Jumalalle saman arvoinen kuin sinä, samasta savesta meidät on tehty.

⁶Devant Dieu je suis ton semblable, J'ai été comme toi formé de la boue;

⁷Miksi siis pelkäisit minua? Minun käteni ei sinua maahan paina.

⁷Ainsi mes terreurs ne te troubleront pas, Et mon poids ne saurait t'accabler.

⁸Minä kuulin sinun puheesi, omin korvin kuulin, kuinka sanoit:

⁸Mais tu as dit à mes oreilles, Et j'ai entendu le son de tes paroles:

⁹"Minä olen viaton, minä en ole tehnyt vääryyttä. En ole tehnyt syntiä. Minä olen puhdas.

⁹Je suis pur, je suis sans péché, Je suis net, il n'y a point en moi d'iniquité.

¹⁰Hän tässä sepittää syytöksiä minua vastaan ja kohtelee minua vihollisenaan.

¹⁰Et Dieu trouve contre moi des motifs de haine, Il me traite comme son ennemi;

¹¹Hän kytkee minut jalkapuuhun, hän tarkkaa kaikkia teitäni."

¹¹Il met mes pieds dans les ceps, Il surveille tous mes mouvements.

¹²Minun on pakko sanoa: sinä olet väärässä. Onhan Jumala suurempi kuin ihminen.

¹²Je te répondrai qu'en cela tu n'as pas raison, Car Dieu est plus grand que l'homme.

¹³Miksi sinä yhä käräjöit hänen kanssaan? Miksi väität, että hän ei vastaa ihmisen sanoihin?

¹³Veux-tu donc disputer avec lui, Parce qu'il ne rend aucun compte de ses actes?

¹⁴Kyllä Jumala puhuu, puhuu toisenkin kerran, mutta ihmiset eivät sitä huomaa.

¹⁴Dieu parle cependant, tantôt d'une manière, Tantôt d'une autre, et l'on n'y prend point garde.

¹⁵Unessa, öisessä näyssä hän puhuu. Kun ihminen vaipuu uneen, kun hän nukkuu vuoteellaan,

¹⁵Il parle par des songes, par des visions nocturnes, Quand les hommes sont livrés à un profond sommeil, Quand ils sont endormis sur leur couche.

¹⁶silloin Jumala avaa hänen korvansa ja varoittaa ja uhkaa

¹⁶Alors il leur donne des avertissements Et met le sceau à ses instructions,

¹⁷saadakseen hänet luopumaan pahoista teoista ja karsiakseen hänestä ylpeyden,

¹⁷Afin de détourner l'homme du mal Et de le préserver de l'orgueil,

¹⁸sillä Jumala tahtoo pelastaa hänet joutumasta hautaan tai juoksemasta keihäiden saaliiksi.

¹⁸Afin de garantir son âme de la fosse Et sa vie des coups du glaive.

¹⁹Tautivuoteen tuskat puhuttelevat nekin ihmistä, kun kipu repii hänen luitaan hellittämättä.

¹⁹Par la douleur aussi l'homme est repris sur sa couche, Quand une lutte continue vient agiter ses os.

²⁰Leipää hän ei huoli, hän inhoaa sitä, edes mieliruoka ei hänelle kelpaa.

²⁰Alors il prend en dégoût le pain, Même les aliments les plus exquis;

²¹Hänen ruumiinsa kuihtuu olemattomiin, kaikki hänen luunsa erottuvat nahkan alta.

²¹Sa chair se consume et disparaît, Ses os qu'on ne voyait pas sont mis à nu;

²²Hänen tiensä käy hautaa kohden, tuonelan mahdit odottavat häntä.

²²Son âme s'approche de la fosse, Et sa vie des messagers de la mort.

²³Ehkä hänen vierellään on silloin enkeli, puolestapuhuja, yksi tuhansista, niistä, jotka ilmoittavat ihmisille, mikä on oikein.

²³Mais s'il se trouve pour lui un ange intercesseur, Un d'entre les mille Qui annoncent à l'homme la voie qu'il doit suivre,

²⁴Ehkä Jumala armahtaa häntä ja sanoo enkelille: "Vapauta hänet vaipumasta hautaan, olen saanut hänestä lunnaat!"

²⁴Dieu a compassion de lui et dit à l'ange: Délivre-le, afin qu'il ne descende pas dans la fosse; J'ai trouvé une rançon!

²⁵Silloin hänen ruumiinsa elpyy, hänestä tulee yhtä uljas kuin hän oli nuoruutensa päivinä.

²⁵Et sa chair a plus de fraîcheur qu'au premier âge, Il revient aux jours de sa jeunesse.

²⁶Hän rukoilee, ja Jumala on hänelle suosiollinen, hän saa riemuiten katsella Jumalan kasvoja. Jumala on hänet pelastanut.

²⁶Il adresse à Dieu sa prière; et Dieu lui est propice, Lui laisse voir sa face avec joie, Et lui rend son innocence.

²⁷Hän laulaa kaikille ihmisille: "Olin tehnyt syntiä, olin vääntänyt vääräksi suoran, mutta hän ei mitannut minulle ansioni mukaan.

²⁷Il chante devant les hommes et dit: J'ai péché, j'ai violé la justice, Et je n'ai pas été puni comme je le méritais;

²⁸Hän lunasti minut, en joutunut hautaan, minä saan yhä kulkea valossa."

²⁸Dieu a délivré mon âme pour qu'elle n'entrât pas dans la fosse, Et ma vie s'épanouit à la lumière!

²⁹Näin Jumala tekee ihmiselle. Kerran toisensa jälkeen

²⁹Voilà tout ce que Dieu fait, Deux fois, trois fois, avec l'homme,

³⁰Jumala pelastaa hänet kuoleman kidasta. Hän saa yhä katsella elämän valoa.

³⁰Pour ramener son âme de la fosse, Pour l'éclairer de la lumière des vivants.

³¹Tarkkaa sanojani, Job, kuuntele minua, ole sinä nyt hiljaa ja anna minun puhua.

³¹Sois attentif, Job, écoute-moi! Tais-toi, et je parlerai!

³²Jos sinulla kuitenkin on jotakin sanottavaa, sano toki -- mielelläni minä soisin sinun olevan oikeassa!

³²Si tu as quelque chose à dire, réponds-moi! Parle, car je voudrais te donner raison.

³³Mutta jos sinulla ei ole sanottavaa, kuuntele sinä minua ja ole hiljaa, kun minä opetan sinulle, mitä viisaus on.

³³Si tu n'as rien à dire, écoute-moi! Tais-toi, et je t'enseignerai la sagesse.