¹Kun kuulen hänen äänensä, sydämeni vavahtaa ja siirtyy paikaltaan.

¹Mon coeur est tout tremblant, Il bondit hors de sa place.

²Kuulkaa hänen äänensä pauhua, jylinää, joka vyöryy hänen suustaan!

²Ecoutez, écoutez le frémissement de sa voix, Le grondement qui sort de sa bouche!

³Taivaan täydeltä hän antaa sen kaikua, maan ääriin leimahtaa hänen salamansa.

³Il le fait rouler dans toute l'étendue des cieux, Et son éclair brille jusqu'aux extrémités de la terre.

⁴Kohta kaikuu ärjyntä, jylisee hänen ylväs äänensä. Säästelemättä hän sinkoaa salamoitaan, ja hänen äänensä pauhaa.

⁴Puis éclate un rugissement: il tonne de sa voix majestueuse; Il ne retient plus l'éclair, dès que sa voix retentit.

⁵Kun Jumalan ääni jyrisee, tapahtuu ihmeitä. Hän tekee suuria tekoja, joita me emme käsitä.

⁵Dieu tonne avec sa voix d'une manière merveilleuse; Il fait de grandes choses que nous ne comprenons pas.

⁶Hän sanoo lumelle: "Putoa maahan!" ja rankkasateelle: "Piiskaa, piekse!"

⁶Il dit à la neige: Tombe sur la terre! Il le dit à la pluie, même aux plus fortes pluies.

⁷Ihmiskädet pysähtyvät kesken työn: kaikki oppivat näkemään hänen tekonsa.

⁷Il met un sceau sur la main de tous les hommes, Afin que tous se reconnaissent comme ses créatures.

⁸Pedotkin hiipivät piiloonsa ja jäävät kolonsa suojaan.

⁸L'animal sauvage se retire dans une caverne, Et se couche dans sa tanière.

⁹Rajumyrsky syöksyy majastaan, ja pohjatuuli tuo pakkasen.

⁹L'ouragan vient du midi, Et le froid, des vents du nord.

¹⁰Jumalan henkäyksestä vedet jäätyvät, laajakin ulappa jähmettyy.

¹⁰Par son souffle Dieu produit la glace, Il réduit l'espace où se répandaient les eaux.

¹¹Hän kuormaa pilvet vedellä ja salamoilla ja ajaa ne kaikkiin suuntiin:

¹¹Il charge de vapeurs les nuages, Il les disperse étincelants;

¹²ne vyöryvät minne milloinkin hänen ohjauksensa mukaan ja tekevät kaikkialla maan päällä sen, mitä hän käskee.

¹²Leurs évolutions varient selon ses desseins, Pour l'accomplissement de tout ce qu'il leur ordonne, Sur la face de la terre habitée;

¹³Joskus ne tuovat rangaistuksen, joskus siunauksen hänen maalleen.

¹³C'est comme une verge dont il frappe sa terre, Ou comme un signe de son amour, qu'il les fait apparaître.

¹⁴Kuuntele minua, Job, nouse, tarkkaile ja tutki Jumalan ihmeitä!

¹⁴Job, sois attentif à ces choses! Considère encore les merveilles de Dieu!

¹⁵Ymmärrätkö sinä, miten hän sen kaiken tekee? Miten leimahtaa valo hänen pilvestään?

¹⁵Sais-tu comment Dieu les dirige, Et fait briller son nuage étincelant?

¹⁶Ymmärrätkö sinä, miten pilvet voivat leijua ilmassa, käsitätkö Kaikkitietävän ihmeet?

¹⁶Comprends-tu le balancement des nuées, Les merveilles de celui dont la science est parfaite?

¹⁷Sinä, jota omat vaatteet tukahduttavat, kun etelätuuli tuo helteen ja lamauttaa maan,

¹⁷Sais-tu pourquoi tes vêtements sont chauds Quand la terre se repose par le vent du midi?

¹⁸voisitko sinä hänen kanssaan takoa taivaan holvin, lujan kuin pronssinen peili?

¹⁸Peux-tu comme lui étendre les cieux, Aussi solides qu'un miroir de fonte?

¹⁹Opeta meitä! Mitä meidän on hänelle sanottava? Mehän olemme pimeässä, emme osaa vastata mitään.

¹⁹Fais-nous connaître ce que nous devons lui dire; Nous sommes trop ignorants pour nous adresser à lui.

²⁰Kertooko joku hänelle, että minä puhun? Jos ihminen sanoo hänelle jotakin, saako hän edes tietää siitä?

²⁰Lui annoncera-t-on que je parlerai? Mais quel est l'homme qui désire sa perte?

²¹Nyt ei valoa näy, pilvet sen peittävät. Sitten tulee tuuli ja lakaisee puhtaaksi taivaan.

²¹On ne peut fixer le soleil qui resplendit dans les cieux, Lorsqu'un vent passe et en ramène la pureté;

²²Pohjoisesta tulee kultainen hohde, pelottava loiste ympäröi Jumalaa.

²²Le septentrion le rend éclatant comme l'or. Oh! que la majesté de Dieu est redoutable!

²³Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus. Koskaan hän ei tuomitse väärin.

²³Nous ne saurions parvenir jusqu'au Tout-Puissant, Grand par la force, Par la justice, par le droit souverain: Il ne répond pas!

²⁴Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä. Mutta Jumala ei katso niihin, jotka itse pitävät itseään viisaana.

²⁴C'est pourquoi les hommes doivent le craindre; Il ne porte les regards sur aucun sage.