¹רוחי חבלה ימי נזעכו קברים לי׃

¹Henkeäni ahdistaa, päiväni pimenevät, hauta odottaa.

²אם לא התלים עמדי ובהמרותם תלן עיני׃

²Joka puolelta kuulen pilkkaa, pahat puheet vievät silmistäni unen.

³שימה נא ערבני עמך מי הוא לידי יתקע׃

³Aseta sinä itse pantti, takaa minut! Kuka muuten minut takaisi, kättä päälle lyöden?

⁴כי לבם צפנת משכל על כן לא תרמם׃

⁴Sinä olet varjellut pilkkaajiani liialta älyltä - - et anna heille aihetta voitonjuhliin.

⁵לחלק יגיד רעים ועיני בניו תכלנה׃

⁵Ystäville kyllä löytyy kestitystä, omien lasten silmät sumentaa nälkä.

⁶והצגני למשל עמים ותפת לפנים אהיה׃

⁶Minusta on tullut kaikkien pilkkalaulu, ihmiset sylkevät minua silmille.

⁷ותכה מכעש עיני ויצרי כצל כלם׃

⁷Minun silmäni ovat surusta hämärtyneet, minun ruumiini on kuihtunut, se on pelkkä varjo.

⁸ישמו ישרים על זאת ונקי על חנף יתערר׃

⁸Kunnon ihmiset kauhistelevat kaikkea tätä: "Jumalaton saa vilpittömät järkyttymään."

⁹ויאחז צדיק דרכו וטהר ידים יסיף אמץ׃

⁹Ja silti, vanhurskas pitää suuntansa vakaana, se, jolla on puhtaat kädet, saa lisää voimaa.

¹⁰ואולם כלם תשבו ובאו נא ולא אמצא בכם חכם׃

¹⁰Vaikka tulisitte minun luokseni kaikki, teidän joukostanne en löydä yhtäkään viisasta miestä.

¹¹ימי עברו זמתי נתקו מורשי לבבי׃

¹¹Päiväni haipuvat pois, tyhjiin valuvat kaikki minun aikeeni, kaikki sydämeni toiveet.

¹²לילה ליום ישימו אור קרוב מפני חשך׃

¹²Te väitätte yötä päiväksi, sanotte, että valo on lähellä, vaikka on aivan pimeää.

¹³אם אקוה שאול ביתי בחשך רפדתי יצועי׃

¹³Minullako toivoa? Kotini on tuonela, pimeyteen minä sijaan vuoteeni.

¹⁴לשחת קראתי אבי אתה אמי ואחתי לרמה׃

¹⁴Hautaani minä tervehdin: "Sinä olet isäni!" Madoille sanon: "Äitini, sisareni!"

¹⁵ואיה אפו תקותי ותקותי מי ישורנה׃

¹⁵Miten siis voisin vielä toivoa? Missä minua odottaisi onni?

¹⁶בדי שאל תרדנה אם יחד על עפר נחת׃

¹⁶Se vaipuu minun kanssani tuonelaan. Yhdessä katoamme maan tomuun.