1Ja nyt he nauravat minulle, miehet, minua nuoremmat -- nuo, joiden isiä en pitänyt minään, en kelvollisina edes paimenkoirieni pariin!
1Himahleh kei sanga naupang, a pate uh ka ganching uite toh koih dia ka sitten, kei nuihzabawlna in a hon zang uh.
2Mitä hyötyä heistä olisi minulle? He ovat jo menettäneet voimansa,
2A hi, a khutte uh hata, huaiin kei bang a honlohtak dia, huai a hatna uh beisaten?
3he riutuvat puutteessa ja ankarassa nälässä, kaluavat kuivia varpuja autiossa maassa.
3Taksapna leh kialna in a tuikang ua; lei keu leh sia a kheuh uh,
4He keräävät pensaikosta suolaheinää, heidän leipänään ovat kinsterin juuret.
4Pawna annteh a lou ua; huan loukha zungte a an uh ahi.
5Ihmisten parista heidät on ajettu pois, niin kuin varasta heitä seuraavat vihaiset huudot.
5Mite lak akipan hawl khiakin a om ua; guta nung bangin amau nungah a kikou ua.
6He asuvat rotkojen rinteillä maakuopissa ja kallionkoloissa.
6Guama hengte ah a teng ngei ding ua, lei leh suangpi hawmte ah.
7Piikkipensaiden keskellä he ulvovat, karhiaisten alle he sulloutuvat yhteen.
7Pawn lakah a ham ua; lahou nuaite ah a kise-khawm uh.
8He ovat nimetöntä hylkyjoukkoa, piiskaniskuin heidät on karkotettu maasta.
8Mihaite tate ahi ua, ahi, mi thulimloute tate; gama kipanin delhkhiak ahi uh
9Ja nuo ovat tehneet minusta pilkkalaulun! Heidän keskuudessaan minusta on tullut sananparsi.
9Huan tuin kei a la uh ka honghia ahi, amaua dingin houlimna ka hi.
10He inhoavat minua, pysyttelevät minusta kaukana, sumeilematta he sylkevät minua päin kasvoja.
10A honkih ua, kei akipan a tuam din uh, ka maia chil siat a kidek kei uh.
11Jumala on katkaissut minun jouseni jänteen, hän on lannistanut minut. Siksi ei mikään heitä pidättele, kun he näkevät minut.
11Pathianin lah Ka khau a khaha, a honhihgim hi, huan ka maah kamkaihna a khahkhia uh.
12Nuo käärmeensikiöt hyökkäävät kimppuuni, he lyövät jalat altani. Minun tuhokseni pystytetään rynnäkkövalleja.
12Ka khut taklam pangah mipi thuzohlouhte a thou ua; ka khe a a nawlkhin ua, huchiin a siatna lampi uh ka maah a koih uh.
13He ovat katkaisseet minulta pakotien. Halukkaasti, apua pyytämättä he ajavat minua perikatoon.
13Ka lampi a hihsia ua, ka tuahsiatna a zong ua, kuaman a kham kei uh.
14He tulevat kuin muurin leveästä murtumasta, he vyöryvät kohti ja tuovat tuhon.
14Awng zapia paisuak bangin a hong ua: siatna lakah ka tungah a kikhuk uh.
15Kauhu saa minut valtaansa, taivaan tuuliin katoaa arvoni ja kunniani, ja minun toivoni häipyy tyhjiin kuin pilvi.
15Launate ka tungah a hei ua, huih bangin ka minphatna a delhmang uh; huan meipi bangin ka hauhna a paimang hi.
16Ja nyt, onnettomuudet tarttuvat minuun ja elämä valuu minusta pois.
16Huchiin tuin ka sungah ka kha buakkhiakin a om; gimthuakna niten kei a honman uh.
17Yön tullen tuska poraa luuni minusta irti, kipu nakertaa minua, se ei koskaan nuku.
17Janin ka guhte a sawi, huan kei honseuh natna ten khawl chih a neikei uh.
18Vaatteeni kiristyvät ympärilleni, paitani kiertyy kuristamaan minua.
18Ka natna hi hat mahmahna jiakin ka puansilh a nina: ka puannak ngawng bangin kei a honggak hi.
19Jumala on heittänyt minut maahan, ja minä olen kuin tomua ja tuhkaa.
19Buannawi ah a honpai luta, huan leivui leh meivu bang ka honghi hi.
20Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa, minä seison sinun edessäsi, mutta sinä vain tuijotat minua.
20Na kiangah ka kikoua, huan non dawng kei hi: Ka dinga, huan kei non en maimaha.
21Olet muuttunut julmaksi minua kohtaan, rajusti sinun kätesi minua ravistelee.
21Ka tunga khel dingin na kilumleta: na ban hatnain kei non sawi hi.
22Sinä nostat minut ratsaille tuulen selkään ja paiskaat alas, lyöt pirstoiksi.
22Huihah non domkang tou a, huai tungah na hontuang sak; huan huih ah non lumlet let hi.
23Minä tiedän, että sinä viet minut kuoleman käsiin, paikkaan, mihin päätyy kaikki mikä elää.
23Sihna na hontun ding chih lah ka thei ngala, huan mihing tengteng adia sehsa in ah.
24Eikö raunioihin hautautunut kurkota kättään, eikö onnettomuuden uhri huuda apua?
24Hitamahleh siatnaa pukgawp miin a ban jak lou ding hia? Ahihkeileh a tuahsiatna ah panpihna ngenin kikou lou ding hia?
25Enkö minä itkenyt yhdessä kovaosaisten kanssa? Enkö minä surrut köyhien osaa?
25Buainaa om adingin ka kap kei maw? Tasamte adingin ka kha a dah kei maw?
26Hyvää minä odotin, mutta paha tuli, odotin valoa, mutta tuli pimeys.
26Hoih ka ngak chiangin, hoihlou a hongpaia; khovak ka ngak chiangin, khomial a hongpai.
27Sisälläni kuohuu, sydämeni ei rauhoitu, sillä jokainen päivä tuo vain tuskaa.
27Ka lungtang a buai, khawl a mu ngei kei; gimthuakna nite ka tungah a hongtung.
28Suruvaatteessa minä kuljen, aurinkoa ei näy. Ihmisten keskeltä minä kohottaudun ja anelen apua.
28Hihvoma omin ka vialvak, himahleh ni hihvom hilou-in; khawmpi ah ka dinga panpih deihin ka kikou hi.
29Sakaalit ovat minun veljiäni, minun kumppaneitani kamelikurjet!
29Sehalte unaupa ka hia, vakengsangte lawm ka hi hi.
30Minun ihoni mustuu ja lohkeilee, luitani korventaa kuumeen polte.
30Ka vun a voma, kei akipan a pilh uh, huan kholumin ka guhte a kang hi.Huaijiakin ka kaihging sunna a suaka, ka mutging mikapte aw.
31Murhetta soi minun harppuni, minun huiluni itkun ääniä.
31Huaijiakin ka kaihging sunna a suaka, ka mutging mikapte aw.