¹ויען צפר הנעמתי ויאמר׃

¹Nyt naamalainen Sofar alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

²לכן שעפי ישיבוני ובעבור חושי בי׃

²-- Sinun puheesi ärsyttää minut vastaamaan, se kiihdyttää mieltäni.

³מוסר כלמתי אשמע ורוח מבינתי יענני׃

³Se, miten opetat ja ojennat, loukkaa minua, mutta ymmärrykseni löytää kyllä sinulle vastauksen.

⁴הזאת ידעת מני עד מני שים אדם עלי ארץ׃

⁴Niin kuin tiedät, niin kuin on tiedetty muinaisista ajoista asti, siitä asti, kun ihmisiä on ollut maan päällä:

⁵כי רננת רשעים מקרוב ושמחת חנף עדי רגע׃

⁵jumalattoman ilo kestää vain hetken, rienaajan onni on pian ohi.

⁶אם יעלה לשמים שיאו וראשו לעב יגיע׃

⁶Vaikka hän ulottuisi taivaaseen saakka, vaikka hänen päänsä koskettaisi pilviä,

⁷כגללו לנצח יאבד ראיו יאמרו איו׃

⁷hän häviää jäljettömiin niin kuin sonta. Ne, jotka hänet tunsivat, kysyvät: "Missä hän on?"

⁸כחלום יעוף ולא ימצאוהו וידד כחזיון לילה׃

⁸Kuin uni hän lentää pois, katoaa, kuin öinen näky hän haihtuu tyhjiin.

⁹עין שזפתו ולא תוסיף ולא עוד תשורנו מקומו׃

⁹Ne, jotka hänet näkivät, eivät enää häntä näe, hänen asuinsijansa ei enää häntä tunne.

¹⁰בניו ירצו דלים וידיו תשבנה אונו׃

¹⁰Hänen kätensä joutuvat antamaan takaisin kaiken riistämänsä, hänen lapsensa pyytävät armopaloja köyhiltä.

¹¹עצמותיו מלאו עלומו ועמו על עפר תשכב׃

¹¹Nuoruus ja voima, joka täytti hänen ruumiinsa, vaipuu hänen kanssaan maan tomuun.

¹²אם תמתיק בפיו רעה יכחידנה תחת לשונו׃

¹²Paha maistuu niin makealle hänen suussaan, että hän viivytellen tunnustelee sitä kielellään,

¹³יחמל עליה ולא יעזבנה וימנענה בתוך חכו׃

¹³nautiskelee, ei malta luopua siitä vaan pidättelee sitä kitalakeaan vasten.

¹⁴לחמו במעיו נהפך מרורת פתנים בקרבו׃

¹⁴Mutta herkku muuttuu hänen sisuksissaan, se on hänen vatsassaan kuin sarvikyyn myrkky.

¹⁵חיל בלע ויקאנו מבטנו יורשנו אל׃

¹⁵Sen hyvän, jonka hän on ahminut, hän oksentaa ulos, Jumala ajaa sen pois hänen vatsastaan.

¹⁶ראש פתנים יינק תהרגהו לשון אפעה׃

¹⁶Sarvikyyn myrkkyä hän on itseensä imenyt, käärmeen kieli hänet surmaa.

¹⁷אל ירא בפלגות נהרי נחלי דבש וחמאה׃

¹⁷Ei hän enää näe solisevia puroja, ei kerman ja hunajan virtoja.

¹⁸משיב יגע ולא יבלע כחיל תמורתו ולא יעלס׃

¹⁸Hän joutuu luopumaan työnsä hedelmistä, ei saa niistä nauttia, omaisuudesta, jonka hän hankki, hän ei saa iloita,

¹⁹כי רצץ עזב דלים בית גזל ולא יבנהו׃

¹⁹koska hän murskasi köyhät, jätti heidät oman onnensa varaan, otti itselleen taloja, joita ei ollut rakentanut.

²⁰כי לא ידע שלו בבטנו בחמודו לא ימלט׃

²⁰Koskaan hän ei saanut kyllikseen, mutta hänen aarteensa eivät häntä pelasta.

²¹אין שריד לאכלו על כן לא יחיל טובו׃

²¹Kaikkea hän ahnehti kyltymättä, siksi hänen onnensa ei kestä.

²²במלאות שפקו יצר לו כל יד עמל תבואנו׃

²²Kun hänellä on yllin kyllin kaikkea, juuri silloin ahdinko hänet yllättää ja onnettomuuden painava käsi laskeutuu hänen päälleen.

²³יהי למלא בטנו ישלח בו חרון אפו וימטר עלימו בלחומו׃

²³Yllin kyllin hän tulee saamaan: Jumala suuntaa häneen vihansa hehkun ja antaa tuhon sataa hänen päälleen.

²⁴יברח מנשק ברזל תחלפהו קשת נחושה׃

²⁴Jos hän pääsee pakoon rautaisia aseita, pronssinuoli hänet surmaa:

²⁵שלף ויצא מגוה וברק ממררתו יהלך עליו אמים׃

²⁵se tulee selästä ulos hänen sappinesteestään kiiltävänä, ja kauhu valtaa hänet.

²⁶כל חשך טמון לצפוניו תאכלהו אש לא נפח ירע שריד באהלו׃

²⁶Pimeys odottaa, väijyksissä se odottaa. Tuli, joka palaa lietsomatta, syö hänet. Voi sitä, joka on etsinyt suojaa hänen kattonsa alta!

²⁷יגלו שמים עונו וארץ מתקוממה לו׃

²⁷Taivas paljastaa hänen syntinsä, maa nousee häntä vastaan.

²⁸יגל יבול ביתו נגרות ביום אפו׃

²⁸Hänen talonsa vauraus häipyy tyhjiin, kun vesi syöksyy kaiken yli vihan päivänä.

²⁹זה חלק אדם רשע מאלהים ונחלת אמרו מאל׃

²⁹Tämä on kohtalo, jonka Jumala antaa pahalle, tällaisen perintöosan Jumala on hänelle varannut.