¹Daavidin psalmi. Herra, tuomitse ne, jotka ovat vetäneet minut tuomiolle! Taistele niitä vastaan, jotka minua vastaan taistelevat.

¹De David. Eternel! défends-moi contre mes adversaires, Combats ceux qui me combattent!

²Tartu aseisiin, ota kilpi, tule avukseni!

²Saisis le petit et le grand bouclier, Et lève-toi pour me secourir!

³Tempaa käteesi keihäs, käy vihollisiani kohti. Kuule pyyntöni, auta minua!

³Brandis la lance et le javelot contre mes persécuteurs! Dis à mon âme: Je suis ton salut!

⁴Pilkka ja häpeä niille, jotka tavoittelevat henkeäni! Perääntykööt lyötyinä kaikki, jotka punovat juonia pääni menoksi.

⁴Qu'ils soient honteux et confus, ceux qui en veulent à ma vie! Qu'ils reculent et rougissent, ceux qui méditent ma perte!

⁵Hajota heidät kuin akanat tuuleen -- Herran enkeli ajakoon heidät pois.

⁵Qu'ils soient comme la balle emportée par le vent, Et que l'ange de l'Eternel les chasse!

⁶Tee heidän tiestään pimeä ja liukas -- Herran enkeli ajakoon heitä takaa.

⁶Que leur route soit ténébreuse et glissante, Et que l'ange de l'Eternel les poursuive!

⁷Syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, kaivaneet tielleni pyydyskuopan.

⁷Car sans cause ils m'ont tendu leur filet sur une fosse, Sans cause ils l'ont creusée pour m'ôter la vie.

⁸Yllättäköön heidät perikato, tarttukoot he itse verkkoon, jonka virittivät, suistukoot siihen omaksi tuhokseen!

⁸Que la ruine les atteigne à l'improviste, Qu'ils soient pris dans le filet qu'ils ont tendu, Qu'ils y tombent et périssent!

⁹Mutta minä saan riemuita Herrasta, iloita hänen avustaan.

⁹Et mon âme aura de la joie en l'Eternel, De l'allégresse en son salut.

¹⁰Minä tunnen sydänjuuriani myöten: ei ole ketään sinun kaltaistasi, Herra! Köyhän ja avuttoman sinä vapautat sortajan vallasta, heikon sinä pelastat väkevän kädestä.

¹⁰Tous mes os diront: Eternel! qui peut, comme toi, Délivrer le malheureux d'un plus fort que lui, Le malheureux et le pauvre de celui qui le dépouille?

¹¹Väärät todistajat astuvat esiin. Minulta kysytään asioita, joista en tiedä mitään.

¹¹De faux témoins se lèvent: Ils m'interrogent sur ce que j'ignore.

¹²He palkitsevat hyvän pahalla, minä olen yksin.

¹²Ils me rendent le mal pour le bien: Mon âme est dans l'abandon.

¹³Silloin kun joku heistä sairastui, minä pukeuduin karkeaan kankaaseen, paastosin ankarasti, rukoilin hartaasti,

¹³Et moi, quand ils étaient malades, je revêtais un sac, J'humiliais mon âme par le jeûne, Je priais, la tête penchée sur mon sein.

¹⁴niin kuin ystäväni, niin kuin veljeni puolesta. Pää kumarassa, ylläni suruvaate minä kuljin niin kuin se, joka suree omaa äitiään.

¹⁴Comme pour un ami, pour un frère, je me traînais lentement; Comme pour le deuil d'une mère, je me courbais avec tristesse.

¹⁵Mutta kun minun kävi huonosti, he kerääntyivät ympärilleni ilkkumaan, minun ympärilleni, nuo kelvottomat. He pilkkasivat minua lakkaamatta, enkä tiedä, miksi.

¹⁵Puis, quand je chancelle, ils se réjouissent et s'assemblent, Ils s'assemblent à mon insu pour m'outrager, Ils me déchirent sans relâche;

¹⁶Kun horjuin, he ivasivat minua, irvistelivät minulle päin kasvoja.

¹⁶Avec les impies, les parasites moqueurs, Ils grincent des dents contre moi.

¹⁷Herra, kuinka kauan aiot katsella tätä? Päästä minut heidän hampaistaan, pelasta ainoa henkeni noilta pedoilta!

¹⁷Seigneur! Jusques à quand le verras-tu? Protège mon âme contre leurs embûches, Ma vie contre les lionceaux!

¹⁸Silloin saan kiittää sinua suuressa joukossa, ylistää sinua juhlakansan keskellä.

¹⁸Je te louerai dans la grande assemblée, Je te célébrerai au milieu d'un peuple nombreux.

¹⁹Älä anna vihollisteni ilkkua minulle ja iskeä toisilleen silmää! Syyttä he vihaavat minua.

¹⁹Que ceux qui sont à tort mes ennemis ne se réjouissent pas à mon sujet, Que ceux qui me haïssent sans cause ne m'insultent pas du regard!

²⁰Heidän puheensa eivät rakenna rauhaa, he punovat juonia maan hiljaisia vastaan.

²⁰Car ils tiennent un langage qui n'est point celui de la paix, Ils méditent la tromperie contre les gens tranquilles du pays.

²¹Suu ammollaan he huutavat: "Kas niin, kas niin! Saimmepa nähdä tämän omin silmin!"

²¹Ils ouvrent contre moi leur bouche, Ils disent: Ah! ah! nos yeux regardent! -

²²Herra, sinä olet nähnyt kaiken tämän, älä enää ole vaiti! Herra, älä ole kaukana.

²²Eternel, tu le vois! ne reste pas en silence! Seigneur, ne t'éloigne pas de moi!

²³Nouse valvomaan minun oikeuttani! Herra, Jumalani, puolusta asiaani.

²³Réveille-toi, réveille-toi pour me faire justice! Mon Dieu et mon Seigneur, défends ma cause!

²⁴Herra, sinä oikeamielinen Jumala, hanki minulle oikeutta! Älä suo vihamiehilleni sitä iloa, että joudun tappiolle.

²⁴Juge-moi selon ta justice, Eternel, mon Dieu! Et qu'ils ne se réjouissent pas à mon sujet!

²⁵Älä anna heidän riemastua mielessään: "Siitä sait! Juuri tätä toivoimmekin!" Älä anna heidän kerskua: "Me nielaisimme hänet!"

²⁵Qu'ils ne disent pas dans leur coeur: Ah! voilà ce que nous voulions! Qu'ils ne disent pas: Nous l'avons englouti!

²⁶Pilkka ja häpeä niille, jotka iloitsevat onnettomuudestani! Peittäköön häpeä ja pettymys kaikki ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.

²⁶Que tous ensemble ils soient honteux et confus, Ceux qui se réjouissent de mon malheur! Qu'ils revêtent l'ignominie et l'opprobre, Ceux qui s'élèvent contre moi!

²⁷Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka toivovat, että saisin oikeuden. Anna heidän aina sanoa: "Suuri on Herra! Hän suo palvelijalleen rauhan."

²⁷Qu'ils aient de l'allégresse et de la joie, Ceux qui prennent plaisir à mon innocence, Et que sans cesse ils disent: Exalté soit l'Eternel, Qui veut la paix de son serviteur!

²⁸Minun suuni julistaa sinun uskollisuuttasi, ylistää sinua päivästä päivään.

²⁸Et ma langue célébrera ta justice, Elle dira tous les jours ta louange.