¹הן כל ראתה עיני שמעה אזני ותבן לה׃

¹Kaiken tämän olen nähnyt omin silmin, omin korvin kuullut ja ymmärtänyt.

²כדעתכם ידעתי גם אני לא נפל אנכי מכם׃

²Minä tiedän sen minkä tekin, en häviä teille yhtään.

³אולם אני אל שדי אדבר והוכח אל אל אחפץ׃

³Kaikkivaltiaalle minä tahdon puhua, tahdon selvittää asiat Jumalan kanssa.

⁴ואולם אתם טפלי שקר רפאי אלל כלכם׃

⁴Te, te kaunistelette kaiken valheillanne, pelkkiä puoskareita olette kaikki tyynni!

⁵מי יתן החרש תחרישון ותהי לכם לחכמה׃

⁵Kunpa jo lopulta vaikenisitte! Silloin voisitte hyvinkin käydä viisaasta.

⁶שמעו נא תוכחתי ורבות שפתי הקשיבו׃

⁶Kuunnelkaa nyt, mitä minulla on sanottavana, kuulkaa vastaväitteet, jotka nousevat huulilleni.

⁷הלאל תדברו עולה ולו תדברו רמיה׃

⁷Yritättekö te valheella puolustaa Jumalaa, ajaa vilpillä hänen asiaansa?

⁸הפניו תשאון אם לאל תריבון׃

⁸Yritättekö te kaunistella hänen tekojaan, toimia hänen asianajajinaan?

⁹הטוב כי יחקר אתכם אם כהתל באנוש תהתלו בו׃

⁹Miten sitten käy, kun hän alkaa tutkia teitä? Voitteko pettää häntä niin kuin ihmistä petetään?

¹⁰הוכח יוכיח אתכם אם בסתר פנים תשאון׃

¹⁰Kovalla kädellä hän teitä ojentaa, jos te olette vääristelleet totuutta.

¹¹הלא שאתו תבעת אתכם ופחדו יפל עליכם׃

¹¹Ettekö pelkää, kun hän nousee tuomitsemaan, eikö kauhu silloin täytä mielenne?

¹²זכרניכם משלי אפר לגבי חמר גביכם׃

¹²Teidän kehotuksenne ovat pelkkää tuhkaa, murenevaa savea teidän vastauksenne.

¹³החרישו ממני ואדברה אני ויעבר עלי מה׃

¹³Olkaa te vihdoin hiljaa, nyt minä puhun, käyköön minulle sitten miten käyneekin.

¹⁴על מה אשא בשרי בשני ונפשי אשים בכפי׃

¹⁴Minä panen alttiiksi oman ruumiini, puhun, vaikka henki menisi.

¹⁵הן יקטלני לא איחל אך דרכי אל פניו אוכיח׃

¹⁵Olen valmis, vaikka hän surmaisi minut, mutta ensin tahdon näyttää hänelle, millainen minun vaellukseni on ollut.

¹⁶גם הוא לי לישועה כי לא לפניו חנף יבוא׃

¹⁶Jo se merkitsisi minulle voittoa, että saisin astua hänen eteensä. Teeskentelijät eivät hänen eteensä pääse.

¹⁷שמעו שמוע מלתי ואחותי באזניכם׃

¹⁷Kuulkaa, kuulkaa minun sanani, tarkatkaa, mitä minä puhun!

¹⁸הנה נא ערכתי משפט ידעתי כי אני אצדק׃

¹⁸Minä vien asiani oikeuden eteen, minä tiedän, että olen syytön.

¹⁹מי הוא יריב עמדי כי עתה אחריש ואגוע׃

¹⁹Kuka voi syyttää minua? Jos joku voi, minä vaikenen ja kuolen.

²⁰אך שתים אל תעש עמדי אז מפניך לא אסתר׃

²⁰Vain kahta asiaa sinulta pyydän -- jos ne täytät, en enää pakene sinun katsettasi.

²¹כפך מעלי הרחק ואמתך אל תבעתני׃

²¹Ota kätesi pois minun päältäni, ota pois tämä kauhu, jonka ylleni laskit.

²²וקרא ואנכי אענה או אדבר והשיבני׃

²²Kutsu sitten minua, niin minä vastaan, ja anna sinä minulle vastaus, kun puhun sinulle.

²³כמה לי עונות וחטאות פשעי וחטאתי הדיעני׃

²³Kuinka paljon tililläni on rikkomuksia ja syntejä? Sano minulle, mitkä ne ovat!

²⁴למה פניך תסתיר ותחשבני לאויב לך׃

²⁴Miksi peität minulta kasvosi, miksi kohtelet minua kuin vihollista?

²⁵העלה נדף תערוץ ואת קש יבש תרדף׃

²⁵Pelotteletko vielä tuulen ajelemaa lehteäkin, vainoatko kuivaa oljenkortta?

²⁶כי תכתב עלי מררות ותורישני עונות נעורי׃

²⁶Sinä määräsit minulle nämä katkerat päivät, panit taakakseni nuoruuteni synnit.

²⁷ותשם בסד רגלי ותשמור כל ארחותי על שרשי רגלי תתחקה׃

²⁷Sinä kiinnität minun jalkoihini kahleet, tarkkailet minne menen, mistä tulen ja merkitset muistiin jokaisen askeleni,

²⁸והוא כרקב יבלה כבגד אכלו עש׃

²⁸vaikka ihminen on vain laho leili, vain koinsyömä vaate.