¹Hopealla on lähteensä, kullalla huuhdontapaikkansa.

¹Að sönnu á silfrið upptökustað og gullið, sem menn hreinsa, fundarstað.

²Rauta otetaan maan kamarasta, kupari sulatetaan esiin kivestä.

²Járn er tekið úr jörðu, og steinn er bræddur að eiri.

³Ihminen lannistaa pimeyden, hän tutkii kaiken pohjia myöten, tutkii kallion pimeät uumenet.

³Maðurinn hefir gjört enda á myrkrinu, og til ystu takmarka rannsakar hann steinana, sem faldir eru í kolniðamyrkri.

⁴Kaukana asutuilta seuduilta hän louhii kaivoskuilun. Missä ei ihmisaskel kulje, siellä miehet ahkeroivat köyden varassa riippuen.

⁴Hann brýtur námugöng fjarri þeim, sem í dagsbirtunni búa, gleymdur mannafótum, fjarlægur mönnum hangir hann, svífur hann.

⁵Maasta kasvaa leipä, maan uumenissa myllertää voima kuin tuli.

⁵Upp úr jörðinni sprettur brauð, en niðri í henni er öllu umturnað eins og af eldi.

⁶Kallioissa on lasuurikiveä, maan hiekassa kultaa.

⁶Safírinn finnst í grjóti jarðarinnar, og gullkorn fær sá er grefur.

⁷On tie, jota ei korppikotka näe eikä haarahaukan silmä erota.

⁷Örninn þekkir eigi veginn þangað, og valsaugað sér hann ekki,

⁸Sitä eivät astele vuorten pedot eivätkä leijonat kulje sitä pitkin.

⁸hin drembnu rándýr ganga hann eigi, ekkert ljón fer hann.

⁹Ihminen käy käsiksi kovaan kallioon ja kääntää nurin vuoret, perustuksia myöten,

⁹Á tinnusteinana leggur maðurinn hönd sína, umturnar fjöllunum frá rótum.

¹⁰hän louhii tunneleita kallioon, ja niin tulevat maan aarteet ihmissilmien iloksi.

¹⁰Hann heggur göng í björgin, og auga hans sér alls konar dýrindi.

¹¹Virtojen lähteetkin ihminen patoaa, tuo päivänvaloon sen, mitä ei silmä ole nähnyt.

¹¹Hann bindur fyrir vatnsæðarnar, til þess að þær tárist ekki, og leiðir leynda hluti fram í dagsbirtuna.

¹²Mutta viisaus -- missä se on? Missä asuu ymmärrys?

¹²En spekin, hvar er hana að finna, og hvar á viskan heima?

¹³Ihminen ei löydä tietä sen luokse, tästä maailmasta sitä ei voi löytää.

¹³Enginn maður þekkir veginn til hennar, og hana er ekki að finna á landi lifenda.

¹⁴Syvyydet sanovat: "Ei viisaus ole täällä", ja meri sanoo: "Ei liioin täällä minun luonani."

¹⁴Undirdjúpið segir: ,,Í mér er hún ekki!`` og hafið segir: ,,Ekki er hún hjá mér!``

¹⁵Puhtaalla kullallakaan sitä ei voi ostaa, hopeaa ei punnita sen hinnaksi.

¹⁵Hún fæst ekki fyrir skíragull, og ekki verður silfur reitt sem andvirði hennar.

¹⁶Sitä ei voi ostaa Ofirin kullalla, ei kalliilla onykskivillä eikä safiireilla,

¹⁶Eigi verður hún Ófírgulli goldin né dýrum sjóam- og safírsteinum.

¹⁷ei kulta, ei kirkkain lasi vedä sille vertaa, kalleimpiinkaan kultamaljoihin sitä ei voi vaihtaa.

¹⁷Gull og gler kemst ekki til jafns við hana, og hún fæst ekki í skiptum fyrir ker af skíragulli.

¹⁸Koralleista tai kristalleista on turha puhuakaan. Pussillinen viisautta on enemmän kuin kaikki helmet.

¹⁸Kóralla og krystalla er ekki að nefna, og að eiga spekina er meira um vert en perlur.

¹⁹Nubian topaasit eivät vedä viisaudelle vertaa, puhtain kulta ei riitä sen maksuksi.

¹⁹Tópasar Blálands komast ekki til jafns við hana, hún verður ekki goldin með hreinasta gulli.

²⁰Mistä viisaus on lähtöisin? Missä asuu ymmärrys?

²⁰Já spekin, hvaðan kemur hún, og hvar á viskan heima?

²¹Se on kätkössä, kukaan ei voi sitä nähdä, se on piilossa taivaan linnuiltakin.

²¹Hún er falin augum allra þeirra er lifa, og fuglum loftsins er hún hulin.

²²Kuolema sanoo, tuonela sanoo: "Vain huhu siitä on kulkenut korviimme."

²²Undirdjúpin og dauðinn segja: ,,Með eyrum vorum höfum vér heyrt hennar getið.``

²³Jumala yksin tuntee tien viisauden luo. Hän yksin tietää, missä se asuu.

²³Guð veit veginn til hennar, og hann þekkir heimkynni hennar.

²⁴Hän näkee maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mikä on taivaan alla.

²⁴Því að hann sér til endimarka jarðar, lítur allt, sem undir himninum er.

²⁵Kun hän antoi tuulelle voiman, kun hän osoitti vesille rajat,

²⁵Þá er hann ákvað þunga vindarins og ákvarðaði takmörk vatnsins,

²⁶kun hän sääti määräajat sateelle ja avasi ukkosen jylinälle tien,

²⁶þá er hann setti regninu lög og veg eldingunum,

²⁷silloin hän näki viisauden, punnitsi sen, otti sen palvelukseensa, piti sen kanssa neuvoa.

²⁷þá sá hann hana og kunngjörði hana, fékk henni stað og rannsakaði hana einnig.Og við manninn sagði hann: ,,Sjá, að óttast Drottin _ það er speki, og að forðast illt _ það er viska.``

²⁸Ihmiselle hän sanoi: "Viisautta on Herran pelko, ymmärrystä se, että karttaa pahaa."

²⁸Og við manninn sagði hann: ,,Sjá, að óttast Drottin _ það er speki, og að forðast illt _ það er viska.``