¹Suahilainen Bildad alkoi nyt puhua. Hän sanoi:

¹Þá svaraði Bildad frá Súa og sagði:

²-- Kuinka kauan aiot jatkaa noita puheitasi? Tuulta ne ovat, pelkkää tuulen pauhinaa.

²Hversu lengi ætlar þú slíkt að mæla og orðin í munni þínum að vera hvass vindur?

³Antaisiko Jumala väärän tuomion, vääristäisikö Kaikkivaltias oikeutta?

³Hallar þá Guð réttinum, eða hallar hinn Almáttki réttlætinu?

⁴Ehkä poikasi tekivät syntiä Jumalaa vastaan ja hän antoi heille heidän rikkomustensa mukaan.

⁴Hafi börn þín syndgað móti honum, þá hefir hann selt þau misgjörð þeirra á vald.

⁵Jos sinä nyt etsit Jumalaa ja rukoilet Kaikkivaltiasta,

⁵En ef þú leitar Guðs og biður hinn Almáttka miskunnar _

⁶niin hän -- jos sinä todella olet puhdas ja suora -- tarttuu sinun asiaasi ja korvaa sinulle kaiken, mitä olet menettänyt, sen mukaan kuin oikein on,

⁶ef þú ert hreinn og einlægur _ já, þá mun hann þegar vakna til að sinna þér og endurreisa bústað þíns réttlætis.

⁷ja vähäistä on se, mitä sinulla ennen oli, sen rinnalla, mitä tulet saamaan.

⁷Þá mun þinn fyrri hagur virðast lítilfjörlegur, en framtíðarhagur þinn vaxa stórum.

⁸Kysy neuvoa niiltä, jotka elivät ennen meitä, pidä kiinni siitä, mitä isämme ovat saaneet selville.

⁸Spyr þú hina fyrri kynslóð og gef þú gaum að reynslu feðranna.

⁹Mehän olemme eilisen lapsia, emme me mitään tiedä, meidän päivämme maan päällä ovat kuin varjo.

⁹Vér erum síðan í gær og vitum ekkert, því að skuggi eru dagar vorir á jörðunni.

¹⁰Mutta isät, he opettavat sinua ja puhuvat sinulle, heidän sanansa tulevat sydämen syvyydestä.

¹⁰En þeir munu fræða þig, segja þér það og bera fram orð úr sjóði hjarta síns:

¹¹Kasvaako kaisla siellä missä ei ole vettä? Nostaako papyrus varttaan siellä missä ei ole kosteutta?

¹¹,,Sprettur pappírssefið þar sem engin mýri er? vex störin nema í vatni?

¹²Ei. Se kuivuu jo kasvunsa alkuun, ennen muita kasveja, ennen leikkuun aikaa.

¹²Enn stendur hún í blóma og verður eigi slegin, en hún skrælnar fyrr en nokkurt annað gras.``

¹³Niin käy kaikkien, jotka unohtavat Jumalan. Turha on jumalattoman toivo.

¹³Svo fer fyrir hverjum þeim, sem gleymir Guði, og von hins guðlausa verður að engu.

¹⁴Hän panee turvansa lukinlankaan, etsii tukea hämähäkinverkosta:

¹⁴Athvarf hans brestur sundur, og köngullóarvefur er það, sem hann treystir.

¹⁵seittiä on hänen talonsa seinä, se pettää, kun hän siihen nojaa.

¹⁵Hann styðst við hús sitt, en það stendur ekki, hann heldur sér fast í það, en það stenst ekki.

¹⁶Jumalaton rehottaa auringon hehkussa kuin puu, jonka versot leviävät kaikkialle puutarhaan,

¹⁶Hann er safarík skríðandi flétta í sólskini, sem teygir jarðstöngla sína um garðinn

¹⁷jonka juuret kietoutuvat kivien ympärille ja tunkeutuvat niiden lomiin.

¹⁷og vefur rótum sínum um grjóthrúgur og læsir sig milli steinanna.

¹⁸Mutta kun hänet temmataan pois asuinsijaltaan, se paikka, missä hän kasvoi, sanoo: "En tunne häntä."

¹⁸En ef hann er upprættur frá stað sínum, þá afneitar staðurinn honum og segir: ,,Ég hefi aldrei séð þig!``

¹⁹Siinä hänen elonsa ja ilonsa. Maasta versoo jo uusi kasvu.

¹⁹Sjá, þetta er öll gleði hans, og aðrir spretta í staðinn upp úr moldinni.

²⁰Jumala ei hylkää viatonta eikä anna väärintekijälle tukeaan.

²⁰Sjá, Guð hafnar ekki hinum ráðvanda og heldur ekki í hönd illgjörðamanna.

²¹Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja avaa sinun huulesi riemun huutoon!

²¹Enn mun hann fylla munn þinn hlátri og varir þínar fagnaðarópi.Þeir sem hata þig, munu skömminni klæðast, og tjald hinna óguðlegu mun horfið vera.

²²Mutta vihollisesi saavat ylleen häpeän viitan, eikä jumalattomien asuinsijaa enää ole.

²²Þeir sem hata þig, munu skömminni klæðast, og tjald hinna óguðlegu mun horfið vera.