¹Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.

¹Louez l'Eternel, car il est bon, Car sa miséricorde dure à toujours!

²Näin sanokoot ne, jotka Herra on pelastanut, jotka hän on tuonut ahdingosta vapauteen,

²Qu'ainsi disent les rachetés de l'Eternel, Ceux qu'il a délivrés de la main de l'ennemi,

³koonnut vieraista maista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren suunnalta.

³Et qu'il a rassemblés de tous les pays, De l'orient et de l'occident, du nord et de la mer!

⁴Jotkut heistä harhailivat aavikolla eivätkä löytäneet kaupunkia, johon asettua asumaan.

⁴Ils erraient dans le désert, ils marchaient dans la solitude, Sans trouver une ville où ils pussent habiter.

⁵Heitä vaivasi jano ja nälkä, he olivat nääntymäisillään.

⁵Ils souffraient de la faim et de la soif; Leur âme était languissante.

⁶Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra päästi heidät ahdingosta.

⁶Dans leur détresse, ils crièrent à l'Eternel, Et il les délivra de leurs angoisses;

⁷Hän osoitti heille tien, ja niin he löysivät kaupungin, jossa asua.

⁷Il les conduisit par le droit chemin, Pour qu'ils arrivassent dans une ville habitable.

⁸Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!

⁸Qu'ils louent l'Eternel pour sa bonté, Et pour ses merveilles en faveur des fils de l'homme!

⁹Herra ravitsee nääntyvän, hän täyttää nälkäisen hyvillä antimilla.

⁹Car il a satisfait l'âme altérée, Il a comblé de biens l'âme affamée.

¹⁰Jotkut heistä viruivat vankeudessa, kahlehdittuina, kuoleman pimeydessä,

¹⁰Ceux qui avaient pour demeure les ténèbres et l'ombre de la mort Vivaient captifs dans la misère et dans les chaînes,

¹¹koska olivat uhmanneet Jumalan käskyjä, halveksineet Korkeimman neuvoja.

¹¹Parce qu'ils s'étaient révoltés contre les paroles de Dieu, Parce qu'ils avaient méprisé le conseil du Très-Haut.

¹²Herra lähetti heille kärsimyksiä ja lannisti heidän uhmansa. He murtuivat, eikä kukaan auttanut heitä.

¹²Il humilia leur coeur par la souffrance; Ils succombèrent, et personne ne les secourut.

¹³Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra pelasti heidät ahdingosta.

¹³Dans leur détresse, ils crièrent à l'Eternel, Et il les délivra de leurs angoisses;

¹⁴Hän vapautti heidät kuoleman pimeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.

¹⁴Il les fit sortir des ténèbres et de l'ombre de la mort, Et il rompit leurs liens.

¹⁵Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!

¹⁵Qu'ils louent l'Eternel pour sa bonté, Et pour ses merveilles en faveur des fils de l'homme!

¹⁶Hän murskaa pronssiset ovet, murtaa rautaiset teljet.

¹⁶Car il a brisé les portes d'airain, Il a rompu les verrous de fer.

¹⁷Jotkut taas olivat mielettömiä, tekivät syntiä ja joutuivat kärsimään tekojensa tähden.

¹⁷Les insensés, par leur conduite coupable Et par leurs iniquités, s'étaient rendus malheureux.

¹⁸Kaikki ruoka inhotti heitä, he olivat jo kuoleman porteilla.

¹⁸Leur âme avait en horreur toute nourriture, Et ils touchaient aux portes de la mort.

¹⁹Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra pelasti heidät ahdingosta.

¹⁹Dans leur détresse, ils crièrent à l'Eternel, Et il les délivra de leurs angoisses;

²⁰Hän lähetti sanansa, ja se paransi heidät, haudan partaalta hän auttoi heidät turvaan.

²⁰Il envoya sa parole et les guérit, Il les fit échapper de la fosse.

²¹Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!

²¹Qu'ils louent l'Eternel pour sa bonté, Et pour ses merveilles en faveur des fils de l'homme!

²²Uhratkoot kiitosuhreja, kertokoot riemuiten hänen teoistaan!

²²Qu'ils offrent des sacrifices d'actions de grâces, Et qu'ils publient ses oeuvres avec des cris de joie!

²³Jotkut heistä nousivat laivoihin ja hankkivat elantonsa aavoilla merillä.

²³Ceux qui étaient descendus sur la mer dans des navires, Et qui travaillaient sur les grandes eaux,

²⁴He näkivät Herran teot, syvyyksien ihmeet, hänen suuret tekonsa.

²⁴Ceux-là virent les oeuvres de l'Eternel Et ses merveilles au milieu de l'abîme.

²⁵Herra käski, ja nousi myrskytuuli, meri aaltoili rajusti.

²⁵Il dit, et il fit souffler la tempête, Qui souleva les flots de la mer.

²⁶He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin, hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui.

²⁶Ils montaient vers les cieux, ils descendaient dans l'abîme; Leur âme était éperdue en face du danger;

²⁷He keinuivat, he huojuivat kuin juopuneet, heidän taidoistaan ei ollut apua.

²⁷Saisis de vertige, ils chancelaient comme un homme ivre, Et toute leur habileté était anéantie.

²⁸Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra auttoi heidät ahdingosta.

²⁸Dans leur détresse, ils crièrent à l'Eternel, Et il les délivra de leurs angoisses;

²⁹Hän tyynnytti tuulen, ja aallot hiljenivät.

²⁹Il arrêta la tempête, ramena le calme, Et les ondes se turent.

³⁰He riemuitsivat, kun myrsky laantui ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan.

³⁰Ils se réjouirent de ce qu'elles s'étaient apaisées, Et l'Eternel les conduisit au port désiré.

³¹Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!

³¹Qu'ils louent l'Eternel pour sa bonté, Et pour ses merveilles en faveur des fils de l'homme!

³²Kuuluttakoot hänen kunniaansa kansan keskellä, hänen kiitostaan vanhinten kokouksissa!

³²Qu'ils l'exaltent dans l'assemblée du peuple, Et qu'ils le célèbrent dans la réunion des anciens!

³³Herra muuttaa jokilaakson autiomaaksi, keitaat hiekka-aavikoiksi,

³³Il change les fleuves en désert, Et les sources d'eaux en terre desséchée,

³⁴hedelmällisen maan suola-aroksi siellä asuvien pahuuden tähden.

³⁴Le pays fertile en pays salé, A cause de la méchanceté de ses habitants.

³⁵Herra muuttaa aavikot kosteikoiksi, kuivan maan vehreiksi keitaiksi.

³⁵Il change le désert en étang, Et la terre aride en sources d'eaux,

³⁶Sinne hän antaa nälkäisten asettua, sinne he rakentavat itselleen kaupungin.

³⁶Et il y établit ceux qui sont affamés. Ils fondent une ville pour l'habiter;

³⁷He kylvävät peltoja, istuttavat viinitarhoja, ja ne tuottavat runsaan sadon.

³⁷Ils ensemencent des champs, plantent des vignes, Et ils en recueillent les produits.

³⁸Herra siunaa heitä, ja kansa kasvaa, hän pitää huolen heidän karjansa runsaudesta.

³⁸Il les bénit, et ils deviennent très nombreux, Et il ne diminue point leur bétail.

³⁹Vastoinkäymisten ja vaivojen alla he vaipuvat maahan, ja kansa vähenee.

³⁹Sont-ils amoindris et humiliés Par l'oppression, le malheur et la souffrance;

⁴⁰Herra pitää pilkkanaan ruhtinaita ja panee mahtimiehet harhailemaan aavikolla,

⁴⁰Verse-t-il le mépris sur les grands, Les fait-il errer dans des déserts sans chemin,

⁴¹mutta köyhät hän nostaa kurjuudesta ja tekee heidän sukunsa suureksi, lukuisaksi kuin lammaslauma.

⁴¹Il relève l'indigent et le délivre de la misère, Il multiplie les familles comme des troupeaux.

⁴²Oikeamieliset iloitsevat, kun sen näkevät, mutta jumalattomien suu sulkeutuu.

⁴²Les hommes droits le voient et se réjouissent, Mais toute iniquité ferme la bouche.

⁴³Joka on viisas, muistaa tämän ja miettii Herran hyviä tekoja.

⁴³Que celui qui est sage prenne garde à ces choses, Et qu'il soit attentif aux bontés de l'Eternel.