1Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet! Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,
1Ka hinna aw, TOUPA tuh phatin, TOUPA ka Pathian aw, nang na thupi mahmaha; pahtawinain leh thupinain na kithuam hi.
2valo ympäröi sinut kuin viitta. Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan
2Nang vak tuh puan bangin na silha; vante puanintung bangin na kai palha;
3ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle. Sinä otat pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulten siivillä.
3Aman a dantan sunggil kalvaite tuite khawngah a khunga; meipi tuh kangtalaiin a bawla; huih kha tungah a vak hi:
4Sinä teet tuulista sanasi viejät ja panet liekit palvelijoiksesi.
4A angelten tuh huihina suaksaka; a nasemte tuh meikuang juajuain a suaksak hi.
5Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, horjumatta se pysyy ajasta aikaan.
5Leitung kingaknate tuh na phuma, khantawna lin louhna dingin.
6Alkumeri peitti maan kokonaan, ja vedet lepäsivät vuorten yllä,
6Nang leilung tuh thukpi puan bangin na silhsaka; tuite tang tungah tekhawng a om pheuphou hi.
7mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.
7Na taihilhna jiakin a taimanga; na van-ging husa jiakina paimang pahta a;
8Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat kukin kohdalleen, niin kuin säädit.
8Tang khawngah a pai tou a, guam ah tekhawng a pai suka, amah dia mun na bawlsakna lamah.
9Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, eivätkä ne enää palaa peittämään maata.
9A kan louh dingin gi na khunga, lei tup mang dinga a kiknawn tak louhna dingin.
10Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
10Aman guam ahte khawng luinakte a sawl khiaa; tangkal khawngah a luang hi.
11Ne juottavat kaikki maan eläimet, villiaasikin saa sammuttaa janonsa.
11Huaiten tuh gamsa khempeuh kiangah dawnding a pia ua; Gam sabengtungten a dangtak uh a hihdai uhi.
12Niiden äärellä asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvissä vesien partailla.
12A dung uah tungleng vasaten omna a nei ua, singbawk lak khawngah a ham uhi.
13Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.
13Aman a dantan tungnung akipanin tangte tuiin a vaka: lei tuh na thilhih gahtein a vaka: lei tuh na thilhih gahtein a tai uhi.
14Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, että hän saisi leipänsä maasta.
14Loupa gante adingin a pousaka, haichi tuh mihing zatdin a pousak hi: lei akipan nekding pawtsak theihna dingin:
15Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.
15Mihing lungtang kipahsakna uain toh, a mai kilawmsakna ding thau toh, mihing lungtang hihhatna tanghou toh.
16Ravituiksi tulevat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän istutti,
16TOUPA singte tuh a taisak hi; Lebanon tanga sidar sing a suante mah.
17joiden oksille linnut tekevät pesänsä, joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.
17Huaiah vasaten bu a sep ua: vaiva bel meilah singte a in ahi.
18Vuorten rinteillä asuvat kauriit, ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.
18Tang sangte sathak ading ahi a; suangpite zusapi adingin kihumbitna ahi.
19Sinä panit kuun jakamaan aikaa, ja aurinko tietää laskemisensa hetken.
19Aman kha hunbi theihna dingin a sepa: niin tum hun theigige hi.
20Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö, ja metsän eläimet hiipivät esiin.
20Nang mial na bawla, jan a honghi jel hi, huai hunin gamnuaia sa khempeuhte a ta khia uhi.
21Nuoret leijonat karjuvat saalistaan, pyytävät ruokaansa Jumalalta.
21Humpinelkai hatlaiten a sa mat ding uh, humham khumin, Pathian kiang akipan a nekding uh a zong uhi.
22Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat ja palaavat luoliinsa levolle.
22Ni suaka, a pai mang uh, a omna khuk chiat uah a lum jel uhi.
23Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen ja tekee työtään, kunnes on ilta.
23Mihing tuh na semin apawta, nitaklam tanin a semgim hi.
24Lukemattomat ovat tekosi, Herra. Miten viisaasti olet ne tehnyt! Koko maa on täynnä sinun luotujasi.
24TOUPA aw, na thilhihte tam hina tele! Pilnain na bawl vek ahi; leilung na hauhsaknain a dim hi.
25Niin merikin, tuo suuri ja aava -- miten luvuton lauma siinä vilisee, parvittain eläimiä, pieniä ja suuria!
25Pamah tuipi a oma, thupi, lianpi tak, huaiah thil bokvaka pai sim zohlouh a oma, sa neu leh sa liante.
26Siellä kulkevat laivat, siellä on Leviatan, merihirviö, jonka loit telmimään siellä.
26Huailaiah meilong liante a pai uh; huailaiah ole a om, a sunga mawl dinga na bawl ngei.
27Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, ja odottavat ruokaansa ajallaan.
27Huai tengtengin a honngak chiat ua, a huntaka a ann uh na piak jelna dingin.
28Sinä annat, ja jokainen saa osansa, avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.
28A kiang ua na piak peuhmah a tawm ua; na khut ua jaka, hoihnain a tai jel uhi.
29Kun käännyt pois, ne hätääntyvät, kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat ja palaavat maan tomuun.
29Na mai na sela, a lungjing ua, a hatna uh na laksaka, a si ua, amau leivui ah a kik nawn uhi.
30Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot.
30Na kha na sawl khiaa, siamin a om jel uhi; leitung leng na bawl thak nawn jel hi.
31Olkoon Herran kunnia ikuinen! Saakoon hän iloita kaikista teoistaan,
31TOUPA thupina tuh khantawin om henla; TOUPA tuh a nasepah nuam hen:
32hän, jonka katseesta maa järisee, jonka kosketuksesta vuoret savuavat!
32Aman lei a ena, a ling nak; tangte a khoiha, a khu khe nak hi.
33Herraa minä ylistän koko elämäni ajan, laulan Jumalalle niin kauan kuin elän.
33Ka damsung tengin TOUPA pahtawiin la ka sa dinga: ka hinlai tengin ka Pathian phatin la ka sa ding hi.
34Olkoot mietteeni hänelle mieleen, että saan iloita Herrasta.
34Ka ngaihtuahna tuh amaha dingin khumtak hi hen: kei tuh TOUPA ah ka nuam ding hi.Mi khialte lei akipanin hihmanin om uhenla, mi gilou-saloute om nawnta kei uhen! Ka hinna aw, TOUPA phatin! TOUPA tuh phat un!
35Hävitkööt synnintekijät maasta, tulkoon loppu jumalattomista! Ylistä Herraa, minun sieluni! Halleluja!
35Mi khialte lei akipanin hihmanin om uhenla, mi gilou-saloute om nawnta kei uhen! Ka hinna aw, TOUPA phatin! TOUPA tuh phat un!