¹וישבתו שלשת האנשים האלה מענות את איוב כי הוא צדיק בעיניו׃

¹Nuo kolme miestä eivät nyt enää puhuneet Jobille mitään, koska Job piti itseään syyttömänä.

²ויחר אף אליהוא בן ברכאל הבוזי ממשפחת רם באיוב חרה אפו על צדקו נפשו מאלהים׃

²Mutta silloin suuttui Elihu. Elihu, Barakelin poika, kuului Ramin sukuun ja oli kotoisin Busista. Hän suuttui Jobille, koska Job katsoi, että hän, Job, oli oikeassa ja Jumala väärässä,

³ובשלשת רעיו חרה אפו על אשר לא מצאו מענה וירשיעו את איוב׃

³ja hän suuttui Jobin ystäviin, koska nämä eivät pystyneet vastaamaan Jobille, vaikka katsoivat, että Job oli väärässä.

⁴ואליהו חכה את איוב בדברים כי זקנים המה ממנו לימים׃

⁴Elihu oli odottanut ennen kuin ryhtyi puhumaan, koska toiset olivat häntä vanhempia.

⁵וירא אליהוא כי אין מענה בפי שלשת האנשים ויחר אפו׃

⁵Mutta kun hän näki, ettei kukaan noista kolmesta enää kyennyt vastaamaan Jobille mitään, hän suuttui.

⁶ויען אליהוא בן ברכאל הבוזי ויאמר צעיר אני לימים ואתם ישישים על כן זחלתי ואירא מחות דעי אתכם׃

⁶Nyt busilainen Elihu, Barakelin poika, alkoi puhua ja sanoi: -- Vähät ovat minun elämäni päivät, kun vertaan teihin, vanhuksiin. Siksi minä arastelin ja pelkäsin lähteä kertomaan, mitä minä tiedän.

⁷אמרתי ימים ידברו ורב שנים ידיעו חכמה׃

⁷Ajattelin: "Puhukoot nuo vanhat, puhukoot viisauden sanoja ne, joilla on takanaan paljon vuosia."

⁸אכן רוח היא באנוש ונשמת שדי תבינם׃

⁸Mutta henki ihmisen tekee viisaaksi, Kaikkivaltiaan henkäys.

⁹לא רבים יחכמו וזקנים יבינו משפט׃

⁹Ei ikä yksin tuo viisautta, eivät vanhatkaan aina tiedä, mikä on oikein.

¹⁰לכן אמרתי שמעה לי אחוה דעי אף אני׃

¹⁰Niinpä nyt sanon: kuulkaa minua, nyt on minun vuoroni kertoa, mitä minä tiedän.

¹¹הן הוחלתי לדבריכם אזין עד תבונתיכם עד תחקרון מלין׃

¹¹Minä odotin, mitä te sanoisitte, ja kuuntelin tarkoin teidän viisaita puheitanne, kun te etsitte oikeita sanoja.

¹²ועדיכם אתבונן והנה אין לאיוב מוכיח עונה אמריו מכם׃

¹²Tarkoin minä kuuntelin, mutta kukaan teistä ei pystynyt vastaamaan Jobille, kukaan ei osannut ojentaa häntä.

¹³פן תאמרו מצאנו חכמה אל ידפנו לא איש׃

¹³Älkää nyt sanoko: "Olemme nähneet, että vain Jumala voi hänet vaientaa, ei ihminen."

¹⁴ולא ערך אלי מלין ובאמריכם לא אשיבנו׃

¹⁴Minulle hän ei ole osoittanut sanojaan, enkä minä puolestani aio vastata hänelle sillä tavoin kuin te.

¹⁵חתו לא ענו עוד העתיקו מהם מלים׃

¹⁵Nuo miehet ovat jääneet sanattomiksi, enää he eivät vastaa, sanat ovat kaikonneet heidän suustaan.

¹⁶והוחלתי כי לא ידברו כי עמדו לא ענו עוד׃

¹⁶Pitäisikö minun vielä odottaa, että he puhuisivat, kun he vain seisovat tuossa sanomatta sanaakaan vastaan?

¹⁷אענה אף אני חלקי אחוה דעי אף אני׃

¹⁷Ehkäpä nyt on minun vuoroni puhua ja sanoa suoraan, mitä minä tiedän.

¹⁸כי מלתי מלים הציקתני רוח בטני׃

¹⁸Minä olen täynnä sanoja, henkeni kuohuu, olen pakahtua,

¹⁹הנה בטני כיין לא יפתח כאבות חדשים יבקע׃

¹⁹olen kuin ruukku, joka on täynnä nuorta viiniä, sisukseni ovat repeämäisillään kuin täpötäysi leili.

²⁰אדברה וירוח לי אפתח שפתי ואענה׃

²⁰Minun on pakko puhua, että oloni kevenisi. Siispä avaan suuni ja sanon sanottavani.

²¹אל נא אשא פני איש ואל אדם לא אכנה׃

²¹En puhu kenenkään mieliksi, ketään en liehakoi,

²²כי לא ידעתי אכנה כמעט ישאני עשני׃

²²en osaa niitä puheita. Jos sellaisiin ryhtyisin, Luojani kohta ottaisi minut pois.