¹Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

¹Þá svaraði Elífas frá Teman og sagði:

²-- Voiko ihminen olla hyödyksi Jumalalle? Ei. Vain itseään viisainkin ihminen voi hyödyttää.

²Vinnur maðurinn Guði gagn? Nei, sjálfum sér vinnur vitur maður gagn.

³Onko siitä jotakin etua Kaikkivaltiaalle, että sinä elät oikein? Onko hänelle hyötyä siitä, että sinä vaellat nuhteettomasti?

³Er það ábati fyrir hinn Almáttka, að þú ert réttlátur, eða ávinningur, að þú lifir grandvöru lífi?

⁴Jumalanpelkosi vuoksiko hän sitten sinua kurittaa, senkö tähden hän kävisi oikeutta kanssasi?

⁴Er það vegna guðsótta þíns, að hann refsar þér, að hann dregur þig fyrir dóm?

⁵Eikö sinun pahuutesi ole suuri? Eivätkö sinun syntisi ole loppumattomat?

⁵Er ekki vonska þín mikil og misgjörðir þínar óþrjótandi?

⁶Olet aiheetta ottanut veljeltäsi pantin, riistänyt häneltä hänen ainoan vaatteensa.

⁶Því að þú tókst veð af bræðrum þínum að ástæðulausu og færðir fáklædda menn úr flíkum þeirra.

⁷Uupuneelle et ole antanut vettä, nälkäiselle et ole ojentanut leipäpalaa.

⁷Þú gafst ekki hinum örmagna vatn að drekka, og hinum hungraða synjaðir þú brauðs.

⁸Katsot, että maa kuuluu sille, jonka on valta, vain hänen suosikkinsa saavat sitä asua.

⁸En hinn voldugi átti landið, og virðingarmaðurinn bjó í því.

⁹Lesket saivat lähteä luotasi tyhjin käsin, orpojen kädet sinä sysäsit syrjään.

⁹Ekkjur lést þú fara burt tómhentar, og armleggir munaðarleysingjanna voru brotnir sundur.

¹⁰Ihmekö siis, että sinun ympärillesi on viritetty ansoja, että yhtäkkiä joudut kauhun valtaan.

¹⁰Fyrir því eru snörur allt í kringum þig, og fyrir því skelfir ótti þig skyndilega!

¹¹Päivä pimenee, et voi nähdä mitään, ja vedet vyöryvät sinun ylitsesi.

¹¹Eða sér þú ekki myrkrið og vatnaflauminn, sem hylur þig?

¹²Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Katso taivaanlakea ja tähtiä. Katso taivaan korkeutta.

¹²Er ekki Guð himinhár? og lít þú á hvirfil stjarnanna, hve hátt þær gnæfa!

¹³Silti sinä sanot: "Mitä Jumala voisi tietää! Voisiko hän tuomita pilvien lävitse?

¹³Og þú segir: ,,Hvað veit Guð? Getur hann dæmt gegnum skýsortann?

¹⁴Pilvethän peittävät hänet, ei hän tänne näe, hän kulkee tietään kaukana taivaan äärillä."

¹⁴Skýin skyggja á hann, svo að hann sér ekki, og hann gengur á himinhvelfingunni.``

¹⁵Etkö sinä vaella niitä polkuja, joita väärintekijät aina ovat vaeltaneet?

¹⁵Ætlar þú að halda fortíðar leið, þá er ranglátir menn hafa farið?

¹⁶Heidät on temmattu pois ennen aikojaan, niin kuin talo, jonka perustukset virta on syönyt.

¹⁶Þeir er kippt var burt fyrir tímann og grundvöllur þeirra skolaðist burt sem straumur,

¹⁷He sanoivat Jumalalle: "Jätä meidät rauhaan! Mitäpä Kaikkivaltias voisi meille tehdä?"

¹⁷þeir er sögðu við Guð: ,,Vík frá oss! og hvað gæti hinn Almáttki gjört fyrir oss?``

¹⁸Kuitenkin juuri hänen ansiostaan heidän talonsa olivat täynnä kaikkea hyvää. Väärämielisten suunnitelmat ovat vastoin Jumalan tahtoa.

¹⁸og það þó hann fyllti hús þeirra blessun. _ Hugarfar óguðlegra sé fjarri mér!

¹⁹Oikeamieliset näkevät heidän tuhonsa ja iloitsevat, se, joka itse on nuhteeton, voi nyt heitä pilkata:

¹⁹Hinir réttlátu sjá það og gleðjast, og hinn saklausi gjörir gys að þeim:

²⁰"Kas niin, heidän rikkautensa on mennyttä, ja mitä jää jäljelle, sen nielee tuli."

²⁰,,Vissulega er andstæðingur vor að engu orðinn, og eldurinn hefir eytt leifum þeirra.``

²¹Tee sovinto Jumalan kanssa, Job, elä hänen tahtonsa mukaan, niin saat jälleen onnen.

²¹Vingast þú við Guð, þá muntu vera í friði, við það mun blessun yfir þig koma.

²²Kun hän sinua opettaa, kuule häntä, talleta sydämeesi hänen sanansa.

²²Tak á móti kenning af munni hans, og fest þér orð hans í hjarta.

²³Jos palaat Kaikkivaltiaan luo, hän nostaa sinut jälleen. Jos karkotat vääryyden talostasi,

²³Ef þú snýr þér til hins Almáttka, auðmýkir þig, ef þú rekur ranglætið langt burt frá tjaldi þínu _

²⁴jos puhdas kulta on sinulle pelkkää tomua ja Ofirin kulta vain puron kiviä

²⁴já, varpaðu gullinu í duftið og skíragullinu ofan í lækjamölina! _

²⁵-- onhan Kaikkivaltias sinun aarteesi, kaikkea kultaa ja hopeaa arvokkaampi --

²⁵þá skal hinn Almáttki vera gull þitt, vera þér hið skærasta silfur.

²⁶silloin Kaikkivaltias antaa osaksesi ilon, saat kohottaa kasvosi Jumalaa kohden.

²⁶Já, þá munt þú hafa yndi af hinum Almáttka og lyfta augliti þínu til Guðs.

²⁷Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua, ja sinä saat uhrata hänelle sen minkä olet luvannut.

²⁷Biðjir þú til hans, bænheyrir hann þig, og heit þín munt þú greiða.

²⁸Mihin tahansa ryhdytkin, se onnistuu, valo loistaa sinun teilläsi.

²⁸Og áformir þú eitthvað, mun þér heppnast það, og birta skína yfir vegu þína.

²⁹Sen, joka kerskuu, hän painaa maahan, mutta nöyrän hän nostaa.

²⁹Þegar þeir liggja niður á við, þá kallar þú ,,Upp á við!`` og hinum auðmjúka hjálpar hann.Hann bjargar jafnvel þeim, sem ekki er saklaus, já, hann bjargast fyrir hreinleik handa þinna.

³⁰Syyllisenkin Jumala voi pelastaa. Jos sinulla on puhtaat kädet, saat varmasti avun.

³⁰Hann bjargar jafnvel þeim, sem ekki er saklaus, já, hann bjargast fyrir hreinleik handa þinna.