¹Jaakob kutsui poikansa luokseen ja sanoi: "Tulkaa tänne, niin ilmoitan teille, mitä teille tapahtuu tulevina aikoina."

¹Huan, Jakob in a tapate a sama hichibang in a gena, Ni nanungte a na tung ua thil hongtung dingte ka honhilh theihna ding in hong kihawm un,

²-- Tulkaa koolle ja kuunnelkaa, te Jaakobin pojat, kuulkaa isäänne Israelia.

²Nou Jakob tapate aw, hong kikhawm unla, ngaikhia un; na pa uh Israel thu ngaikhia un.

³Ruuben, sinä olet esikoiseni ja voimani, sinä olet miehuuteni ensimmäinen hedelmä, arvossa korkein, voimilta väkevin.

³Reuben, nang ka ta masa, ka thilhihtheih na ka hatna gah masapen na hi; san penna leh thuneih penna nanga ahi.

⁴Mutta olet kuin kuohuva puro, siksi et säilytä ensimmäistä sijaasi. Sinä nousit isäsi vuoteelle, häpäisit minun makuusijani.

⁴Himahleh tui banga kiplou na hi, tungnung penna na neikei ding; na pa lupnapi na kah jiak in: huchihlai in huai lah na hihbuah a: ka lupna ah a kah hi.

⁵Simeon ja Leevi ovat veljekset, väkivaltaisia ovat heidän hankkeensa.

⁵Simeon leh Levi te na unau ahi uh; a namsaute uh sisan suahna vanzat ahi.

⁶Minä en suostu heidän juoniinsa, minun sydämeni ei liity heidän seuraansa. He ovat vihassaan tappaneet miehiä, omin luvin katkoneet sonnien kinnerjänteet.

⁶Ka kha aw, nangjaw a kikupna uah vakigolh ken; ka thupina, nang jaw a kikhopna uah tel ken; a heh un mi a that ua, a genhak un bawngtal tha a sat uhi.

⁷Kirottu olkoon heidän vihansa, sillä se on kiivas, heidän raivonsa, sillä se on julma. Minä sirotan heidät Jaakobin heimojen sekaan, hajotan heidät Israelin joukkoon.

⁷A hehna un hamsia dong hen, hangsan tak ahi ngala; a thangpaihna un leng hamsia dong hen, hinse tak ahi ngala: Jakob te in amau ka kikhensak dinga, Israel te in ka hih dalh ding hi.

⁸Juuda, veljesi ylistävät sinua. Sinun kätesi on iskevä vihollistasi niskaan, sinun isäsi pojat kumartavat sinua.

⁸Juda, nang jaw na unauten honphat ding uh: na khut lah na doute ngawngah na nga dinga; na tapate lah na maah a kun ding uh.

⁹Juuda, sinä nuori leijona, saaliilta olet noussut, poikani. Hän on kyyristynyt, käynyt makuulle kuin leijona, kuin jalopeura. Kuka uskaltaa häntä häiritä?

⁹Juda jaw humpinelkai nou ahi; ka tapa, na sa keih lah na paitouh santa: na kuna, humpinelkai bangin na boka, humpinelkainu mahbang ngalin: kuan ahia thousak ngam ding.

¹⁰Ei siirry valtikka pois Juudalta, ei käskijän sauva hänen suvultaan. Hänen heimostaan on tuleva se, jolla on valta, häntä kansat tottelevat.

¹⁰Lalchiang lah Juda akipan amang kei ding, vaihawmpa chiang lah a khe kala kipanin a mang sam kei ding, Silo a hongpai ma teng; nam chihin amah thu a mang ding uh.

¹¹Viiniköynnökseen hän sitoo aasinsa, jaloon köynnökseen aasinsa varsan. Hän pesee viinissä vaatteensa, rypäleiden veressä pukunsa.

¹¹A sakolnou grep gui ah khih dinga, a sabengtungnou lah grep gui hoih chi-ah a khih ding hi. A puansilhte uain in a sawp dinga, a puan lah grep sisan in a sawp lai ding hi:

¹²Hänen silmissään on viinin hehku, hänen hampaissaan maidon valkeus.

¹²A mit te lah uain suksanin a om ding ua, a hate lah nawitui sukngouin a om ding uhi.

¹³Sebulon on asuva meren äärellä, hän asettuu rannikolle, missä laivat kulkevat, hänen selkänsä taa jää Sidon.

¹³Zebulun tuipi geiah a teng dinga: long khawlna luipiau ahi ding; a gamgi lah Zidon ah ahi ding hi.

¹⁴Isaskar on vahvaluinen juhta, joka makaa kuormaansa odottaen.

¹⁴Issakar bel sabengtung hat tak belam huang kala kual ahi.

¹⁵Hän näki asuinsijansa hyväksi ja maansa ihanaksi. Hän painoi olkansa taakan alle, kävi tekemään orjan töitä.

¹⁵Khawl lah hoihin a theia, gam leng hoihin a thei; huchiin banghiam khat po dingin a liangjang a niamsaka, kuli na semin sikhain a hongomta hi.

¹⁶Dan on ajava kansansa asiaa yhtenä Israelin heimoista.

¹⁶Danin a mite, Israel nam laka nam khat hi samin, vai a hawmsak ding.

¹⁷Dan on oleva käärmeenä tiellä, polulla kyynä, joka puree hevosta vuohiseen, niin että ratsastaja suistuu maahan.

¹⁷Dan bel lamlian gul, lampi a gul gial, a tunga tuang thalkiak ek khopa sakol khe a tu nakpa ahi ding.

¹⁸Herra, sinulta minä odotan pelastusta!

¹⁸Aw Toupa, na hotdamna ka ngak gige hi.

¹⁹Gadia ahdistavat rosvojen joukot, ja Gad ahdistaa niitä, seuraa niiden kintereillä.

¹⁹Gad, galin a sual ding ua, himahleh aman a khetul lam uah a sualzo ding hi.

²⁰Asserin leipä on runsas, hän tarjoaa kuninkaiden herkkuja.

²⁰Aser, a nek a hoh ding, kumpite nek chi kim taktak a piangsak ding hi.

²¹Naftali on vapaana juokseva kauris, kauniita ovat hänen vasansa.

²¹Naphtali zukpi khak ahi: thu hoih pipi a gen jel hi.

²²Joosef on hedelmäpuu, nuori hedelmäpuu lähteen äärellä, sen oksat ojentuvat yli muurin.

²²Joseph bel hiang gan nuam tak ahi, tuikhuk kianga hiang gah nuam tak; ahiang nawnsawnten suang bang a thuam uh.

²³Jousimiehet hätyyttävät häntä, he ampuvat ja ahdistavat häntä,

²³Thalkapmiten amah nakpi takin a hihgenthei ua, a kap ua, a simmoh ua:

²⁴mutta hänen jousensa pysyy jäntevänä ja hänen kätensä ovat nopeat. Tämän saa aikaan Jaakobin Väkevä, hän, jonka nimi on Paimen, Israelin Kallio,

²⁴Himahleh, amah thalpeu khauh takin a om gige, a khut thate lah Jakob Mi Hatpa khuta (huaia kipan belam chingmi, Isreal suangpa, a hongom a: )

²⁵isäsi Jumala, joka on auttava sinua, Kaikkivaltias, joka siunaa sinua, antaa siunauksia ylhäältä taivaasta ja siunauksia syvyyksistä maan alta, siunauksia kohduille ja rinnoille.

²⁵Na pa Pathian, nang honpanpihpa dinga-Bangkimhihtheipa, tunglam van vauljawlnate, nuailam bok gige tui thuktak vualjawlnate, nawite leh sul vualjawlnate, nangmah honvualjawl dingpa ngei hihhatin a om hi.

²⁶Isäsi siunaukset ovat vahvemmat kuin ikivanhat vuoret, kuin ihanat ikuiset kukkulat. Ne siunaukset tulkoot Joosefin osaksi, hänen, joka on päämies veljiensä joukossa.

²⁶Na pa vualjawlnate, honsuangte vualjawlna sangin khantawn tang tawpkhawk phain a thupi zo ta hi: huaite bel Joseph lu ah a om dinga, a unaute kiang akipan hihtuama ompa sip ah a om ding.

²⁷Benjamin on saalistava susi, aamuisin hänellä on aina syötävää, ja iltaisin hän jakaa saalista.

²⁷Benjamin bel ngia duhgawl ahi: jingsangin asa koih a ne dinga, nitaklamin a gallak a hawm ding, a chi a.

²⁸Nämä ovat Israelin heimot ja niiden kantaisät, kaikkiaan kaksitoista, ja näin puhui heille heidän isänsä Jaakob, kun hän siunasi heidät. Kullekin heistä hän lausui siunauksen.

²⁸Huaite tengteng Israel nam sawm leh nam nihte ahi uh: huai thute leng amaute vaualjawlna a kiang ua a pa uh thu gen ahi; vualjawlna a tan ding gun bang jel un a vualjawl chiat hi.

²⁹Sitten Jaakob antoi heille nämä ohjeet: "Minut otetaan pian esi-isieni luo. Haudatkaa minut isieni viereen siihen luolaan, joka on heettiläisen Efronin vainiolla,

²⁹Huan, amau thugou a siaha, a kiang uah, Ka chipihte kianga pia om ding ka hita: Hit mi Ephron lou a kokhuk, honsuangte kiangah honvui un.

³⁰Makpelan vainiolla, Mamren lähistöllä Kanaaninmaassa. Sen vainion Abraham osti heettiläi- seltä Efronilta sukuhaudaksi.

³⁰Kanan gam a Mamre maa Makpel lou a kokhuk, Abrahamin, kivuina mun gou dinga, Hit mi Ephron akipana a lou toh a lei ah:

³¹Siihen hautaan on haudattu Abraham ja hänen vaimonsa Saara, sinne on haudattu Iisak ja hänen vaimonsa Rebekka, ja sinne minä hautasin Lean.

³¹Hiailaiah Abraham leh a ji Sara a vui ua: huailaiah Isaak leh a ji Rebeka a vui ua; huailai mahah Lea ka vuia:

³²Se vainio ja siellä oleva luola on ostettu heettiläisiltä."

³²Lou leh a sunga kokhuk om lah Heth suante akipana lei ahi, a chi a.Huan, Jakobin a tapate kianga thugou a siah khitin a khete lupna ah a nga toua, a kha a khaha, a chipihte kiangah piin a om samta hi.

³³Kun Jaakob oli antanut nämä ohjeet pojilleen, hän paneutui taas vuoteeseen. Hän kuoli, ja hänet otettiin isiensä luo.

³³Huan, Jakobin a tapate kianga thugou a siah khitin a khete lupna ah a nga toua, a kha a khaha, a chipihte kiangah piin a om samta hi.