¹Viisaus on rakentanut itselleen talon, seitsenpylväisen rakennuksen.

¹La sagesse a bâti sa maison, Elle a taillé ses sept colonnes.

²Hän on teuraansa teurastanut, maustanut viinin, kattanut pöydän

²Elle a égorgé ses victimes, mêlé son vin, Et dressé sa table.

³ja lähettänyt palvelustyttönsä kaupunkiin kuuluttamaan sen kukkuloilta:

³Elle a envoyé ses servantes, elle crie Sur le sommet des hauteurs de la ville:

⁴"Oletko kokematon? Tule silloin tänne!" Ja ymmärtämättömille hän sanoo:

⁴Que celui qui est stupide entre ici! Elle dit à ceux qui sont dépourvus de sens:

⁵"Tulkaa, syökää pöytäni antimia, juokaa viiniä, jonka olen itse maustanut.

⁵Venez, mangez de mon pain, Et buvez du vin que j'ai mêlé;

⁶Jättäkää haihattelu, niin menestytte, kulkekaa vakaasti viisauden tietä."

⁶Quittez la stupidité, et vous vivrez, Et marchez dans la voie de l'intelligence!

⁷Jos omahyväistä ojennat, hän pilkkaa sinua, jos jumalatonta nuhtelet, saat solvauksen.

⁷Celui qui reprend le moqueur s'attire le dédain, Et celui qui corrige le méchant reçoit un outrage.

⁸Omahyväistä älä nuhtele, hän vihastuu sinuun, nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua.

⁸Ne reprends pas le moqueur, de crainte qu'il ne te haïsse; Reprends le sage, et il t'aimera.

⁹Neuvo viisasta, ja hän viisastuu yhä, opeta hurskasta, ja hän oppii lisää.

⁹Donne au sage, et il deviendra plus sage; Instruis le juste, et il augmentera son savoir.

¹⁰Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta.

¹⁰Le commencement de la sagesse, c'est la crainte de l'Eternel; Et la science des saints, c'est l'intelligence.

¹¹"Minä, viisaus, lisään elinpäiviäsi, kartutan elämäsi vuosia.

¹¹C'est par moi que tes jours se multiplieront, Et que les années de ta vie augmenteront.

¹²Jos elät viisaasti, hyödyt viisaudestasi itse, holtittomasta elämästä kärsit itse."

¹²Si tu es sage, tu es sage pour toi; Si tu es moqueur, tu en porteras seul la peine.

¹³Tyhmyys, se häpeämätön nainen, pieksee suutaan muttei ymmärrä mitään.

¹³La folie est une femme bruyante, Stupide et ne sachant rien.

¹⁴Kaupungin korkeimmalla paikalla hän valtiaan tavoin istuu ovellaan

¹⁴Elle s'assied à l'entrée de sa maison, Sur un siège, dans les hauteurs de la ville,

¹⁵ja kutsuu talon ohi kulkevia, jotka vakaasti vaeltavat omaa tietään:

¹⁵Pour crier aux passants, Qui vont droit leur chemin:

¹⁶"Oletko kokematon? Tule silloin tänne!" Ja ymmärtämättömille hän sanoo:

¹⁶Que celui qui est stupide entre ici! Elle dit à celui qui est dépourvu de sens:

¹⁷"Varastettu vesi makealta maistuu, herkuista parhain on salaa syöty leipä."

¹⁷Les eaux dérobées sont douces, Et le pain du mystère est agréable!

¹⁸Eikä toinen aavista, että se on varjojen talo, tuonelan kuilu tuota kutsua kuulevalle.

¹⁸Et il ne sait pas que là sont les morts, Et que ses invités sont dans les vallées du séjour des morts.