1Nyt Job sanoi:
1Huan Jobin a dawnga, hichiin a chi a:
2-- Enpä kuule näitä puheita ensimmäistä kertaa! Parhaatkin lohduttajat -- tehän vain lisäätte tuskaa.
2Huchibang thil tampi ka zata hi: lungmuanmi chimtakhuai ngen na hi uhi.
3Joko lopetit, vai vieläkö piekset tuulta? Mikä panee sinut aina sanomaan vastaan?
3Thu bangmahlouten tawp a nei ding uam? ahihkeileh dawng dinga nang honhihheh bang ahia?
4Tokihan minäkin osaisin puhua juuri noin. Jos te olisitte minun asemassani, kuinka taitavasti puhuisinkaan teille! Osaa ottaen nyökyttelisin teidän onnettomuudellenne.
4Nou bangin kei leng ka pai thei sam hi; na kha uh ka kha muna om hileh, noute dema thute kaikhawma, ka lu hon sinkhum thei ding hi vengin.
5Minä rohkaisisin teitä kauniilla sanoilla. Minä lohduttaisin teitä huulteni puheilla.
5Himahleh ka kamin nou kon hatsak dinga, ka muka muannain na lungkhamna uh kon nem ding.
6Jos minä puhun, ei tuska hellitä. Jos pysyn vaiti, se ei minua jätä.
6Thu gen mahleng, ka dahna nepin a om keia: huan doh mahleng, hihnopin ka oma hia?
7Jumala, sinä olet ajanut minut uuvuksiin. Olet tuhonnut ihmiset, joiden keskellä elin.
7Himahleh a honchimtak saktaa: ka lawmte tengteng na hihgamta hi.
8Sinä tartuit minuun tiukasti: minun sairauteni nousi syyttämään, se todistaa minua vastaan.
8Huan kip takin na honlena, huai tuh kei demna theihpihna ahi: huchiin ka gawnna kei demin a thoua, ka mai tangah a theisak hi.
9Raivoissaan se käy kimppuuni ja raatelee minua, se kiristelee minulle hampaitaan. Viholliseni lävistävät minut katseensa terällä.
9A hehnain kei a honbot keka, a honsawi hi; a ha a hon gawi khuma: ka tungah ka galin a mit a tathiam hi.
10Suu ammollaan he tuijottavat minua, pilkkaavat, lyövät poskelle, yhtenä joukkona he käyvät minun kimppuuni.
10A kam uh lianpiin a honkat khum ua; simmoh takin biang ah a honbeng uh: kei dou dingin a kikai khawm ua.
11Jumala jätti minut raakalaisten armoille, hän työnsi minut roistojen saaliiksi.
11Pathianin pathianlimsakloute kiangah a honpe khiaa, migiloute khut ah a honpai khia hi.
12Kun elin rauhassa, hän tarttui minua niskasta, ravisteli minua, ruhjoi ja rusikoi ja nosti sitten nuoliensa maalitauluksi.
12Om nuamin ka om, huan a honkitam jaksaka; ahi, ka ngawngin a honmana, a honpai nen hi: a muitum dingin a hontung tou lai hi.
13Hänen nuolensa osuivat joka puolelle ruumistani, säälimättä hän lävisti munuaiseni ja vuodatti sappeni maahan.
13A thalkapmiten ka kim ka velah a hon um ua, ka sisanguite a bottata, a hawi kei; leiah ka sinkha a sung khia hi.
14Hän löi minuun haavan toisensa jälkeen, hän syöksyi kimppuuni kuin soturi.
14Siatna tungah siatnain a honsesaka; galhat bangin ka tungah a tai.
15Karkeasta kankaasta tein suruvaatteen, puin sen paljaalle iholleni. Olen painanut kasvoni maahan.
15Ka vun tungah saiip ka khuia, leivui ah ka kingata hi.
16Kyynelet polttavat poskiani, kuoleman varjo pimentää silmäni,
16Kahnain ka mai a hoihta keia, ka mitvunte ah sihna limliap a om hi;
17vaikka käsiäni ei tahraa väkivalta ja vaikka rukoukseni on vilpitön.
17Ka khut ah hiamgamna omkei mahleh, huan ka thumna siangthou mahleh.
18Älä peitä minun vertani, maa! Älä tukahduta sen kostonhuutoa.
18Aw lei, ka sisan khuh ken, huan ka kahnain khawlmun neikei hen.
19Minulla on taivaassa todistaja, hän on minun puolustajani korkeudessa.
19Tu mahmahin, Ngaiin, a hontheihpih van ah a oma, kei hontheihpihpa tungsangah a om hi.
20Ystäviltäni saan osakseni vain pilkkaa, mutta minun silmieni kyynelet kohoavat Jumalan eteen.
20Ka lawmten honnuihsan ua, himahleh ka mitin Pathian lamah khituite a sungkhia hi;
21Kunpa olisikin joku, joka ratkaisisi ihmisen ja Jumalan välillä! Ratkaisisi, niin kuin asiat ratkaistaan ihmisten kesken.
21Huchia Pathian laka mihing dikna a letkip theiha, a inveng laka mihing tapa dikna, a letkip theihna dingin:Kum tawm a hongtun chiangin lah ka kik nawn louhna ding lampi ah ka pai ta ding ahi ngala.
22Vähät vuoteni ovat jo kuluneet. Aivan pian minä lähden tielle, jolta ei ole paluuta.
22Kum tawm a hongtun chiangin lah ka kik nawn louhna ding lampi ah ka pai ta ding ahi ngala.