1Vielä Herra puhui Jobille. Hän sanoi:
1Og Drottinn mælti til Jobs og sagði:
2-- Voiko tämä, joka näin arvostelee Kaikkivaltiasta, käydä oikeutta häntä vastaan? Sen, joka tahtoo ojentaa Jumalaa, on oltava valmis vastaamaan sanoistaan.
2Vill ámælismaðurinn þrátta við hinn Almáttka? Sá er sakir ber á Guð, svari hann þessu!
3Silloin Job sanoi Herralle:
3Þá svaraði Job Drottni og sagði:
4-- Olen liian vähäinen. Miten voisin vastata sinulle? Minä panen käden suulleni ja vaikenen.
4Sjá, ég er of lítilmótlegur, hverju á ég að svara þér? Ég legg hönd mína á munninn.
5Kerran minä olen puhunut, enää en sitä tee. Tein sen vielä toisenkin kerran, mutta nyt pysyn vaiti.
5Einu sinni hefi ég talað, og endurtek það eigi, _ tvisvar, og gjöri það ekki oftar.
6Nyt Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui:
6Þá svaraði Drottinn Job úr stormviðrinu og sagði:
7-- Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.
7Gyrð lendar þínar eins og maður. Ég mun spyrja þig, og þú skalt fræða mig.
8Väitätkö sinä, että minä en tuomitse oikein? Syytätkö minua vääryydestä, jotta itse saisit olla oikeassa?
8Ætlar þú jafnvel að gjöra rétt minn að engu, dæma mig sekan, til þess að þú standir réttlættur?
9Onko sinun käsivartesi kuin Jumalan käsivarsi? Jyliseekö sinun äänesi niin kuin hänen äänensä jylisee?
9Hefir þú þá armlegg eins og Guð, og getur þú þrumað með slíkri rödd sem hann?
10Hyvä on! Varustaudu kuin kuningas, pue yllesi valtiaan komeus ja loisto!
10Skrýð þig vegsemd og tign, íklæð þig dýrð og ljóma!
11Päästä vihasi valloilleen, etsi ylvästelijät, paina heidät maahan!
11Lát úthellast strauma reiði þinnar og varpa til jarðar með einu tilliti sérhverjum dramblátum.
12Lannista ylpeät, tallaa jumalattomat maahan!
12Auðmýk þú sérhvern dramblátan með einu tilliti, og troð þú hina óguðlegu niður þar sem þeir standa.
13Peitä heidät kaikki maan multaan, kätke heidän kasvonsa pois näkyvistä.
13Byrg þú þá í moldu alla saman, loka andlit þeirra inni í myrkri,
14Silloin minäkin ylistän sinua, olethan saanut voiton oman kätesi voimalla!
14þá skal ég líka lofa þig, fyrir það að hægri hönd þín veitir þér fulltingi.
15Näetkö virtahevon? Minä olen sen tehnyt, niin kuin olen tehnyt sinut. Se syö ruohoa niin kuin lehmä,
15Sjá, nykurinn sem ég hefi skapað eins og þig, hann etur gras eins og naut.
16mutta näetkö, miten vahvat ovat sen lanteet, näetkö, miten voimakkaat ovat sen vatsan lihakset?
16Sjá, kraftur hans er í lendum hans og afl hans í kviðvöðvunum.
17Sen häntä on kuin setrin runko, reisien jänteet ovat kuin punottua köyttä.
17Hann sperrir upp stertinn eins og sedrustré, lærsinar hans eru ofnar saman.
18Luut ovat kuin pronssiputket, selkäranka on kuin rautaa.
18Leggir hans eru eirpípur, beinin eins og járnstafur.
19Se on Jumalan luomisteoista uljain, vain sen luoja voi sitä käskeä.
19Hann er frumgróði Guðs verka, sá er skóp hann, gaf honum sverð hans.
20Vuoret antavat sille ruokaa, metsän eläimet leikkivät sen lähellä.
20Fjöllin láta honum grasbeit í té, og þar leika sér dýr merkurinnar.
21Lootuspensaan alla se makaa kaislojen keskellä, liejun kätköissä.
21Hann liggur undir lótusrunnum í skjóli við reyr og sef.
22Lootuspensaat suojaavat sitä, antavat sille varjonsa, rannan pajut sen ympäröivät.
22Lótusrunnarnir breiða skugga yfir hann, lækjarpílviðirnir lykja um hann.
23Se ei säiky, vaikka virta on väkevä, se lepää kaikessa rauhassa, vaikka vesi tunkeutuu suuhun.
23Sjá, þegar vöxtur kemur í ána, skelfist hann ekki, hann er óhultur, þótt fljót belji á skolti hans.Getur nokkur veitt hann með því að ganga framan að honum, getur nokkur dregið taug gegnum nasir hans?
24Kuka astuu sen silmien eteen? Kuka kiinnittää sen turpaan talutusrenkaan?
24Getur nokkur veitt hann með því að ganga framan að honum, getur nokkur dregið taug gegnum nasir hans?