¹Halleluja! Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.

¹Louez l'Eternel! Louez l'Eternel, car il est bon, Car sa miséricorde dure à toujours!

²Kuka voi sanoiksi pukea Herran voimateot, kuka voi häntä kyllin ylistää?

²Qui dira les hauts faits de l'Eternel? Qui publiera toute sa louange?

³Onnellisia ne, jotka elävät vanhurskaasti, jotka aina tekevät niin kuin oikein on.

³Heureux ceux qui observent la loi, Qui pratiquent la justice en tout temps!

⁴Herra, sinä olet armollinen kansallesi -- muistathan myös minua! Auta minua, ota minut huomaasi,

⁴Eternel, souviens-toi de moi dans ta bienveillance pour ton peuple! Souviens-toi de moi en lui accordant ton secours,

⁵että saisin kokea valittujesi onnen, että saisin iloita, kun sinun kansasi iloitsee, ja ylistää osaani sinun omiesi kanssa.

⁵Afin que je voie le bonheur de tes élus, Que je me réjouisse de la joie de ton peuple, Et que je me glorifie avec ton héritage!

⁶Me olemme tehneet syntiä, niin kuin isämmekin, pahoin me olemme tehneet, eläneet jumalattomasti.

⁶Nous avons péché comme nos pères, Nous avons commis l'iniquité, nous avons fait le mal.

⁷Kun isämme olivat Egyptissä, he eivät ymmärtäneet sinun tunnustekojasi. Vaikka monin tavoin osoitit uskollisuutesi, he eivät sitä mieleensä painaneet. Kaislamerellä he kapinoivat sinua vastaan.

⁷Nos pères en Egypte ne furent pas attentifs à tes miracles, Ils ne se rappelèrent pas la multitude de tes grâces, Ils furent rebelles près de la mer, près de la mer Rouge.

⁸Mutta Herra pelasti heidät, nimensä kunnian tähden, hän osoitti voimansa ja suuruutensa.

⁸Mais il les sauva à cause de son nom, Pour manifester sa puissance.

⁹Hän käski Kaislamerta, ja se kuivui, ja hän kuljetti heidät syvyyksien halki, merenpohjaa pitkin kuin aavikkotietä.

⁹Il menaça la mer Rouge, et elle se dessécha; Et il les fit marcher à travers les abîmes comme dans un désert.

¹⁰Hän pelasti heidät vainoojien käsistä, vapautti heidät vihollisen vallasta.

¹⁰Il les sauva de la main de celui qui les haïssait, Il les délivra de la main de l'ennemi.

¹¹Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ainoakaan ei jäänyt henkiin.

¹¹Les eaux couvrirent leurs adversaires: Il n'en resta pas un seul.

¹²Silloin isämme uskoivat hänen sanansa ja lauloivat hänelle kiitosta.

¹²Et ils crurent à ses paroles, Ils chantèrent ses louanges.

¹³Mutta kohta he taas unohtivat hänen tekonsa, eivät odottaneet hänen neuvojaan.

¹³Mais ils oublièrent bientôt ses oeuvres, Ils n'attendirent pas l'exécution de ses desseins.

¹⁴Autiomaassa he kävivät ahnaiksi ja koettelivat Jumalaa.

¹⁴Ils furent saisis de convoitise dans le désert, Et ils tentèrent Dieu dans la solitude.

¹⁵Hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta istutti heihin hivuttavan taudin.

¹⁵Il leur accorda ce qu'ils demandaient; Puis il envoya le dépérissement dans leur corps.

¹⁶Leirissä kansa alkoi kadehtia Moosesta ja Aaronia, Jumalan pyhää.

¹⁶Ils se montrèrent, dans le camp, jaloux contre Moïse, Contre Aaron, le saint de l'Eternel.

¹⁷Silloin maa aukeni ja nieli Datanin, hautasi alleen Abiramin joukon.

¹⁷La terre s'ouvrit et engloutit Dathan, Et elle se referma sur la troupe d'Abiram;

¹⁸Tuli leimahti leirin keskellä, liekki poltti jumalattomat.

¹⁸Le feu embrasa leur troupe, La flamme consuma les méchants.

¹⁹Horebin juurella he valoivat sonnin ja kumarsivat tekemäänsä patsasta.

¹⁹Ils firent un veau en Horeb, Ils se prosternèrent devant une image de fonte,

²⁰He vaihtoivat Herran, Kunniansa, ruohoa syövän naudan kuvaan.

²⁰Ils échangèrent leur gloire Contre la figure d'un boeuf qui mange l'herbe.

²¹He unohtivat Jumalan, pelastajansa, hänet, joka teki suuria Egyptissä,

²¹Ils oublièrent Dieu, leur sauveur, Qui avait fait de grandes choses en Egypte,

²²Haamin maassa ihmeellisiä töitä, pelottavia tekoja Kaislamerellä.

²²Des miracles dans le pays de Cham, Des prodiges sur la mer Rouge.

²³Vihassaan Herra aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, astui hänen eteensä ja suojeli heitä, taivutti hänet säästämään kansan.

²³Et il parla de les exterminer; Mais Moïse, son élu, se tint à la brèche devant lui, Pour détourner sa fureur et l'empêcher de les détruire.

²⁴He väheksyivät ihanaa maata, he eivät uskoneet Herran sanaa

²⁴Ils méprisèrent le pays des délices; Ils ne crurent pas à la parole de l'Eternel,

²⁵vaan nurisivat teltoissaan eivätkä tahtoneet totella Herraa.

²⁵Ils murmurèrent dans leurs tentes, Ils n'obéirent point à sa voix.

²⁶Silloin Herra kohotti kätensä tuhotakseen heidät autiomaassa

²⁶Et il leva la main pour jurer De les faire tomber dans le désert,

²⁷ja heittääkseen heidän lapsensa kansojen sekaan, hajalle vieraisiin maihin.

²⁷De faire tomber leur postérité parmi les nations, Et de les disperser au milieu des pays.

²⁸He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleille kuville tuotuja uhreja.

²⁸Ils s'attachèrent à Baal-Peor, Et mangèrent des victimes sacrifiées aux morts.

²⁹He vihastuttivat Herran teoillaan, ja siksi vitsaus iski heihin.

²⁹Ils irritèrent l'Eternel par leurs actions, Et une plaie fit irruption parmi eux.

³⁰Mutta kansan keskeltä nousi Pinehas -- hän langetti tuomion, ja vitsaus väistyi.

³⁰Phinées se leva pour intervenir, Et la plaie s'arrêta;

³¹Tämän tähden hänet katsotaan vanhurskaaksi, iäti, polvesta polveen.

³¹Cela lui fut imputé à justice, De génération en génération pour toujours.

³²Meribassa, missä vedet virtasivat, he vihastuttivat Herran. Mooses joutui kärsimään heidän takiaan,

³²Ils irritèrent l'Eternel près des eaux de Meriba; Et Moïse fut puni à cause d'eux,

³³kun he saivat hänet menettämään malttinsa ja hän puhui sanojaan punnitsematta.

³³Car ils aigrirent son esprit, Et il s'exprima légèrement des lèvres.

³⁴He eivät hävittäneet kansoja, jotka Herra oli käskenyt hävittää,

³⁴Ils ne détruisirent point les peuples Que l'Eternel leur avait ordonné de détruire.

³⁵vaan veljeilivät vieraiden kansojen kanssa ja ottivat oppia niiden menoista.

³⁵Ils se mêlèrent avec les nations, Et ils apprirent leurs oeuvres.

³⁶He palvoivat vieraita jumalia ja joutuivat niiden pauloihin.

³⁶Ils servirent leurs idoles, Qui furent pour eux un piège;

³⁷He uhrasivat poikiaan ja tyttäriään hengille,

³⁷Ils sacrifièrent leurs fils Et leurs filles aux idoles,

³⁸poikiensa ja tyttäriensä veren he uhrasivat Kanaanin jumalille. He vuodattivat viatonta verta, ja maa saastui.

³⁸Ils répandirent le sang innocent, Le sang de leurs fils et de leurs filles, Qu'ils sacrifièrent aux idoles de Canaan, Et le pays fut profané par des meurtres.

³⁹He tahrasivat itsensä teoillaan, kun he olivat uskottomia Herralle.

³⁹Ils se souillèrent par leurs oeuvres, Ils se prostituèrent par leurs actions.

⁴⁰Niin Herran viha syttyi, hän ei enää sietänyt omaa kansaansa.

⁴⁰La colère de l'Eternel s'enflamma contre son peuple, Et il prit en horreur son héritage.

⁴¹Hän antoi sen vieraiden kansojen käsiin, vihamiesten orjuuteen.

⁴¹Il les livra entre les mains des nations; Ceux qui les haïssaient dominèrent sur eux;

⁴²Viholliset ahdistivat israelilaisia, ja heidän oli nöyrryttävä vieraiden valtaan.

⁴²Leurs ennemis les opprimèrent, Et ils furent humiliés sous leur puissance.

⁴³Yhä uudestaan Herra pelasti heidät. Silti he kapinoivat ja toimivat halujensa mukaan, vajosivat syntiin yhä syvemmälle.

⁴³Plusieurs fois il les délivra; Mais ils se montrèrent rebelles dans leurs desseins, Et ils devinrent malheureux par leur iniquité.

⁴⁴Mutta Herra näki heidän ahdinkonsa ja kuuli heidän avunhuutonsa.

⁴⁴Il vit leur détresse, Lorsqu'il entendit leurs supplications.

⁴⁵Hän muisti liittonsa ja armahti heitä, osoitti suuren laupeutensa.

⁴⁵Il se souvint en leur faveur de son alliance;

⁴⁶Hän taivutti heille suopeiksi ne, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.

⁴⁶Il eut pitié selon sa grande bonté, Et il excita pour eux la compassion De tous ceux qui les retenaient captifs.

⁴⁷Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, saata meidät yhteen kansojen keskeltä! Silloin saamme ylistää pyhää nimeäsi ja riemuiten kiittää sinua.

⁴⁷Sauve-nous, Eternel, notre Dieu! Et rassemble-nous du milieu des nations, Afin que nous célébrions ton saint nom, Et que nous mettions notre gloire à te louer!

⁴⁸Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen! Koko kansa sanokoon: Aamen. Halleluja!

⁴⁸Béni soit l'Eternel, le Dieu d'Israël, d'éternité en éternité! Et que tout le peuple dise: Amen! Louez l'Eternel!