¹ויען בלדד השחי ויאמר׃

¹Nyt suahilainen Bildad alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

²עד אנה תשימון קנצי למלין תבינו ואחר נדבר׃

²-- Kuinka kauan aiotte kierrellä asiaa? Miettikää ensin ja puhukaa sitten!

³מדוע נחשבנו כבהמה נטמינו בעיניכם׃

³Olemmeko me sinun silmissäsi pelkkää karjaa, pelkkiä typeryksiä?

⁴טרף נפשו באפו הלמענך תעזב ארץ ויעתק צור ממקמו׃

⁴Raivon vallassa sinä raatelet itseäsi. Pitäisikö maan autioitua ja kallioiden siirtyä paikoiltaan, jotta sinä saisit olla oikeassa?

⁵גם אור רשעים ידעך ולא יגה שביב אשו׃

⁵Sinäkin tiedät, että jumalattoman valo sammuu, hänen liekkinsä ei loista.

⁶אור חשך באהלו ונרו עליו ידעך׃

⁶Hänen majansa valo pimenee, hänen lamppunsa sammuu.

⁷יצרו צעדי אונו ותשליכהו עצתו׃

⁷Hänen askelensa, ennen lujat, hidastuvat. Hänen omat suunnitelmansa kaatavat hänet,

⁸כי שלח ברשת ברגליו ועל שבכה יתהלך׃

⁸hänen jalkansa jäävät kiinni verkkoon, hän astuu suoraan pyyntihaudan katteelle.

⁹יאחז בעקב פח יחזק עליו צמים׃

⁹Hänen nilkkansa tarttuu paulaan, silmukka kiristyy.

¹⁰טמון בארץ חבלו ומלכדתו עלי נתיב׃

¹⁰Maassa on häntä varten piilossa pyydys, hänen polullaan odottaa ansa.

¹¹סביב בעתהו בלהות והפיצהו לרגליו׃

¹¹Joka puolelta kauhunäyt ahdistavat häntä, ne seuraavat hänen kintereillään.

¹²יהי רעב אנו ואיד נכון לצלעו׃

¹²Ahnas tuho vaanii häntä, turmio on valmiina kaatamaan hänet,

¹³יאכל בדי עורו יאכל בדיו בכור מות׃

¹³tauti syö hänen ihonsa, kalma ahmii hänen jäsenensä.

¹⁴ינתק מאהלו מבטחו ותצעדהו למלך בלהות׃

¹⁴Hänet temmataan pois turvallisesta majastaan ja viedään kauhujen kuninkaan eteen.

¹⁵תשכון באהלו מבלי לו יזרה על נוהו גפרית׃

¹⁵Hänen majansa jää vieraille, hänen asuinpaikalleen sirotellaan rikkiä.

¹⁶מתחת שרשיו יבשו וממעל ימל קצירו׃

¹⁶Hänen juurensa kuivuvat, hänen lehvänsä lakastuvat.

¹⁷זכרו אבד מני ארץ ולא שם לו על פני חוץ׃

¹⁷Maan päällä ei kukaan enää häntä muista, hänen nimeään ei kuulla kaduilla.

¹⁸יהדפהו מאור אל חשך ומתבל ינדהו׃

¹⁸Hänet syöstään valosta pimeyteen, hänet ajetaan pois maan päältä.

¹⁹לא נין לו ולא נכד בעמו ואין שריד במגוריו׃

¹⁹Ei jää häneltä kansansa keskelle sukua, ei jälkeläistä, ei ketään sinne, missä hän asui.

²⁰על יומו נשמו אחרנים וקדמנים אחזו שער׃

²⁰Lännen asukkaat järkyttyvät hänen kohtalostaan, idän miehet vapisevat kauhusta.

²¹אך אלה משכנות עול וזה מקום לא ידע אל׃

²¹Näin käy väärintekijän asuinsijan, näin sen miehen kodin, joka ei tunne Jumalaa.