¹Tiedätkö sinä, milloin vuorikauris vasoo, hoivaatko sinä synnyttävää peuraa?

¹Veist þú tímann, nær steingeiturnar bera? Gefur þú gaum að fæðingarhríðum hindanna?

²Tiedätkö sinä niiden oikean hetken, lasketko sinä, milloin kuukausien määrä täyttyy?

²Telur þú mánuðina, sem þær ganga með, og veist þú tímann, nær þær bera?

³Ne kyyristyvät maahan, synnyttävät poikasensa, ja kohta niiden tuskat ovat ohi.

³Þær leggjast á knén, fæða kálfa sína, þær losna fljótt við kvalir sínar.

⁴Vasat kasvavat ja varttuvat, lähtevät omille teilleen eivätkä palaa.

⁴Kálfar þeirra verða sterkir, vaxa í haganum, fara burt og koma ekki aftur til þeirra.

⁵Kuka lähetti villiaasin vapaana juoksemaan, kuka sen pelasti juhdan ikeeltä?

⁵Hver hefir látið skógarasnann ganga lausan og hver hefir leyst fjötra villiasnans,

⁶Minä annoin sille asuttavaksi aron, olinpaikaksi suolaisen aavikon.

⁶sem ég hefi gefið eyðivelli að bústað og saltsléttu að heimkynni?

⁷Se halveksii kaupungin hälinää, ei se tottele ajajan huutoja.

⁷Hann hlær að hávaða borgarinnar, hann heyrir ekki köll rekstrarmannsins.

⁸Vuorille se tähyää, siellä ovat sen laitumet! Sieltä se etsii kaikkea vihreää.

⁸Það sem hann leitar uppi á fjöllunum, er haglendi hans, og öllu því sem grænt er, sækist hann eftir.

⁹Suostuuko villihärkä sinua palvelemaan tai yöpymään sinun syöttöruuhesi ääressä?

⁹Mun vísundurinn vera fús til að þjóna þér eða mun hann standa um nætur við stall þinn?

¹⁰Ohjaatko sinä sitä köydellä pellon vaolle, äestääkö se laakson peltoja sinun talutusnuorassasi?

¹⁰Getur þú bundið vísundinn með bandinu við plógfarið eða mun hann herfa dalgrundirnar á eftir þér?

¹¹Sen voimat ovat suuret, mutta voitko luottaa siihen, voitko panna sen tekemään työt puolestasi?

¹¹Reiðir þú þig á hann, af því að kraftur hans er mikill, og trúir þú honum fyrir arði þínum?

¹²Uskotko, että sen avulla saat satosi talteen, sekö tuo viljasi puimatantereelle?

¹²Treystir þú honum til að flytja sáð þitt heim og til að safna því á þreskivöll þinn?

¹³Rajusti lyö strutsi siivillään, mutta eivät ne ole niin kuin haukan tai haikaran siivet:

¹³Strúthænan baðar glaðlega vængjunum, en er nokkurt ástríki í þeim vængjum og flugfjöðrum?

¹⁴maahan se laskee munansa ja antaa niiden hautua hiekan lämmössä.

¹⁴Nei, hún fær jörðinni egg sín og lætur þau hitna í moldinni

¹⁵Se ei ajattele, että ne voivat murskautua askelen alla, että jokin eläin voi ne tallata.

¹⁵og gleymir, að fótur getur brotið þau og dýr merkurinnar troðið þau sundur.

¹⁶Se on poikasilleen tyly, aivan kuin ne eivät sen omia olisikaan, se ei tunnu välittävän, vaikka kaikki sen vaiva olisi ollut turhaa.

¹⁶Hún er hörð við unga sína, eins og hún ætti þá ekki, þótt fyrirhöfn hennar sé árangurslaus, þá er hún laus við ótta,

¹⁷Jumala epäsi siltä viisauden, ei suonut sille ymmärrystä.

¹⁷því að Guð synjaði henni um visku og veitti henni enga hlutdeild í hyggindum.

¹⁸Mutta kun se kiitää kaula ojossa, se saattaa häpeään niin ratsun kuin ratsastajan.

¹⁸En þegar hún sveiflar sér í loft upp, þá hlær hún að hestinum og þeim sem á honum situr.

¹⁹Sinäkö annoit hevoselle sen voiman, sinäkö annoit sille hulmuavan harjan?

¹⁹Gefur þú hestinum styrkleika, klæðir þú makka hans flaksandi faxi?

²⁰Sinäkö opetit sen hyppimään kuin heinäsirkka? Mahtavasti, pelottavasti se korskuu,

²⁰Lætur þú hann stökkva eins og engisprettu? Fagurlega frýsar hann, en hræðilega!

²¹innoissaan se kuopii maata tasangolla, uljaana se ryntää taisteluun.

²¹Hann krafsar upp grundina og kætist af styrkleikanum, hann fer út á móti hertygjunum.

²²Se pitää pelkoa pilkkanaan, se ei säiky eikä se pakene miekan tieltä.

²²Hann hlær að hræðslunni og skelfist ekki og hopar ekki fyrir sverðinu.

²³Sen yläpuolella rämisee nuoliviini, välkkyy keihäs ja sotakirves.

²³Á baki hans glamrar í örvamælinum, spjót og lensa leiftra.

²⁴Kiihtymyksestä vavahdellen se ahmii taivalta, mikään ei sitä pidättele, kun sotatorvi soi.

²⁴Með hávaða og harki hendist hann yfir jörðina og eigi verður honum haldið, þá er lúðurinn gellur.

²⁵Kun torvi soi, se hirnuu: "Hahaa!" Jo kaukaa se vainuaa sodan tuoksinan, päälliköiden huudot ja taistelun jylyn.

²⁵Í hvert sinn er lúðurinn gellur, hvíar hann, og langar leiðir nasar hann bardagann, þrumurödd fyrirliðanna og herópið.

²⁶Sinunko viisautesi nostaa taivaalle haukan, kun se levittää siipensä etelätuuleen?

²⁶Er það fyrir þín hyggindi að haukurinn lyftir flugfjöðrunum, breiðir út vængi sína í suðurátt?

²⁷Sinunko käskystäsi kotka nousee korkeuksiin ja rakentaa pesänsä tavoittamattomiin?

²⁷Er það eftir þinni skipun að örninn flýgur svo hátt og byggir hreiður sitt hátt uppi?

²⁸Kalliolla se asustaa, viettää yönsä siellä, kielekkeellä, jonne ei pääsyä ole.

²⁸Á klettunum á hann sér býli og ból, á klettasnösum og fjallatindum.

²⁹Sieltä se tähystää syötävää, kaukaa sen silmät tavoittavat saaliin.

²⁹Þaðan skyggnist hann að æti, augu hans sjá langar leiðir.Og ungar hans svelgja blóð, og hvar sem vegnir menn liggja, þar er hann.

³⁰Kiihkeästi sen poikaset ahmivat verta! Missä on ruumiita, sinne se rientää.

³⁰Og ungar hans svelgja blóð, og hvar sem vegnir menn liggja, þar er hann.