¹Voi! Kadonnut on kullan loisto, himmennyt sen hohto! Pyhät, kalliit kivet on viskelty pitkin katuja.

¹Bangchidana dangkaeng mial ahia! bangchidana dangkaeng siangthou penpen lamdangta ahia! Kongzing chiteng tungah munsiangthou suangte sunkhiak ahi.

²Siionin rakkaat pojat olivat ennen puhtaan kullan arvoisia. Nyt heitä kohdellaan kuin saviastioita, kuin savenvalajan töitä!

²Zion tapa manphate, dangkaeng hoih toh tehpih theih, bangchidana leibel, belvelmi khutnasepbanga ngaih hita ahia!

³Sakaalitkin tarjoavat nisänsä, imettävät pentujaan. Mutta kansani tyttäret hylkäävät pienokaisensa kuin strutsi poikasensa.

³Sehalte nasanin a nawi uh a suah ua, ata tuailaite uh a tepsak uh: ka mite tanu jaw honggiloua, gamdai vasa mulneilou bangin.

⁴Imeväisen kieli kuivuu janosta, tarttuu kitalakeen. Lapset pyytävät leipää, kukaan ei anna.

⁴Nawitep lai naupang lai dangtak jiakin a kam dangtawngah a belha: naupang tuailaiten tanghou a ngen ua, amah dingin kuamahin a balkham kei uh.

⁵Jotka ennen söivät herkkuja, nääntyvät nyt kaduilla. Jotka pukeutuivat purppuraan, tonkivat nyt tunkioita.

⁵Nuam taka nete kongzing khawngah a mangthang uh: puansandupa khanglianten ekvut a kawi uh.

⁶Sodoma hävitettiin hetkessä ihmiskäden koskematta. Mutta suurempi kuin Sodoman synti on oman kansani rikos.

⁶Ka mite tanu gitlouhna lah Sodom khelhna sangin a thupizo ngala, huai bel mitphiat kallouin a kizoua, amah tungah khut a kinga kei hi.

⁷Siionin ruhtinaat olivat puhtaampia kuin lumi, valkoisempia kuin maito. He hohtivat kuin korallihelmet, loistivat kuin safiiri.

⁷A miliante vuk sangin a siangthou jaw ua, nawitui sangin a ngou jaw uh, suangmantam sandup sangin a pumpi uah a sandup jaw ua, a tetna uh a saphir suangmantam bang ahi:

⁸Nyt he ovat nokea mustempia, kadulla ei kukaan heitä tunne. Heidän ihonsa näivettyy luiden päällä, kuivuu kuin puu.

⁸A mel uh suangkuangthei sangin a vom jaw a: kongzingtea theihin a om kei uh: a vun uh a guh uah a belh bikbeka; a keua, chiangkang a bang.

⁹Onnellisempia ovat ne, jotka kaatuivat miekkaan, kuin ne, jotka nälästä lyyhistyvät maahan ja riutuvat ja menehtyvät vailla pellon antimia.

⁹Namsaua thaha om dingte kiala thaha om dingte sangina hoihjaw uh; gama gahte duh jiakin hiaite lah a gawng gawp un, nakpiin a se khin uh.

¹⁰Äidit, ennen hellät ja hyvät, keittivät omia lapsiaan saadakseen ruokaa hädän hetkellä, kansani luhistumisen päivänä.

¹⁰Hehpihthei numei khutten amau tate a huan ua, ka mite tanu hihsiatna ah a an uh ahi.

¹¹Herra päästi kiivautensa purkautumaan, vuodatti koko hehkuvan vihansa. Hän sytytti Siionin tuleen, poltti sen perustuksia myöten.

¹¹TOUPAN a thangpaihna a hihpichingta, a hehna mahmah a sung khiaa; Zion ah mei a toha, huaiin huaia suangphumte a suse vek hi.

¹²Eivät uskoneet maanpiirin kuninkaat, ei tullut kenenkään mieleen, että jonakin päivänä vainooja ja vihollinen tulisi sisään Jerusalemin porteista.

¹²Leia kumpipaten a um kei ua, khovel a tengtengin leng, Jerusalem kongpi sungah gal leh melma a lut ding uh chih.

¹³Tämä tapahtui profeettojen syntien tähden, pappien rikkomusten tähden. He vuodattivat kaupungissa viattomien verta.

¹³A jawlneite khelhna jiak leh a siampute ginatlouhna jiak ahi, huchibanga a lak taka midikte sisan suah a a om.

¹⁴Silmät sokeina he nyt harhailevat kaduilla veren tahrimissa vaatteissa. Vaatteita, joihin eivät saisi edes koskea, he kantavat yllään.

¹⁴Mitto mite bangin kongzing khawngah a vakvai ua, sisana suknitin a om ua, huchiin miten a puante uh a lawng kei uh.

¹⁵"Pois tieltä! Saastainen tulee!" huudetaan heidän edellään. "Pois tieltä! Väistykää! Älkää koskeko heihin!" He pakenevat, harhailevat vieraissa maissa, ja sielläkin sanotaan: "Tänne he eivät saa jäädä."

¹⁵Pai mang un, Nin! pai mang un, pai mang un, lawng kei un, chiin amau a kikou khum ua: a tai mang ua, a vialvak lai un, miten namte lakah, hiai ah a om nawn kei ding uh, a chi uh.

¹⁶Herra itse on karkottanut heidät, ei hän enää katso heidän puoleensa. Pappeja ei kunnioiteta, vanhimmille ei anneta arvoa.

¹⁶TOUPA hehnain amaute a hawmjaka; amaute a limsak nawnta kei ding: siampute mina a zahtak kei ua, upate a deihsak kei uh.

¹⁷Silmämme hämärtyivät ainaisesta tuijottamisesta, kun turhaan tähyilimme apua. Tähystyspaikoissa me odotimme auttajaa -- kansaa, joka ei tullut.

¹⁷I mitte I panpihna juau sosan lametna ah a vaikhina: I ngakna uah nam hondam theilou ding I na ngak ta ua.

¹⁸Jokaista askeltamme tarkataan, emme voi liikkua ulkona. Päivämme ovat luetut, loppumme on lähellä, viimeinen hetkemme on tullut.

¹⁸I kongzingte ua i pai theih louhna dingin, I kalsuante a zong ua: I tawp uh a naia, I nite a kimta: I tawp uh lah a hongtungta.

¹⁹Nopeampia kuin taivaan kotkat olivat vainoojamme. Kiivaasti he ajoivat meitä takaa vuorilla, vaanivat autiomaassa.

¹⁹Vana muvanlaite sangin ei hondelhte a man-gangjaw uh: mual tungahte a hon delh ua, gamdaiah a honna buak uh.

²⁰Herran voideltu, kansamme elämä ja henki, joutui vangiksi heidän kuoppaansa. Olimme luulleet, että kuninkaamme suojassa saisimme elää, kansana kansojen joukossa.

²⁰I nakvangte hu, TOUPA thaunilh, a kokhuk ua lakin a om ua; amah thu genin. Alim nuaia namte lakah hing ding, I chi ua.

²¹Iloitse vain ja riemuitse, sinä Edomin kansa, joka asut Usin maassa. Kohta on sinunkin juotava Herran vihan malja, sinä juovut, ja pian olet alaston.

²¹Nuamsa inla kipakin Aw Edom tanu. Uz gama teng: nou lah nang phain leng a hongpai suak ding; na kham dinga vuaktangin na kibawl ding.Aw zion tanu, na thulimlouhna gawtna zoh a hita; saltanna ah nang a honpi mang nawnta kei ding: na thulimlouhna a hongveh ding, Aw Edom tanu; na khelhnate a mukhe dinghi

²²Tytär Siion, sinä olet jo kärsinyt synneistäsi rangaistuksen, enää ei Herra vie sinua pois maastasi. Mutta sinua, Edomin kansa, hän rankaisee, sinä joudut häväistyksi syntiesi tähden.

²²Aw zion tanu, na thulimlouhna gawtna zoh a hita; saltanna ah nang a honpi mang nawnta kei ding: na thulimlouhna a hongveh ding, Aw Edom tanu; na khelhnate a mukhe dinghi