¹ויסף איוב שאת משלו ויאמר׃

¹Job jatkoi vielä puhettaan ja sanoi:

²מי יתנני כירחי קדם כימי אלוה ישמרני׃

²-- Kunpa kaikki taas olisi niin kuin ennen, kun Jumala vielä piti minusta huolen!

³בהלו נרו עלי ראשי לאורו אלך חשך׃

³Silloin hän antoi lamppunsa loistaa minulle ja minä sain kulkea pimeyden lävitse hänen valossaan.

⁴כאשר הייתי בימי חרפי בסוד אלוה עלי אהלי׃

⁴Kunpa palaisi kukoistukseni aika, jolloin Jumala suojeli majaani

⁵בעוד שדי עמדי סביבותי נערי׃

⁵ja Kaikkivaltias viipyi minun luonani, aika, jolloin oma väkeni vielä oli ympärilläni!

⁶ברחץ הליכי בחמה וצור יצוק עמדי פלגי שמן׃

⁶Noina päivinä minä kahlasin kermassa ja kallio tihkui minulle noroina oliivien öljyä.

⁷בצאתי שער עלי קרת ברחוב אכין מושבי׃

⁷Kun menin kaupunginportille kokoukseen ja asetuin paikalleni aukion äärelle,

⁸ראוני נערים ונחבאו וישישים קמו עמדו׃

⁸nuoret miehet väistyivät syrjään ja vanhukset nousivat seisomaan.

⁹שרים עצרו במלים וכף ישימו לפיהם׃

⁹Kaupungin johtomiehet vaikenivat kesken puheen ja panivat käden suunsa eteen.

¹⁰קול נגידים נחבאו ולשונם לחכם דבקה׃

¹⁰Ruhtinaatkin hiljenivät, kuin kieli olisi jäänyt kitalakeen kiinni.

¹¹כי אזן שמעה ותאשרני ועין ראתה ותעידני׃

¹¹Ken sanani kuuli, ylisti onneani, ken minut näki, vahvisti todeksi kaiken tämän:

¹²כי אמלט עני משוע ויתום ולא עזר לו׃

¹²Minä pelastin köyhän, joka pyysi apua, ja orvon, jota kukaan ei auttanut.

¹³ברכת אבד עלי תבא ולב אלמנה ארנן׃

¹³Epätoivoon vaipuneet siunasivat minua, lesken sydämessä minä herätin ilon.

¹⁴צדק לבשתי וילבשני כמעיל וצניף משפטי׃

¹⁴Minä pukeuduin vanhurskauteen, oikeudentunto oli viittani ja päähineeni.

¹⁵עינים הייתי לעור ורגלים לפסח אני׃

¹⁵Olin sokealle silmä, rammalle sauva.

¹⁶אב אנכי לאביונים ורב לא ידעתי אחקרהו׃

¹⁶Köyhille minä olin isä ja tuntematonta autoin saamaan oikeutta.

¹⁷ואשברה מתלעות עול ומשניו אשליך טרף׃

¹⁷Minä murskasin pahantekijän leuan ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.

¹⁸ואמר עם קני אגוע וכחול ארבה ימים׃

¹⁸Minä ajattelin: "Olen kuin tarun lintu. Vaikka se tuhoutuu pesänsä kanssa, sen päivät vain lisääntyvät.

¹⁹שרשי פתוח אלי מים וטל ילין בקצירי׃

¹⁹Minun juureni ovat vedelle avoimet, yön kaste viipyy minun oksillani.

²⁰כבודי חדש עמדי וקשתי בידי תחליף׃

²⁰Minun kunniani säilyy alati kirkkaana, jousi ei kädestäni herpoa, nuoli seuraa toista taukoamatta."

²¹לי שמעו ויחלו וידמו למו עצתי׃

²¹Minun sanaani odotettiin, sitä kuunneltiin. Kun annoin neuvoja, muut olivat hiljaa.

²²אחרי דברי לא ישנו ועלימו תטף מלתי׃

²²Kun minä olin puhunut, kukaan ei enää sanonut mitään, minun sanani pisaroivat heidän ylleen.

²³ויחלו כמטר לי ופיהם פערו למלקוש׃

²³He odottivat niitä kuin sadetta, ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa.

²⁴אשחק אלהם לא יאמינו ואור פני לא יפילון׃

²⁴Kun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille, ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä.

²⁵אבחר דרכם ואשב ראש ואשכון כמלך בגדוד כאשר אבלים ינחם׃

²⁵Minä valitsin heille tien, olin heidän johtajansa, minä olin heidän keskellään kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä. Niin kuin hän lohduttaa surevia, niin minä lohdutin heitä.