¹Huuda sinä vain! Mutta vastaako sinulle kukaan? Kuka on se pyhä, jonka puoleen voisit kääntyä?

¹Crie maintenant! Qui te répondra? Auquel des saints t'adresseras-tu?

²Tyhmyri tukehtuu omaan raivoonsa, typeryksen surmaa oma vimma.

²L'insensé périt dans sa colère, Le fou meurt dans ses emportements.

³Olen nähnyt, kuinka tyhmyrin käy: vaikka hän juurtuu lujasti maahan, hänet repäistään äkkiä irti.

³J'ai vu l'insensé prendre racine; Puis soudain j'ai maudit sa demeure.

⁴Hänen lapsensa jäävät apua vaille, heidän oikeutensa poljetaan maahan kaupungin portissa, eikä kukaan puolusta heitä.

⁴Plus de prospérité pour ses fils; Ils sont foulés à la porte, et personne qui les délivre!

⁵Hänen maansa sadon syövät nälkäänsä toiset, kahmivat sen vaikka okaiden keskeltä ja käyvät ahnaasti kiinni hänen omaisuuteensa.

⁵Sa moisson est dévorée par des affamés, Qui viennent l'enlever jusque dans les épines, Et ses biens sont engloutis par des hommes altérés.

⁶Onnettomuus ei idä mullassa, eivätkä vastoinkäymiset verso maan tomusta.

⁶Le malheur ne sort pas de la poussière, Et la souffrance ne germe pas du sol;

⁷Ihminen on syntynyt vaivaan niin kuin säkenet ovat syntyneet kohoamaan korkealle.

⁷L'homme naît pour souffrir, Comme l'étincelle pour voler.

⁸Sinun sijassasi minä vetoaisin Jumalaan ja esittäisin asiani hänelle,

⁸Pour moi, j'aurais recours à Dieu, Et c'est à Dieu que j'exposerais ma cause.

⁹hänelle, joka tekee suuria tekoja, meille tutkimattomia, tekee lukemattomia ihmetekoja.

⁹Il fait des choses grandes et insondables, Des merveilles sans nombre;

¹⁰Hän antaa maalle sateen, hän lähettää pelloille veden,

¹⁰Il répand la pluie sur la terre, Et envoie l'eau sur les campagnes;

¹¹alhaiset hän korottaa, murheiset saavat pelastuksen riemun.

¹¹Il relève les humbles, Et délivre les affligés;

¹²Mutta vehkeilijöiden hankkeet hän murskaa, heidän toimensa eivät menesty,

¹²Il anéantit les projets des hommes rusés, Et leurs mains ne peuvent les accomplir;

¹³viekkaat hän vangitsee heidän omiin juoniinsa, kavalien aikeet raukenevat tyhjiin.

¹³Il prend les sages dans leur propre ruse, Et les desseins des hommes artificieux sont renversés:

¹⁴Keskellä kirkasta päivää heidät yllättää pimeys, he hapuilevat kuin yöllä, vaikka on keskipäivä.

¹⁴Ils rencontrent les ténèbres au milieu du jour, Ils tâtonnent en plein midi comme dans la nuit.

¹⁵Hän pelastaa köyhän heidän miekaltaan, kurjan hän pelastaa vahvan vallasta.

¹⁵Ainsi Dieu protège le faible contre leurs menaces, Et le sauve de la main des puissants;

¹⁶Niin saa toivoton toivon ja pahan täytyy sulkea suunsa.

¹⁶Et l'espérance soutient le malheureux, Mais l'iniquité ferme la bouche.

¹⁷Hyvä on sen osa, jota Jumala ojentaa. Älä väheksy Kaikkivaltiaan kuritusta!

¹⁷Heureux l'homme que Dieu châtie! Ne méprise pas la correction du Tout-Puissant.

¹⁸Hän haavoittaa, mutta hän myös sitoo, hänen kätensä lyö, mutta se myös parantaa.

¹⁸Il fait la plaie, et il la bande; Il blesse, et sa main guérit.

¹⁹Kuudesta ahdingosta hän sinut auttaa, seitsemästi pääset pälkähästä,

¹⁹Six fois il te délivrera de l'angoisse, Et sept fois le mal ne t'atteindra pas.

²⁰nälänhädässäkin hän pelastaa sinut kuolemalta, sodassa miekan terältä.

²⁰Il te sauvera de la mort pendant la famine, Et des coups du glaive pendant la guerre.

²¹Parjauksen ruoska ei sinua tavoita, onnettomuuden uhka ei pelota sinua.

²¹Tu seras à l'abri du fléau de la langue, Tu seras sans crainte quand viendra la dévastation.

²²Sodalle ja nälälle sinä naurat, et pelkää metsän petoja,

²²Tu te riras de la dévastation comme de la famine, Et tu n'auras pas à redouter les bêtes de la terre;

²³sinä elät sovussa pellon kivien kanssa ja rauhassa villieläinten kanssa.

²³Car tu feras alliance avec les pierres des champs, Et les bêtes de la terre seront en paix avec toi.

²⁴Sinun asuinsijasi on rauhan paikka. Kun tarkastat talosi ja tiluksesi, näet, että mitään ei puutu.

²⁴Tu jouiras du bonheur sous ta tente, Tu retrouveras tes troupeaux au complet,

²⁵Näet, että siemenestäsi kasvaa runsas sato, sinun jälkeläisesi nousevat kuin ruoho maasta.

²⁵Tu verras ta postérité s'accroître, Et tes rejetons se multiplier comme l'herbe des champs.

²⁶Ja kun olet elämästä kylläsi saanut, otat paikkasi haudassa, niin kuin lyhde saa paikkansa korjuun aikana.

²⁶Tu entreras au sépulcre dans la vieillesse, Comme on emporte une gerbe en son temps.

²⁷Me olemme tarkoin tutkineet tätä kaikkea, Job, kuuntele siis ja ota opiksi, sillä näin asia on.

²⁷Voilà ce que nous avons reconnu, voilà ce qui est; A toi d'entendre et de mettre à profit.