¹Nyt Job sanoi:

¹Þá svaraði Job og sagði:

²-- Tänäkin päivänä ajatukseni nousevat kapinaan. Murehtiminen vie minulta voimat.

²Enn sem fyrr munu kveinstafir mínir verða taldir uppreisn, hönd Guðs hvílir þungt á andvörpum mínum.

³Kunpa tietäisin, mistä hänet voin löytää ja miten pääsen sinne, missä hän asuu!

³Ég vildi að ég vissi, hvernig ég ætti að finna hann, hvernig ég gæti komist fram fyrir dómstól hans!

⁴Minä esittäisin hänelle asiani ja toisin julki kaikki todisteeni.

⁴Þá mundi ég útskýra málið fyrir honum og fylla munn minn sönnunum.

⁵Niin saisin kuulla, mitä hän minulle vastaa, ja saisin tietää, mitä hän tahtoo minulle sanoa.

⁵Ég mundi fá að vita, hverju hann svaraði mér, og heyra hvað hann segði við mig.

⁶Käräjöisikö hän kanssani valtiaan voimalla? Ei, hän kuuntelisi minua.

⁶Mundi hann deila við mig í mikilleik máttar síns? Nei, hann mundi veita mér óskipta athygli.

⁷Hänen vastapuolenaan seisoisi nuhteeton mies, ja tuomarini vapauttaisi minut syytteestä lopullisesti.

⁷Þá mundi hreinskilinn maður þreyta málsókn við hann, og ég mundi að eilífu losna við dómara minn.

⁸Jos minä menen itään, ei hän ole siellä, jos länteen -- ei merkkiäkään hänestä!

⁸En fari ég í austur, þá er hann þar ekki, og í vestur, þar verð ég hans eigi var.

⁹Jos menen pohjoiseen, en saa häntä silmiini, jos etelään -- en näe häntä!

⁹Þótt hann hafist að í norðri, þá sé ég hann ekki, og sveigi hann á leið til suðurs, fæ ég ekki litið hann.

¹⁰Hän tietää kyllä, millainen on ollut minun vaellukseni. Koetelkoon minua niin kuin tulessa kultaa -- minä kestän.

¹⁰En hann veit, hvernig breytni mín hefir verið, ef hann prófaði mig, mundi ég reynast sem gull.

¹¹Hänen jalanjälkiinsä olen sovittanut askeleni, hänen tietään olen seurannut. En ole siltä poikennut.

¹¹Fótur minn hefir þrætt spor hans, ég hefi haldið veg hans og eigi hneigt af leið.

¹²Hänen sanansa käskyjä minä tottelen, minä pidän ne aina silmieni edessä.

¹²Frá skipun vara hans hefi ég ekki vikið, hefi varðveitt í brjósti mér orð munns hans.

¹³Kun Jumala jotakin päättää, kuka voisi sen muuttaa? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

¹³En hann er samur við sig _ hver aftrar honum? Ef hann girnist eitthvað, gjörir hann það.

¹⁴Hän panee toimeen sen minkä on minulle määrännyt, eikä sitä ole vähän.

¹⁴Já, hann framkvæmir það, er hann hefir ætlað mér, og mörgu slíku býr hann yfir.

¹⁵Siksi minä pelästyn, kun hänet näen, kun ajattelenkin häntä, minä vapisen kauhusta.

¹⁵Þess vegna skelfist ég auglit hans. Hugleiði ég það, hræðist ég hann.

¹⁶Jumala on lannistanut rohkeuteni, minä kauhistun Kaikkivaltiasta.

¹⁶Já, Guð hefir gjört mig hugdeigan, og hinn Almáttki skotið mér skelk í bringu.Því að það er ekki vegna ógæfunnar, að ég stend örþrota, né vegna sjálfs mín, þótt niðdimman hylji mig.

¹⁷Mutta pimeyskään ei saa minua vaikenemaan, ei, vaikka se peittää edestäni kaiken.

¹⁷Því að það er ekki vegna ógæfunnar, að ég stend örþrota, né vegna sjálfs mín, þótt niðdimman hylji mig.