1ויען איוב ויאמר׃
1Nyt Job sanoi:
2שמעתי כאלה רבות מנחמי עמל כלכם׃
2-- Enpä kuule näitä puheita ensimmäistä kertaa! Parhaatkin lohduttajat -- tehän vain lisäätte tuskaa.
3הקץ לדברי רוח או מה ימריצך כי תענה׃
3Joko lopetit, vai vieläkö piekset tuulta? Mikä panee sinut aina sanomaan vastaan?
4גם אנכי ככם אדברה לו יש נפשכם תחת נפשי אחבירה עליכם במלים ואניעה עליכם במו ראשי׃
4Tokihan minäkin osaisin puhua juuri noin. Jos te olisitte minun asemassani, kuinka taitavasti puhuisinkaan teille! Osaa ottaen nyökyttelisin teidän onnettomuudellenne.
5אאמצכם במו פי וניד שפתי יחשך׃
5Minä rohkaisisin teitä kauniilla sanoilla. Minä lohduttaisin teitä huulteni puheilla.
6אם אדברה לא יחשך כאבי ואחדלה מה מני יהלך׃
6Jos minä puhun, ei tuska hellitä. Jos pysyn vaiti, se ei minua jätä.
7אך עתה הלאני השמות כל עדתי׃
7Jumala, sinä olet ajanut minut uuvuksiin. Olet tuhonnut ihmiset, joiden keskellä elin.
8ותקמטני לעד היה ויקם בי כחשי בפני יענה׃
8Sinä tartuit minuun tiukasti: minun sairauteni nousi syyttämään, se todistaa minua vastaan.
9אפו טרף וישטמני חרק עלי בשניו צרי ילטוש עיניו לי׃
9Raivoissaan se käy kimppuuni ja raatelee minua, se kiristelee minulle hampaitaan. Viholliseni lävistävät minut katseensa terällä.
10פערו עלי בפיהם בחרפה הכו לחיי יחד עלי יתמלאון׃
10Suu ammollaan he tuijottavat minua, pilkkaavat, lyövät poskelle, yhtenä joukkona he käyvät minun kimppuuni.
11יסגירני אל אל עויל ועל ידי רשעים ירטני׃
11Jumala jätti minut raakalaisten armoille, hän työnsi minut roistojen saaliiksi.
12שלו הייתי ויפרפרני ואחז בערפי ויפצפצני ויקימני לו למטרה׃
12Kun elin rauhassa, hän tarttui minua niskasta, ravisteli minua, ruhjoi ja rusikoi ja nosti sitten nuoliensa maalitauluksi.
13יסבו עלי רביו יפלח כליותי ולא יחמול ישפך לארץ מררתי׃
13Hänen nuolensa osuivat joka puolelle ruumistani, säälimättä hän lävisti munuaiseni ja vuodatti sappeni maahan.
14יפרצני פרץ על פני פרץ ירץ עלי כגבור׃
14Hän löi minuun haavan toisensa jälkeen, hän syöksyi kimppuuni kuin soturi.
15שק תפרתי עלי גלדי ועללתי בעפר קרני׃
15Karkeasta kankaasta tein suruvaatteen, puin sen paljaalle iholleni. Olen painanut kasvoni maahan.
16פני חמרמרה מני בכי ועל עפעפי צלמות׃
16Kyynelet polttavat poskiani, kuoleman varjo pimentää silmäni,
17על לא חמס בכפי ותפלתי זכה׃
17vaikka käsiäni ei tahraa väkivalta ja vaikka rukoukseni on vilpitön.
18ארץ אל תכסי דמי ואל יהי מקום לזעקתי׃
18Älä peitä minun vertani, maa! Älä tukahduta sen kostonhuutoa.
19גם עתה הנה בשמים עדי ושהדי במרומים׃
19Minulla on taivaassa todistaja, hän on minun puolustajani korkeudessa.
20מליצי רעי אל אלוה דלפה עיני׃
20Ystäviltäni saan osakseni vain pilkkaa, mutta minun silmieni kyynelet kohoavat Jumalan eteen.
21ויוכח לגבר עם אלוה ובן אדם לרעהו׃
21Kunpa olisikin joku, joka ratkaisisi ihmisen ja Jumalan välillä! Ratkaisisi, niin kuin asiat ratkaistaan ihmisten kesken.
22כי שנות מספר יאתיו וארח לא אשוב אהלך׃
22Vähät vuoteni ovat jo kuluneet. Aivan pian minä lähden tielle, jolta ei ole paluuta.