¹Job puhui:

¹Job prit la parole et dit:

²-- Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni, panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin!

²Oh! s'il était possible de peser ma douleur, Et si toutes mes calamités étaient sur la balance,

³Ne painavat enemmän kuin meren hiekka. Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti?

³Elles seraient plus pesantes que le sable de la mer; Voilà pourquoi mes paroles vont jusqu'à la folie!

⁴Kaikkivaltiaan nuolet ovat osuneet minuun, niiden myrkkyä minun sieluni juo, minua uhkaavat Jumalan lähettämät kauhut.

⁴Car les flèches du Tout-Puissant m'ont percé, Et mon âme en suce le venin; Les terreurs de Dieu se rangent en bataille contre moi.

⁵Huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea, mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään?

⁵L'âne sauvage crie-t-il auprès de l'herbe tendre? Le boeuf mugit-il auprès de son fourrage?

⁶Kuka huolisi suolatonta ruokaa, kenelle maistuisi limainen malva?

⁶Peut-on manger ce qui est fade et sans sel? Y a-t-il de la saveur dans le blanc d'un oeuf?

⁷Tämä, mitä joudun nielemään, on yhtä iljettävää, voin pahoin, kun vain näenkin sitä.

⁷Ce que je voudrais ne pas toucher, C'est là ma nourriture, si dégoûtante soit-elle!

⁸Kunpa pyyntöni kuultaisiin! Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon,

⁸Puisse mon voeu s'accomplir, Et Dieu veuille réaliser mon espérance!

⁹ja murskaisi minut! Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksi leikata poikki minun elämäni langan.

⁹Qu'il plaise à Dieu de m'écraser, Qu'il étende sa main et qu'il m'achève!

¹⁰En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta! Vaikka tuskani ei armoa anna, minä hyppelisin riemusta, sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut, en ole koskaan kieltänyt.

¹⁰Il me restera du moins une consolation, Une joie dans les maux dont il m'accable: Jamais je n'ai transgressé les ordres du Saint.

¹¹Mistä saan voimaa, että vielä kestän? Mistä päämäärän, että vielä jaksan?

¹¹Pourquoi espérer quand je n'ai plus de force? Pourquoi attendre quand ma fin est certaine?

¹²Onko minun voimani kuin kiveä, ovatko lihakseni rautaa?

¹²Ma force est-elle une force de pierre? Mon corps est-il d'airain?

¹³Ei. Minä olen lopussa, kaikki on toivotonta.

¹³Ne suis-je pas sans ressource, Et le salut n'est-il pas loin de moi?

¹⁴Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon -- joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.

¹⁴Celui qui souffre a droit à la compassion de son ami, Même quand il abandonnerait la crainte du Tout-Puissant.

¹⁵Minun ystäväni ovat pettäneet minut kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin.

¹⁵Mes frères sont perfides comme un torrent, Comme le lit des torrents qui disparaissent.

¹⁶Kun jää sulaa, puro samenee, se on tulvillaan vuorilta sulanutta lunta.

¹⁶Les glaçons en troublent le cours, La neige s'y précipite;

¹⁷Mutta pian vedet ehtyvät, ja kun helteet tulevat, uomat jäävät tyhjilleen.

¹⁷Viennent les chaleurs, et ils tarissent, Les feux du soleil, et leur lit demeure à sec.

¹⁸Karavaanit etsivät niistä vettä, muuttavat suuntaansa, eksyvät autiomaahan ja tuhoutuvat.

¹⁸Les caravanes se détournent de leur chemin, S'enfoncent dans le désert, et périssent.

¹⁹Teman karavaaneissa tähyillään joka taholle, Saban karavaanit uskovat löytävänsä vettä.

¹⁹Les caravanes de Théma fixent le regard, Les voyageurs de Séba sont pleins d'espoir;

²⁰Kaikki pettyvät: karavaani saapuu purolle, vettä ei ole.

²⁰Ils sont honteux d'avoir eu confiance, Ils restent confondus quand ils arrivent.

²¹Te olette nyt minulle tyhjän veroiset: minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan.

²¹Ainsi, vous êtes comme si vous n'existiez pas; Vous voyez mon angoisse, et vous en avez horreur!

²²Olenko pyytänyt teiltä jotakin? Olenko pyytänyt teitä maksamaan puolestani lunnaita?

²²Vous ai-je dit: Donnez-moi quelque chose, Faites en ma faveur des présents avec vos biens,

²³Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut vainoojiltani, ostamaan minut vapaaksi väkivaltaisten käsistä?

²³Délivrez-moi de la main de l'ennemi, Rachetez-moi de la main des méchants?

²⁴Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa. Osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan.

²⁴Instruisez-moi, et je me tairai; Faites-moi comprendre en quoi j'ai péché.

²⁵Rehti puhe ei ketään vahingoita. Mutta mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne?

²⁵Que les paroles vraies sont persuasives! Mais que prouvent vos remontrances?

²⁶Te takerrutte sanoihin moittiessanne minua ja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen.

²⁶Voulez-vous donc blâmer ce que j'ai dit, Et ne voir que du vent dans les discours d'un désespéré?

²⁷Te heitätte orvosta arpaa ja olette valmiit myymään ystävänne.

²⁷Vous accablez un orphelin, Vous persécutez votre ami.

²⁸Katsokaa nyt minua silmiin: valehtelisinko minä teille vasten kasvoja?

²⁸Regardez-moi, je vous prie! Vous mentirais-je en face?

²⁹Harkitkaa vielä kerran, ettei vääryys tapahtuisi. Ajatelkaa tarkoin. Minä olen syytön!

²⁹Revenez, ne soyez pas injustes; Revenez, et reconnaissez mon innocence.

³⁰Onko minun huulilleni noussut valheen sanoja? Eikö minun kieleni erottaisi oikeaa ja väärää?

³⁰Y a-t-il de l'iniquité sur ma langue, Et ma bouche ne discerne-t-elle pas le mal?