¹Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

¹Huchiin Elipha Teman miin a dawng a, hichiin a chi a:

²-- Onko tuulenpieksäntä viisaan puhetta? Onko suuntäysi ilmaa viisaan vastaus?

²Mi pilin theihna bangmahlou toh dawnna a bawlin, suahlam huihin a gilpi a dimsak sak diam?

³Puolustaisiko hän asiaansa turhin sanoin, puheilla, jotka eivät ketään hyödytä?

³Houlimna phatuamlou toh thu a ngaihtuahin, ahihkeileh hoih a hih theihna louh dinga thugente a ngaihtuah diam?

⁴Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon, estät hiljentymästä Jumalan edessä.

⁴A hi, launa na hihmanga, huan Pathian maa kipiakzohna na dal lai hi.

⁵Oma syntisi sanelee sen minkä sanot, sinä otat omaksesi viekkaiden kielen.

⁵Na thulimlouhnain lah na kam a sinsaka, zekhemhat mi lei na tel ngal a.

⁶Oma suusi sinut tuomitsee, en minä, omat huulesi todistavat sinua vastaan.

⁶Nang mahmah kamin nang siamlouh ahontang saka, kei hilouin; ahi, nang demin nangmah mukte mahmahin a hontheihpih hi.

⁷Oletko sinä syntynyt ihmisistä ensimmäisenä? Onko sinut synnytetty ennen kuin vuoret luotiin?

⁷A piang mihing masapen na hi ahia? ahihkeileh tangte maa lakkhiaka om na hi maw?

⁸Olitko mukana kuulemassa Jumalan neuvonpitoa, sieltäkö olet siepannut viisauden?

⁸Pathian thuhilh guk na za ta hia? huan pilna na kikoih hoih hia?

⁹Mitä sinä muka tiedät, mitä me emme tiedä, ymmärtäisitkö jotakin, mitä me emme ymmärrä?

⁹Ka theih louh uh bang na theia? koua omlou bang na theisiama?

¹⁰Tässä on viisaita harmaapäitä, vanhempia kuin sinun isäsi.

¹⁰Ka lak uah samkang leh mi upa mahmah a om tuaktuak, na pa sanga nakpia upajawte.

¹¹Eikö Jumalan lohdutus sinulle riitä, sana, joka hiljaisena tuli luoksesi?

¹¹Pathian nepnate leh siamtaka honhilh thute nang adia neu lua uhia?

¹²Mikä saa sydämesi noin kiihdyksiin, miksi silmät noin pyörivät päässäsi?

¹²Bangdia na lungtangin nang honpi mang ahia? Bang dia na mitte phia ahia?

¹³Miksi mielesi kääntyy Jumalaa vastaan, miksi annat sanojen ryöpytä suustasi?

¹³Huchia Pathian dema na lungsim na heia, na kam akipana huchibang thute na pawtkhiak sak.

¹⁴Kuinka ihminen voisi olla puhdas, naisesta syntynyt nuhteeton?

¹⁴Mihing bang ahia, a sian ding? numei apan piang amah kua ahia a diktat ding?

¹⁵Eihän Jumala luota edes enkeleihinsä, taivaskaan ei ole hänen silmissään puhdas!

¹⁵Ngaiin, a mi siangthoute ah muanna a koih keia: ahi, a mitmuhin vante a siang kei uhi.

¹⁶Kuinka sitten kelvoton ja turmeltunut ihminen, joka juo pahuutta kuin vettä?

¹⁶Mi kihhuai leh sia, mi thulimlouhna tui banga dawn, nak sian keina semin chia:

¹⁷Minä puhun sinulle, kuuntele nyt! Kerron sinulle, mitä itse olen nähnyt,

¹⁷Ka honensak ding, honja in; huan ka muhsa ka phuang ding:

¹⁸kerron, mitä olen oppinut viisailta miehiltä. He eivät salanneet isiensä tietoa.

¹⁸(Huai tuh mi pilten a pipute ua kipan na gen ua, a im kei uh;

¹⁹Näille yksin oli maa annettu, muukalaista ei heidän keskellään nähty.

¹⁹Amau kiangah kia gam tuh piakin a oma, huan mikhual kuamah a lak uah a pai kei uh: )

²⁰Jumalaton viettää kaikki päivänsä ahdistuksen alla, sortajan vuodet jäävät vähiin.

²⁰Mi gilouin a damsung ni tengin natna a thuaka, nuaisiahhatmi adia khawlkhawm kumte zah mahmah.

²¹Hänen korvissaan kaikuvat uhkaavat äänet, keskelle rauhaa iskee tuho.

²¹Launa ging a bil ah a oma; hauhlaiin lokmi a tungah a hongpai ding hi:

²²Enää hän ei kuvittele, että voisi paeta pimeyttä, hän tietää, että miekka jo odottaa.

²²Khomial akipan a hongkik ding chih a um keia, huan namsaua ngakin a om hi.

²³Hän harhailee ruokaa etsien mutta ei löydä, hän tietää, että pimeyden päivä saapuu.

²³Tanghou zongin a tamvaka, Koia om ahia? chiin. Khomial ni a kiang chinah mansain a om chih a theikei hi.

²⁴Hätä ja ahdinko valtaavat hänen mielensä, ne hyökkäävät kuin sotaan valmiit kuninkaat.

²⁴Dahna leh haksatnain amah a lausaka; kumpipa galdou dia mansa bangin, amah a zou uhi.

²⁵Hän kohotti kätensä Jumalaa vastaan! Uhmaten hän kävi itseään Kaikkivaltiasta vastaan,

²⁵Pathian dou dinga a khut a likkhiak jiakin, Thilbangkimhihthei dou dinga kisathei taka a oma,

²⁶hyökkäsi niska köyryssä paksu kilvenkupu suojanaan.

²⁶A lum, a tuamna sahtaknei toh amah doua a tai teitei jiakin;

²⁷Jyhkeät olivat hänen kasvonsa, muhkeat hänen reitensä!

²⁷A thaua a maitang a khuha, a gila thau a kholkhawma,

²⁸Hän asettui autioiksi tuomittuihin kaupunkeihin, taloihin, joissa kukaan ei saa asua, jotka on määrätty pysymään raunioina.

²⁸Khopi tulsaa a tena, kuamah ten tuak louhna inte, segawp ngiingei dingte a luah jiakin;

²⁹Enää hän ei rikastu, hänen mahtinsa ei kestä, hänen menestyksensä ei ole pysyvää.

²⁹A hau kei dinga, a neihlehlam a om gige kei dinga; amah leiah zung a kai kei ding;

³⁰Ei hän vältä pimeyttä. Tuli korventaa hänen versonsa, Jumalan henkäys pyyhkäisee hänet pois.

³⁰Khomial akipan a suakta kei dinga, meikuangin a selnoute a kangkeu dinga, a paklunlaite huchin a mut mang ding.

³¹Ei hänen kannata luottaa olemattomiin, hän vain pettyy. Pelkkää tyhjää hän voittaa kaupoissaan.

³¹Amah kikhemin, banglou ah muang kei hen: bangmahlou lah a thukna hi ding ahi ngala.

³²Se mies kuihtuu ennen aikaansa, hänen lehvänsä eivät koskaan puhkea kukoistukseen.

³²A hun main hihzohin a om dia, huan ahiang nou kei ding hi.

³³Hän on kuin viiniköynnös, joka varistaa raakileina rypäleensä, kuin oliivipuu, joka karistaa äsken auenneet kukkansa.

³³Grepgui bangin a gah min lou a singpulh dia, oliv bangin a pak a pai khe ding.

³⁴Hedelmätön on jumalattomien joukko, lahjuksilla rakennetut talot syö liekki.

³⁴Pathianlimsaklou kithuahpihna lah hut ding ahia, golhna puaninte lah meiin kangmang ding ahi ngala.Siatna a pai ua, thulimlouhna a suakkhe sak uh, huan a lungtang un khemna a opkeuh uh.

³⁵Jumalattomat kantavat sisällään pahoja aikeita, he synnyttävät tuhoa, heistä sikiää pelkkää petosta.

³⁵Siatna a pai ua, thulimlouhna a suakkhe sak uh, huan a lungtang un khemna a opkeuh uh.