¹Halleluja! Hyvä on sen osa, joka pelkää Herraa ja rakastaa Herran käskyjä.

¹Louez l'Eternel! Heureux l'homme qui craint l'Eternel, Qui trouve un grand plaisir à ses commandements.

²Hänen jälkeläisistään tulee maan mahtavia, polvi polvelta saavat oikeamieliset siunauksen.

²Sa postérité sera puissante sur la terre, La génération des hommes droits sera bénie.

³Vauraus ja rikkaus täyttää hänen kotinsa. Hänen vanhurskautensa pysyy.

³Il a dans sa maison bien-être et richesse, Et sa justice subsiste à jamais.

⁴Pimeydessäkin koittaa oikeamieliselle valo. Vanhurskas on anteeksiantava ja laupias.

⁴La lumière se lève dans les ténèbres pour les hommes droits, Pour celui qui est miséricordieux, compatissant et juste.

⁵Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille, sen, joka aina toimii oikeuden mukaan.

⁵Heureux l'homme qui exerce la miséricorde et qui prête. Qui règle ses actions d'après la justice.

⁶Oikeamielinen ei koskaan horju, hänet muistetaan ikuisesti.

⁶Car il ne chancelle jamais; La mémoire du juste dure toujours.

⁷Ei hän pelkää pahoja viestejä vaan luottaa vakain mielin Herraan.

⁷Il ne craint point les mauvaises nouvelles; Son coeur est ferme, confiant en l'Eternel.

⁸Hän on vahva ja rohkea, ei hän pelkää, ja pian hän katsoo voittajana ahdistajiinsa.

⁸Son coeur est affermi; il n'a point de crainte, Jusqu'à ce qu'il mette son plaisir à regarder ses adversaires.

⁹Hän antaa avokätisesti köyhille, hän toimii aina vanhurskaasti ja kulkee pystyssä päin.

⁹Il fait des largesses, il donne aux indigents; Sa justice subsiste à jamais; Sa tête s'élève avec gloire,

¹⁰Sen nähdessään jumalaton vimmastuu, kiristelee hampaitaan, pakahtuu raivoonsa. Tyhjiin raukeavat jumalattomien toiveet!

¹⁰Le méchant le voit et s'irrite, Il grince les dents et se consume; Les désirs des méchants périssent.