¹ויען איוב ויאמר׃

¹Nyt Job sanoi:

²עד אנה תוגיון נפשי ותדכאונני במלים׃

²-- Kuinka kauan te aiotte ahdistaa minua, ruhjoa minua puheillanne?

³זה עשר פעמים תכלימוני לא תבשו תהכרו לי׃

³Kerran toisensa jälkeen olette minua pilkanneet, te ette häpeä piinata minua.

⁴ואף אמנם שגיתי אתי תלין משוגתי׃

⁴Jos olisinkin rikkonut, minuahan se vain koskee.

⁵אם אמנם עלי תגדילו ותוכיחו עלי חרפתי׃

⁵Jos luulette, että voitte asettua yläpuolelleni, osoittakaa, että olen ansainnut tämän häpeän!

⁶דעו אפו כי אלוה עותני ומצודו עלי הקיף׃

⁶Ettekö te näe, että Jumala on tehnyt väärin minua kohtaan? Hän viritti minulle verkkonsa.

⁷הן אצעק חמס ולא אענה אשוע ואין משפט׃

⁷Jos huudan: "Tämä on väärin!", kukaan ei minua kuule, jos pyydän oikeutta, kukaan ei vastaa.

⁸ארחי גדר ולא אעבור ועל נתיבותי חשך ישים׃

⁸Jumala on pystyttänyt tielleni kivivallin, en pääse siitä yli, kaikki polkuni hän on peittänyt pimeään.

⁹כבודי מעלי הפשיט ויסר עטרת ראשי׃

⁹Hän on riistänyt minulta kunnian ja arvon, hän on temmannut päästäni seppeleen.

¹⁰יתצני סביב ואלך ויסע כעץ תקותי׃

¹⁰Joka puolelta hän minua raastaa, minä olen mennyttä, hän repäisee pois minun toivoni kuin puun maasta.

¹¹ויחר עלי אפו ויחשבני לו כצריו׃

¹¹Hänen vihansa on syttynyt, hän pitää minua vihollisenaan.

¹²יחד יבאו גדודיו ויסלו עלי דרכם ויחנו סביב לאהלי׃

¹²Hänen joukkonsa tulevat yhtenä rintamana, joka puolelle ne rakentavat valleja, ne piirittävät minun majani.

¹³אחי מעלי הרחיק וידעי אך זרו ממני׃

¹³Omat veljeni ovat jättäneet minut yksin, ystäväni ovat minusta vieraantuneet.

¹⁴חדלו קרובי ומידעי שכחוני׃

¹⁴Läheiseni ja tuttavani pysyvät poissa, muukalaiset, jotka otin kattoni alle, ovat unohtaneet minut.

¹⁵גרי ביתי ואמהתי לזר תחשבני נכרי הייתי בעיניהם׃

¹⁵Orjattareni vieroksuvat minua, olen heille outo.

¹⁶לעבדי קראתי ולא יענה במו פי אתחנן לו׃

¹⁶Kutsun palvelijaani, mutta häntä ei kuulu, ei vaikka minä pyytämällä pyydän.

¹⁷רוחי זרה לאשתי וחנתי לבני בטני׃

¹⁷Minun henkeni haisee -- vaimoni inhoaa sitä, omat veljeni sanovat: "Hän löyhkää."

¹⁸גם עוילים מאסו בי אקומה וידברו בי׃

¹⁸Pahaiset kakaratkin minua halveksivat. Kun nousen seisomaan, he ovat heti ilkkumassa.

¹⁹תעבוני כל מתי סודי וזה אהבתי נהפכו בי׃

¹⁹Oma ystäväpiirini inhoaa minua, nekin, joita minä rakastin, torjuvat minut.

²⁰בעורי ובבשרי דבקה עצמי ואתמלטה בעור שני׃

²⁰Minä olen pelkkää luuta ja nahkaa, hampaani paljastuvat ikenien alta.

²¹חנני חנני אתם רעי כי יד אלוה נגעה בי׃

²¹Säälikää minua, säälikää, te, jotka olette ystäviäni! Jumalan käsi on koskenut minuun.

²²למה תרדפני כמו אל ומבשרי לא תשבעו׃

²²Miksi tekin vainoatte minua, yhdessä Jumalan kanssa? Ettekö ole jo kylliksi minua kalvaneet?

²³מי יתן אפו ויכתבון מלי מי יתן בספר ויחקו׃

²³Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, kunpa ne talletettaisiin kirjaan,

²⁴בעט ברזל ועפרת לעד בצור יחצבון׃

²⁴uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen!

²⁵ואני ידעתי גאלי חי ואחרון על עפר יקום׃

²⁵Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.

²⁶ואחר עורי נקפו זאת ומבשרי אחזה אלוה׃

²⁶Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan,

²⁷אשר אני אחזה לי ועיני ראו ולא זר כלו כליתי בחקי׃

²⁷saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.

²⁸כי תאמרו מה נרדף לו ושרש דבר נמצא בי׃

²⁸Mutta te sanotte: "Kuinka puristamme hänestä totuuden esiin? Syyllinen hän joka tapauksessa on."

²⁹גורו לכם מפני חרב כי חמה עונות חרב למען תדעון שדין׃

²⁹Pelätkää toki miekkaa! Tuollainen kovuus on synti, joka ansaitsee kuoleman. Muistakaa: on olemassa tuomari.