¹Temanilainen Elifas alkoi nyt puhua. Hän sanoi:

¹Eliphaz de Théman prit la parole et dit:

²-- Pahastutko, jos rohkenen puhua sinulle? Kuka voisi kauemmin pysyä vaiti!

²Si nous osons ouvrir la bouche, en seras-tu peiné? Mais qui pourrait garder le silence?

³Olet itse opettanut monia, ohjannut oikeaan, olet tarttunut voimatonta kädestä.

³Voici, tu as souvent enseigné les autres, Tu as fortifié les mains languissantes,

⁴Sinun sanasi ovat auttaneet kaatuneen pystyyn, sinä olet rohkaissut horjuvaa.

⁴Tes paroles ont relevé ceux qui chancelaient, Tu as affermi les genoux qui pliaient.

⁵Kun vastoinkäyminen tulee omalle kohdallesi, et kestä hetkeäkään. Kun se koskettaa sinua, joudut kauhun valtaan.

⁵Et maintenant qu'il s'agit de toi, tu faiblis! Maintenant que tu es atteint, tu te troubles!

⁶Sinun luottamuksesi perustana on jumalanpelko, sinun toivosi perustana oman vaelluksesi puhtaus.

⁶Ta crainte de Dieu n'est-elle pas ton soutien? Ton espérance, n'est-ce pas ton intégrité?

⁷Mutta sano minulle: milloin on viaton joutunut tuhoon, milloin on oikeamielinen hukkunut?

⁷Cherche dans ton souvenir: quel est l'innocent qui a péri? Quels sont les justes qui ont été exterminés?

⁸Ne, jotka kyntävät vääryyden peltoa ja kylvävät pahaa, ne myös korjaavat tuhon ja turmion, sen olen nähnyt.

⁸Pour moi, je l'ai vu, ceux qui labourent l'iniquité Et qui sèment l'injustice en moissonnent les fruits;

⁹Kun Jumala henkäisee, he tuhoutuvat, hänen vihansa tuuli pyyhkäisee heidät pois.

⁹Ils périssent par le souffle de Dieu, Ils sont consumés par le vent de sa colère,

¹⁰Leijona karjuu, nuori leijona ärisee, mutta petojen hampaat murskataan.

¹⁰Le rugissement des lions prend fin, Les dents des lionceaux sont brisées;

¹¹Saalista vailla jalopeura nääntyy, pennut joutuvat hajalle, kauas toisistaan.

¹¹Le lion périt faute de proie, Et les petits de la lionne se dispersent.

¹²Kuin varkain tuli jostakin sana, minun korvani kuulivat kaukaisen huminan.

¹²Une parole est arrivée furtivement jusqu'à moi, Et mon oreille en a recueilli les sons légers.

¹³Se tuli niin kuin uninäyt tulevat häilyen yössä keskelle syvintä unta,

¹³Au moment où les visions de la nuit agitent la pensée, Quand les hommes sont livrés à un profond sommeil,

¹⁴se kouraisi minua, ja minä vapisin, kaikki jäseneni tärisivät kauhusta,

¹⁴Je fus saisi de frayeur et d'épouvante, Et tous mes os tremblèrent.

¹⁵minä tunsin henkäyksen kasvoillani, ihokarvani nousivat pystyyn,

¹⁵Un esprit passa près de moi.... Tous mes cheveux se hérissèrent....

¹⁶kun jokin pysähtyi eteeni, en tiedä mikä, silmieni edessä outo hahmo. Tuli hiljaista, ja minä kuulin äänen:

¹⁶Une figure d'un aspect inconnu était devant mes yeux, Et j'entendis une voix qui murmurait doucement:

¹⁷Voiko ihminen olla oikeassa ja Jumala väärässä? Voiko ihminen olla puhdas Luojansa silmissä?

¹⁷L'homme serait-il juste devant Dieu? Serait-il pur devant celui qui l'a fait?

¹⁸Ei Jumala luota edes omiin palvelijoihinsa, enkeleitäänkin hän nuhtelee virheistä.

¹⁸Si Dieu n'a pas confiance en ses serviteurs, S'il trouve de la folie chez ses anges,

¹⁹Kuinka hän luottaisi savimajan asukkaisiin? Tomusta heidät on tehty, hän voi musertaa heidät kuin koiperhosen.

¹⁹Combien plus chez ceux qui habitent des maisons d'argile, Qui tirent leur origine de la poussière, Et qui peuvent être écrasés comme un vermisseau!

²⁰Aamulla ihminen herää, illalla hän on poissa ja unohdettu, ikuisiksi ajoiksi,

²⁰Du matin au soir ils sont brisés, Ils périssent pour toujours, et nul n'y prend garde;

²¹hänen telttanuoransa kiskaistaan irti, ja hän kuolee tietämättä, miksi.

²¹Le fil de leur vie est coupé, Ils meurent, et ils n'ont pas acquis la sagesse.