¹Huuda sinä vain! Mutta vastaako sinulle kukaan? Kuka on se pyhä, jonka puoleen voisit kääntyä?

¹Kalla þú bara! Ætli nokkur svari þér? og til hvers af hinum heilögu viltu snúa þér?

²Tyhmyri tukehtuu omaan raivoonsa, typeryksen surmaa oma vimma.

²Því að gremjan drepur heimskingjann, og öfundin deyðir einfeldninginn.

³Olen nähnyt, kuinka tyhmyrin käy: vaikka hän juurtuu lujasti maahan, hänet repäistään äkkiä irti.

³Ég hefi að vísu séð heimskingjann festa djúpar rætur, en varð þó skyndilega að formæla bústað hans.

⁴Hänen lapsensa jäävät apua vaille, heidän oikeutensa poljetaan maahan kaupungin portissa, eikä kukaan puolusta heitä.

⁴Börn hans eru fjarlæg hjálpinni, þau eru troðin niður í hliðinu, og enginn bjargar.

⁵Hänen maansa sadon syövät nälkäänsä toiset, kahmivat sen vaikka okaiden keskeltä ja käyvät ahnaasti kiinni hänen omaisuuteensa.

⁵Uppskeru hans etur hinn hungraði, já, jafnvel inn í þyrna sækir hann hana, og hinir þyrstu þrá eigur hans.

⁶Onnettomuus ei idä mullassa, eivätkä vastoinkäymiset verso maan tomusta.

⁶Því að óhamingjan vex ekki upp úr moldinni, og mæðan sprettur ekki upp úr jarðveginum.

⁷Ihminen on syntynyt vaivaan niin kuin säkenet ovat syntyneet kohoamaan korkealle.

⁷Nei, maðurinn fæðist til mæðu, eins og neistarnir fljúga upp í loftið.

⁸Sinun sijassasi minä vetoaisin Jumalaan ja esittäisin asiani hänelle,

⁸En ég mundi snúa mér til hins Almáttka og bera málefni mitt upp fyrir Guði,

⁹hänelle, joka tekee suuria tekoja, meille tutkimattomia, tekee lukemattomia ihmetekoja.

⁹honum, sem gjörir mikla hluti og órannsakanlega, dásemdarverk, sem eigi verða talin,

¹⁰Hän antaa maalle sateen, hän lähettää pelloille veden,

¹⁰sem gefur regn á jörðina og sendir vatn yfir vellina

¹¹alhaiset hän korottaa, murheiset saavat pelastuksen riemun.

¹¹til þess að hefja hina lítilmótlegu hátt upp, og til þess að hinir sorgbitnu öðlist mikla sælu;

¹²Mutta vehkeilijöiden hankkeet hän murskaa, heidän toimensa eivät menesty,

¹²honum, sem gjörir að engu áform hinna lævísu, svo að hendur þeirra koma engu varanlegu til leiðar,

¹³viekkaat hän vangitsee heidän omiin juoniinsa, kavalien aikeet raukenevat tyhjiin.

¹³sem veiðir vitringana í slægð þeirra, svo að ráð hinna slungnu kollsteypast.

¹⁴Keskellä kirkasta päivää heidät yllättää pimeys, he hapuilevat kuin yöllä, vaikka on keskipäivä.

¹⁴Á daginn reka þeir sig á myrkur, og sem um nótt þreifa þeir fyrir sér um hádegið.

¹⁵Hän pelastaa köyhän heidän miekaltaan, kurjan hän pelastaa vahvan vallasta.

¹⁵Þannig frelsar hann munaðarleysingjann úr gini þeirra og fátæklinginn undan valdi hins sterka.

¹⁶Niin saa toivoton toivon ja pahan täytyy sulkea suunsa.

¹⁶Þannig er von fyrir hinn vesala, og illskan lokar munni sínum.

¹⁷Hyvä on sen osa, jota Jumala ojentaa. Älä väheksy Kaikkivaltiaan kuritusta!

¹⁷Sjá, sæll er sá maður, er Guð hirtir, lítilsvirð því eigi ögun hins Almáttka.

¹⁸Hän haavoittaa, mutta hän myös sitoo, hänen kätensä lyö, mutta se myös parantaa.

¹⁸Því að hann særir, en bindur og um, hann slær, og hendur hans græða.

¹⁹Kuudesta ahdingosta hän sinut auttaa, seitsemästi pääset pälkähästä,

¹⁹Úr sex nauðum frelsar hann þig, og í hinni sjöundu snertir þig ekkert illt.

²⁰nälänhädässäkin hän pelastaa sinut kuolemalta, sodassa miekan terältä.

²⁰Í hallærinu frelsar hann þig frá dauða og í orustunni undan valdi sverðsins.

²¹Parjauksen ruoska ei sinua tavoita, onnettomuuden uhka ei pelota sinua.

²¹Fyrir svipu tungunnar ert þú falinn og þarft ekkert að óttast, er eyðingin kemur.

²²Sodalle ja nälälle sinä naurat, et pelkää metsän petoja,

²²Að eyðing og hungri getur þú hlegið, og villidýrin þarft þú ekki að óttast.

²³sinä elät sovussa pellon kivien kanssa ja rauhassa villieläinten kanssa.

²³Því að þú ert í bandalagi við steina akurlendisins, og dýr merkurinnar eru í sátt við þig.

²⁴Sinun asuinsijasi on rauhan paikka. Kun tarkastat talosi ja tiluksesi, näet, että mitään ei puutu.

²⁴Og þú munt komast að raun um, að tjald þitt er heilt, þú kannar bústað þinn og saknar einskis.

²⁵Näet, että siemenestäsi kasvaa runsas sato, sinun jälkeläisesi nousevat kuin ruoho maasta.

²⁵Og þú munt komast að raun um, að niðjar þínir eru margir og afsprengi þitt sem gras á jörðu.

²⁶Ja kun olet elämästä kylläsi saanut, otat paikkasi haudassa, niin kuin lyhde saa paikkansa korjuun aikana.

²⁶Í hárri elli munt þú ganga inn í gröfina, eins og kornbundinið er látið í hlöðuna á sínum tíma.Sjá, þetta höfum vér útgrundað, þannig er það. Heyr þú það og set það vel á þig!

²⁷Me olemme tarkoin tutkineet tätä kaikkea, Job, kuuntele siis ja ota opiksi, sillä näin asia on.

²⁷Sjá, þetta höfum vér útgrundað, þannig er það. Heyr þú það og set það vel á þig!