¹ויען איוב ויאמר׃

¹Job puhui:

²לו שקול ישקל כעשי והיתי במאזנים ישאו יחד׃

²-- Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni, panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin!

³כי עתה מחול ימים יכבד על כן דברי לעו׃

³Ne painavat enemmän kuin meren hiekka. Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti?

⁴כי חצי שדי עמדי אשר חמתם שתה רוחי בעותי אלוה יערכוני׃

⁴Kaikkivaltiaan nuolet ovat osuneet minuun, niiden myrkkyä minun sieluni juo, minua uhkaavat Jumalan lähettämät kauhut.

⁵הינהק פרא עלי דשא אם יגעה שור על בלילו׃

⁵Huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea, mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään?

⁶היאכל תפל מבלי מלח אם יש טעם בריר חלמות׃

⁶Kuka huolisi suolatonta ruokaa, kenelle maistuisi limainen malva?

⁷מאנה לנגוע נפשי המה כדוי לחמי׃

⁷Tämä, mitä joudun nielemään, on yhtä iljettävää, voin pahoin, kun vain näenkin sitä.

⁸מי יתן תבוא שאלתי ותקותי יתן אלוה׃

⁸Kunpa pyyntöni kuultaisiin! Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon,

⁹ויאל אלוה וידכאני יתר ידו ויבצעני׃

⁹ja murskaisi minut! Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksi leikata poikki minun elämäni langan.

¹⁰ותהי עוד נחמתי ואסלדה בחילה לא יחמול כי לא כחדתי אמרי קדוש׃

¹⁰En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta! Vaikka tuskani ei armoa anna, minä hyppelisin riemusta, sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut, en ole koskaan kieltänyt.

¹¹מה כחי כי איחל ומה קצי כי אאריך נפשי׃

¹¹Mistä saan voimaa, että vielä kestän? Mistä päämäärän, että vielä jaksan?

¹²אם כח אבנים כחי אם בשרי נחוש׃

¹²Onko minun voimani kuin kiveä, ovatko lihakseni rautaa?

¹³האם אין עזרתי בי ותשיה נדחה ממני׃

¹³Ei. Minä olen lopussa, kaikki on toivotonta.

¹⁴למס מרעהו חסד ויראת שדי יעזוב׃

¹⁴Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon -- joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.

¹⁵אחי בגדו כמו נחל כאפיק נחלים יעברו׃

¹⁵Minun ystäväni ovat pettäneet minut kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin.

¹⁶הקדרים מני קרח עלימו יתעלם שלג׃

¹⁶Kun jää sulaa, puro samenee, se on tulvillaan vuorilta sulanutta lunta.

¹⁷בעת יזרבו נצמתו בחמו נדעכו ממקומם׃

¹⁷Mutta pian vedet ehtyvät, ja kun helteet tulevat, uomat jäävät tyhjilleen.

¹⁸ילפתו ארחות דרכם יעלו בתהו ויאבדו׃

¹⁸Karavaanit etsivät niistä vettä, muuttavat suuntaansa, eksyvät autiomaahan ja tuhoutuvat.

¹⁹הביטו ארחות תמא הליכת שבא קוו למו׃

¹⁹Teman karavaaneissa tähyillään joka taholle, Saban karavaanit uskovat löytävänsä vettä.

²⁰בשו כי בטח באו עדיה ויחפרו׃

²⁰Kaikki pettyvät: karavaani saapuu purolle, vettä ei ole.

²¹כי עתה הייתם לא תראו חתת ותיראו׃

²¹Te olette nyt minulle tyhjän veroiset: minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan.

²²הכי אמרתי הבו לי ומכחכם שחדו בעדי׃

²²Olenko pyytänyt teiltä jotakin? Olenko pyytänyt teitä maksamaan puolestani lunnaita?

²³ומלטוני מיד צר ומיד עריצים תפדוני׃

²³Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut vainoojiltani, ostamaan minut vapaaksi väkivaltaisten käsistä?

²⁴הורוני ואני אחריש ומה שגיתי הבינו לי׃

²⁴Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa. Osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan.

²⁵מה נמרצו אמרי ישר ומה יוכיח הוכח מכם׃

²⁵Rehti puhe ei ketään vahingoita. Mutta mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne?

²⁶הלהוכח מלים תחשבו ולרוח אמרי נאש׃

²⁶Te takerrutte sanoihin moittiessanne minua ja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen.

²⁷אף על יתום תפילו ותכרו על ריעכם׃

²⁷Te heitätte orvosta arpaa ja olette valmiit myymään ystävänne.

²⁸ועתה הואילו פנו בי ועל פניכם אם אכזב׃

²⁸Katsokaa nyt minua silmiin: valehtelisinko minä teille vasten kasvoja?

²⁹שבו נא אל תהי עולה ושבי עוד צדקי בה׃

²⁹Harkitkaa vielä kerran, ettei vääryys tapahtuisi. Ajatelkaa tarkoin. Minä olen syytön!

³⁰היש בלשוני עולה אם חכי לא יבין הוות׃

³⁰Onko minun huulilleni noussut valheen sanoja? Eikö minun kieleni erottaisi oikeaa ja väärää?