1הלא צבא לאנוש על ארץ וכימי שכיר ימיו׃
1Eikö ihmisen osana maan päällä ole työ ja vaiva? Eikö hän ole kuin palkkalainen, joka tekee raskaita päivätöitä?
2כעבד ישאף צל וכשכיר יקוה פעלו׃
2Hän on kuin orja, joka kaipaa paahteesta varjoon, kuin päivätyöläinen, joka odottaa palkkaansa.
3כן הנחלתי לי ירחי שוא ולילות עמל מנו לי׃
3Perinnökseni olen saanut pettymysten kuukausia, ahdistuksen yöt ovat olleet minun osani.
4אם שכבתי ואמרתי מתי אקום ומדד ערב ושבעתי נדדים עדי נשף׃
4Kun menen nukkumaan, minä ajattelen: "Milloin voin nousta?" Yö kuluu vitkaan, kääntyilen levottomana aamunkoittoon asti.
5לבש בשרי רמה וגיש עפר עורי רגע וימאס׃
5Ruvet ja madot peittävät ruumiini, minun nahkani halkeilee ja märkii.
6ימי קלו מני ארג ויכלו באפס תקוה׃
6Kuin kutojan sukkula kiitävät päiväni: ne päättyvät, kun lanka loppuu.
7זכר כי רוח חיי לא תשוב עיני לראות טוב׃
7Ajattele minun elämääni: se on vain henkäys. Silmäni eivät enää näe onnen päivää.
8לא תשורני עין ראי עיניך בי ואינני׃
8Sinä näet minut nyt, mutta kohta et enää näe. Kun katsahdat minuun, minua ei ole.
9כלה ענן וילך כן יורד שאול לא יעלה׃
9Pilvi hajoaa, haihtuu tyhjiin. Tuonelaan mennyt ei tule takaisin.
10לא ישוב עוד לביתו ולא יכירנו עוד מקמו׃
10Hän ei kotiinsa palaa, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
11גם אני לא אחשך פי אדברה בצר רוחי אשיחה במר נפשי׃
11Nyt en enää pidättele kieltäni. Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun. Olen katkera ja huudan tuskani julki.
12הים אני אם תנין כי תשים עלי משמר׃
12Olenko meren hirviö, olenko minä meri itse, kun panet minulle noin vahvat vartijat?
13כי אמרתי תנחמני ערשי ישא בשיחי משכבי׃
13Minä ajattelin: "Vuoteeni suo minulle lohdun, uni huojentaa tuskani."
14וחתתני בחלמות ומחזינות תבעתני׃
14Mutta sinä säikytät minua unikuvilla, panet yön painajaiset minua ahdistamaan.
15ותבחר מחנק נפשי מות מעצמותי׃
15Mieluummin tahdon kuolla, nääntyä hengiltä, kuin kärsiä tätä tuskaa!
16מאסתי לא לעלם אחיה חדל ממני כי הבל ימי׃
16Olen saanut tarpeekseni! Enhän kuitenkaan elä ikuisesti. Päästä jo irti! Minun elämäni on häipyvä henkäys.
17מה אנוש כי תגדלנו וכי תשית אליו לבך׃
17Mikä on ihminen, kun pidät häntä noin tärkeänä ja alati valvot häntä?
18ותפקדנו לבקרים לרגעים תבחננו׃
18Aamu aamulta sinä vaadit hänet tilille, joka hetki sinä häntä tutkit.
19כמה לא תשעה ממני לא תרפני עד בלעי רקי׃
19Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois? Etkö edes siksi aikaa, että saisin rauhassa nielaista sylkeni?
20חטאתי מה אפעל לך נצר האדם למה שמתני למפגע לך ואהיה עלי למשא׃
20Jos olenkin tehnyt syntiä, en kai minä sinulle ole vahinkoa tehnyt, sinä ihmisen vaanija? Miksi olet ottanut minut maalitauluksesi, miksi noin kovin kannat minusta huolta?
21ומה לא תשא פשעי ותעביר את עוני כי עתה לעפר אשכב ושחרתני ואינני׃
21Miksi et jo anna anteeksi, mitä olen rikkonut, miksi et ota pois syntiäni? Pian minä muutun maaksi. Kun katsahdat minuun, minua ei enää ole.