¹Joosef kumartui itkien isänsä ylle ja suuteli hänen kasvojaan.

¹Huan, Joseph in apa mai a, sia, a kaha, a tawptawpa.

²Sitten hän antoi isänsä Israelin balsamoinnin omien lääkäriensä tehtäväksi, ja he balsamoivat Israelin ruumiin.

²Huan, Josephin a sikha damdawi siamte a pa luang muat theiloua bawl dingin thu a piaa: huchiin damdawi siamten Isreal luang muat theilouin a bawlta uhi.

³Balsamointi kesti neljäkymmentä päivää; se oli tähän työhön tarvittava aika. Egyptiläiset surivat häntä seitsemänkymmentä päivää.

³A luang bawlnain ni sawm li a zang ua, muat theiloua bawlnain ni huchizah ala nak ahi: huan, ni sawm sagih suang teng Aiguptaten amah a kah uhi.

⁴Kun suruaika oli ohi, Joosef sanoi faraon hovivä- elle: "Pyydän teitä kertomaan faraolle,

⁴Huan, amah a kah nite uh a bei nugin Josephin Pharo inkuante a houpiha, Hehpihtakin Pharo bila jak dingin, Ka pan, Ngaiin, si ding ka hita,

⁵että isäni vannotti minua sanoen: 'Minä kuolen pian. Hautaa minut omaan hautaani, jonka olen teettänyt itselleni Kanaaninmaassa.' Nyt tahtoisin mennä sinne hautaamaan isäni. Sen jälkeen palaan taas tänne."

⁵Kanan gam a ka han ka tohsa ah, hiailai ngeiah na honvui ding ahi, chiin, a honkichiamsaka, Huchiin, hehpihtakin ka pa hon vaposak inla, huan, ka hong pai nawn mai ding, a chi hi, chiin, gen un, a chi a.

⁶Farao vastasi: "Mene hautaamaan isäsi, niin kuin hän sinua vannotti."

⁶Huchiin, Pharoin, A honkichiamsak bangin na pa vapo tou ve, a chi a.

⁷Niin Joosef lähti hautaamaan isäänsä, ja hänen mukanaan lähtivät kaikki faraon hovimiehet, hänen hovinsa vanhimmat, kaikki Egyptin vanhimmat,

⁷Huchiin, Joseph bel a pa vui dingin a vahoh toua: huan, Pharo sikha tengteng, a innkuan laka upate leh Aigupta gam upa tengteng leh,

⁸Joosefin perhe, kaikki hänen veljensä sekä koko hänen isänsä suku. Vain vaimot ja lapset sekä lampaat, vuohet ja nautakarjan he jättivät Gosenin maakuntaan.

⁸Joseph inkuanpihte tengteng leh, a unaute leh, a pa inkuanpihte, a kiangah a vahoh tou a: a tanu neu chikchikte uleh, a belam honte uleh a bawng honte kia uh Gosen gamah a nusia ua.

⁹Joosefilla oli mukanaan myös vaunuja ja ajomiehiä; heitä oli hyvin suuri karavaa- ni.

⁹Huan, a kiang uah kangtalaite. Sakol tungtuang mite toh, a hih ua; huchiin pawl lianpi ahi uh.

¹⁰He tulivat Goren-Atadiin, joka on Jordanin tuolla puolen, ja viettivät siellä suuret ja juhlavat valittajaiset. Surumenot kestivät seitsemän päivää.

¹⁰Huan Jordan lui gala Atadia phual a tuang ua, huailaiah nakpitakin a kah ua: ni sagih a pa sunna a bawl hi.

¹¹Kun maan kanaanilaiset asukkaat näkivät Goren-Atadin surujuhlan, he sanoivat: "Egyptiläisillä on siellä mahtavat hautajaiset!" Siitä tämä paikka sai nimekseen Abel-Misraim. Paikka on Jordanin tuolla puolen.

¹¹Huan, hiai gama a mi Kananten, Atada phual a a mi sun uh a muh un, Hiai Aiguptate misi sunna thupital ahi, a chi ua: huaijiakin huai mun minin Abel-Mozraim a sa ua, huai Jordan lui gala om ahi.

¹²Jaakobin pojat tekivät isälleen niin kuin hän oli käskenyt:

¹²Huan, a tapaten a thupiak bang jelin a hihsak ua:

¹³he veivät hänet Kanaaninmaahan ja hautasivat hänet Mamren lähistölle Makpelan vainion luolaan. Makpelan vainion Abraham oli ostanut sukuhautansa paikaksi heettiläiseltä Efronilta.

¹³A tapten Kanan gamah a jawng lut ua, Abrahamin, kivuina mun gou dinga, Hit mi Ephron akipana a lou toh a lei Mamre maa Makpel lou a kokhuk ah a vuita uhi.

¹⁴Haudattuaan isänsä Joosef palasi Egyptiin veljiensä sekä kaikkien muiden kanssa, jotka olivat olleet hänen mukanaan.

¹⁴Huan, Joseph bel, a pa a vui khitin, amah leh, a unaute leh, apa vui ding a kianga hohtoute tengteng toh, Aigupta gamah a pai nawnta uhi.

¹⁵Joosefin veljet alkoivat isänsä kuoltua pelätä ja sanoivat toisilleen: "Entäpä jos Joosef nyt kääntyy meitä vastaan ja sittenkin kostaa meille kaiken sen pahan, minkä me hänelle teimme?"

¹⁵Huan, Joseph unauten a pa uh si a ngaihtuah un, Josephin hon mudah dinga, a tunga I thil hihkelh tengteng uh phu i tunguah kim sipsipin a honla kha ding e aw, a chi ua.

¹⁶Ja he lähettivät Joosefille sanan: "Ennen kuolemaansa isämme käski meitä

¹⁶Huchiin, Joseph kiangah hilh dingin thu a khak ua, Na pan a sih main hichiin thu a pia,

¹⁷sanomaan sinulle näin: 'Anna veljillesi anteeksi heidän rikoksensa ja pahat tekonsa. Armahda heitä, vaikka he ovatkin tehneet sinulle pahaa.' Anna siis meille nyt anteeksi meidän rikoksemme. Mehän palvelemme samaa Jumalaa kuin isäsi." Kuullessaan heidän sanansa Joosef puhkesi itkuun.

¹⁷Hichiin Joseph kiangah, hehpihtakin na unaute tatlekna leh a gilouhna uh ngaidamin, na tungah thil a hih leh a hihkhial na uh, chiin, na gen ding uh, a chi, chiin: huchiin hehpihtakin na pa Pathian sikhate tatlekna ngaidamin, a chi ua. Huan, a kianga a gentak un Joseph a kapta hi.

¹⁸Sitten veljet tulivat, lankesivat hänen eteensä ja sanoivat: "Me rupeamme vaikka sinun orjiksesi!"

¹⁸Huan, a unaute leng a vahoh ua, a maah a khupboh chiat ua; huan, Ngaiin, na sikhate ka hi uhi, a chi ua.

¹⁹Mutta Joosef sanoi heille: "Älkää olko peloissanne, enhän minä ole Jumala.

¹⁹Huan, Josephin, a kiang uah, Lau kei un: Pathian sika om ka hi hia?

²⁰Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän kaiken tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin.

²⁰Nou jaw ka tungah thil gilou hih lungsimin na pu ua; himahleh Pathianin tuni bangin, mi tampi hing leh dama humbitna dinga, thil hoih a suahsak a lungsim put ahi jaw ngala.

²¹Älkää siis enää olko peloissanne. Minä huolehdin teistä, teidän vaimoistanne ja lapsistanne." Näin hän rauhoitteli heitä ja puhui heille lempeästi.

²¹Hichiin lau kei un: noute leh na ta na nau chikchikte ka hon vak jel ding, a chi a. Huchiin, a lungmuana, kam siam takin a houpih chiat hi.

²²Joosef ja hänen isänsä suku jäivät Egyptiin asumaan, ja Joosef eli sadankymmenen vuoden ikäisek- si.

²²Huan, Joseph bel, amah leh apa inkuanpihte toh, Aigupta gamah a om ua: Joseph kum ja leh kum sawm a dam hi.

²³Hän sai nähdä Efraimin lapsia ja lastenlap- sia, ja myös Manassen pojalle Makirille syntyi lap- sia, jotka Joosef ehti nähdä.

²³Josephin Ephraim ta, tusawn thum chiang a mu a: Manassi tapa Makir tate leng Joseph phei tungah a piang ua.

²⁴Joosef sanoi veljilleen: "Minä kuolen pian, mutta Jumala pitää teistä hyvän huolen ja vie teidät tästä maasta siihen maahan, jonka hän vannoi antavansa Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille."

²⁴Huan, Josephin a unaute kiangah, si ding ka hita hi: himahleh Pathianin a hongveh ngeingei ding hi, hiai gam akipanin a hongpi khiain. Abraham te, Isaak te, Jakob te kianga kichiama piak achiam gamah a honpi tou ding, a chi a.

²⁵Sitten Joosef vannotti Israelin poikia ja sanoi: "Kun Jumala aikanaan johtaa teidät pois täältä, niin viekää minun luuni mukananne."

²⁵Huan, Josephin Isreal suante a kichiam saka, Pathian in a hongveh ngeingei dinga, ka guhte hiai akipanin na jawng tou ding uh ahi, a chi a.Huchiin, Joseph bel, kum ja leh kum sawm a upa a hihin, a si a: huan, a luang muat theilouin a bawl ua, Aigupta gamah kuang ah a koih uh.

²⁶Joosef kuoli sadankymmenen vuoden ikäisenä, ja hänet balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptissä.

²⁶Huchiin, Joseph bel, kum ja leh kum sawm a upa a hihin, a si a: huan, a luang muat theilouin a bawl ua, Aigupta gamah kuang ah a koih uh.