¹Elihu alkoi jälleen puhua ja sanoi:

¹Elihu continua et dit:

²-- Malta hetki, niin minä opetan sinua vielä, vielä minulla on sanoja Jumalan puolustukseksi.

²Attends un peu, et je vais poursuivre, Car j'ai des paroles encore pour la cause de Dieu.

³Syvältä minä ammennan tietoni ja osoitan, kuka on oikeassa: hän, joka on minut luonut.

³Je prendrai mes raisons de haut, Et je prouverai la justice de mon créateur.

⁴Minä en puhu perättömiä. Sinun edessäsi seisoo mies, jolla on oikea tieto.

⁴Sois-en sûr, mes discours ne sont pas des mensonges, Mes sentiments devant toi sont sincères.

⁵Katso Jumalan suuruutta! Ketään hän ei hylkää. Hän on voimakas ja viisas.

⁵Dieu est puissant, mais il ne rejette personne; Il est puissant par la force de son intelligence.

⁶Jumalattoman hän ei anna elää, mutta osattomalle hän turvaa oikeuden.

⁶Il ne laisse pas vivre le méchant, Et il fait droit aux malheureux.

⁷Jumala ei käännä katsettaan pois hurskaasta vaan nostaa hänet korkeaan asemaan, kuninkaitten vierelle, ja siinä hän pysyy.

⁷Il ne détourne pas les yeux de dessus les justes, Il les place sur le trône avec les rois, Il les y fait asseoir pour toujours, afin qu'ils soient élevés.

⁸Jos joku on vankilan kurjuudessa kahleisiin kytkettynä,

⁸Viennent-ils à tomber dans les chaînes, Sont-ils pris dans les liens de l'adversité,

⁹se on hänelle opiksi: Jumala muistuttaa häntä hänen teoistaan, väkivallan teoista, joihin hän on syyllistynyt.

⁹Il leur dénonce leurs oeuvres, Leurs transgressions, leur orgueil;

¹⁰Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan varoituksen sanaa, kieltää häntä jatkamasta pahuuden töitä.

¹⁰Il les avertit pour leur instruction, Il les exhorte à se détourner de l'iniquité.

¹¹Jos hän silloin kuulee Jumalan ääntä ja jälleen tottelee häntä, hän saa osakseen onnen päiviä, hänen vuotensa täyttyvät ilosta.

¹¹S'ils écoutent et se soumettent, Ils achèvent leurs jours dans le bonheur, Leurs années dans la joie.

¹²Mutta jos hän ei kuule, keihäs lävistää hänet, ja hän kuolee mitään oppimatta.

¹²S'ils n'écoutent pas, ils périssent par le glaive, Ils expirent dans leur aveuglement.

¹³Rienaaja uhoaa vihaansa eikä pyydä apua edes silloin, kun Jumala hänet vangitsee.

¹³Les impies se livrent à la colère, Ils ne crient pas à Dieu quand il les enchaîne;

¹⁴Hän kuolee nuorena, hänen elämänsä päättyy kuin porttopoikien elämä.

¹⁴Ils perdent la vie dans leur jeunesse, Ils meurent comme les débauchés.

¹⁵Mutta osattomalle kurjuus on pelastukseksi, ahdingon keskellä Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan.

¹⁵Mais Dieu sauve le malheureux dans sa misère, Et c'est par la souffrance qu'il l'avertit.

¹⁶Myös sinut hän auttoi ahdingoista. Elit leveästi, huolta vailla. Sinun pöytäsi notkui rasvaisia herkkuja.

¹⁶Il te retirera aussi de la détresse, Pour te mettre au large, en pleine liberté, Et ta table sera chargée de mets succulents.

¹⁷Mutta nyt sinua on kohdannut rangaistus synneistäsi, sinä saat ansiosi mukaan.

¹⁷Mais si tu défends ta cause comme un impie, Le châtiment est inséparable de ta cause.

¹⁸Vaikka olet vihoissasi, malta mielesi! Millään rahalla et voi ostaa itseäsi vapaaksi.

¹⁸Que l'irritation ne t'entraîne pas à la moquerie, Et que la grandeur de la rançon ne te fasse pas dévier!

¹⁹Eivät sinun huutosi voi pelastaa sinua tästä ahdingosta, eivät mitkään sinun ponnistuksesi.

¹⁹Tes cris suffiraient-ils pour te sortir d'angoisse, Et même toutes les forces que tu pourrais déployer?

²⁰Turha on toivoen odottaa yötä, jolloin kansat nousevat -- ne tuhoutuvat.

²⁰Ne soupire pas après la nuit, Qui enlève les peuples de leur place.

²¹Varo, älä taivu vääryyden tielle, vaikka se ehkä houkuttaakin enemmän kuin kärsimys.

²¹Garde-toi de te livrer au mal, Car la souffrance t'y dispose.

²²Katso, miten suuri on Jumalan valta! Kuka voisi olla hänen veroisensa opettaja?

²²Dieu est grand par sa puissance; Qui saurait enseigner comme lui?

²³Kuka voisi määrätä hänen tiensä, kuka voi sanoa hänelle: "Teit väärin!"

²³Qui lui prescrit ses voies? Qui ose dire: Tu fais mal?

²⁴Muista ylistää hänen töitään, niistä ihmiset ovat aina laulaneet.

²⁴Souviens-toi d'exalter ses oeuvres, Que célèbrent tous les hommes.

²⁵Niitä ihaillaan, niitä ihmetellään, vaikka ne nähdään vain kaukaa.

²⁵Tout homme les contemple, Chacun les voit de loin.

²⁶Korkea on Jumala, me emme voi häntä tuntea, hänen vuosiensa määrä on tutkimaton.

²⁶Dieu est grand, mais sa grandeur nous échappe, Le nombre de ses années est impénétrable.

²⁷Hän vetää vesipisarat ylös taivaaseen ja siivilöi ne taivaan vesistä sateeksi,

²⁷Il attire à lui les gouttes d'eau, Il les réduit en vapeur et forme la pluie;

²⁸jota pilvet tihkuvat, vihmovat kaikille ihmisille.

²⁸Les nuages la laissent couler, Ils la répandent sur la foule des hommes.

²⁹Kuka ymmärtäisi, miten pilvet voivat leijua ilmassa, kuka ymmärtäisi jylinän, joka tulee Jumalan majasta?

²⁹Et qui comprendra le déchirement de la nuée, Le fracas de sa tente?

³⁰Pilvien yli hän väläyttää valonsa, meren syvyydet hän peittää varjoon.

³⁰Voici, il étend autour de lui sa lumière, Et il se cache jusque dans les profondeurs de la mer.

³¹Pilvien voimalla hän rankaisee kansoja, niiden avulla hän ne runsaasti ruokkii.

³¹Par ces moyens il juge les peuples, Et il donne la nourriture avec abondance.

³²Hän ottaa käsiinsä salaman, hän käskee, ja se tavoittaa maalinsa.

³²Il prend la lumière dans sa main, Il la dirige sur ses adversaires.

³³Jylinä ilmoittaa hänen tulostaan, karjakin aavistaa, kun hän lähestyy.

³³Il s'annonce par un grondement; Les troupeaux pressentent son approche.